Hotel complet

Majoituksesta kiinnostuneille tiedoksi: Hotelli Allu on valitettavasti täynnä. Vuoteet on varattu iltapäivällä saapuville berliiniläisvieraille ja saattaa olla, että emäntä ei ehdi kovin usein Blogistaniaan, sillä vieraat ovat buukanneet täysihoidon + entertainment ja lähtevät todennäköisesti vasta tiistaina.


Nyt lähden pyyhkimään pölyjä ja valmistamaan vieraille hellesäähän sopivaa kylmää jugurttikeittoa tällä reseptillä:

30g salottisipulia
1 pihvitomaatti
1 rkl öljyä
ripaus sokeria
250 ml kasvislientä
4-5 dl maustamatonta jugurttia
1-1,5 dl kermaa
mustapippuria myllystä
suolaa
nippu tilliä
250g katkarapuja
4 tl ranskankermaa

Kuori ja pilko sipulit.
Lohko tomaatti muutamaan osaan.
Paista sipulit ja sen jälkeen tomaatti öljyssä, mausta sokerilla.
Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehua noin 10 min.
Sihtaa neste ja anna sen jäähtyä.
Sekoita joukkoon jugurtti ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla.
Hienonna suurin osa tillistä ja lisää se keittoon.
Jaa keitto lautasille (4), lisää katkaravut ja tl ranskankermaa koristeeksi.
Koristele lopulla tillillä.

Vielä pari lomakuvaa

Ruotsissa patikoimme ystäviemme kanssa paikallisen järven ympäri. Yläkuvassa oikealla olemme puolessa välissä matkaa, siinä näkyy keskellä heidän kylänsä kirkko. Eipä ollut säässä tai maisemissa valittamista.



Paluumatkalla Tanskan läpi poikkesimme mm. Odenseen, jossa jaksan käydä vaikka kuinka monta kertaa. Salkoruususta minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen Odense. Emme kuitenkaan yöpyneet Odensessa vaan Nyborgissa hotelli Hesseletissä, joka on paras hotelli, mitä olemme viime aikoina nähneet. Nätti huone, fantastista ruokaa (alkupalana marinoitua tonnikalaa tryffelin kanssa ja jälkiruokana ihana marjaruoka), oma uimaranta meren rannalla jne. Nyborgin satamassa on uusia asuinrakennuksia, todella onnistunutta arkkitehtuuria.


Saksan puolelle päästyämme poikkesimme Schlei-vuonon lähelle muuttaneiden vanhojen hyvien ystäviemme luokse. Siellä S. tarjosi ensin legendaarisia voisilmäpulliansa, mustikkapiirakkaa ja niin ihanaa omenakakkua, että Allumies puhuu siitä vieläkin.


Kakkukahvien jälkeen lähdimme katsomaan Saksan pienintä kaupunkia. Se on 350 asukkaan Arnis, jossa on söpö merimieskirkko. Huom. urut ovat alttarin päällä.
Noilla seuduilla totesimme, että kyllä Saksassakin on kaunista.

Pusupostia

Klimtin suudelma taitaa olla tunnetuin maalaus teemasta suudelma.
kuva netistä

Ja tämä valokuva on varmaan tunnetuin valokuva.
kuva netistä


You should be kissed and often
And by someone who knows how
- Rhett Butler, Gone With the Wind

kuva netistä

Kissing is like drinking salted water
You drink, and your thirst increases
- Kiinalainen sananlasku

kuva Miken

There's nothing like starting young.
kuva netistä

Hampaista

Veljeni tyttö kertoi pienenä äidilleni toisesta isoäidistään, että tämä otti illalla aina hampaat juurineen suusta. Eli siis mummolla oli tekohampaat.
Jokin aika sitten kerroin, että ystäväni vanhemmille etsittiin paikkaa vanhainkodista. Se löytyikin sitten oikein hyvästä talosta, sellaisiakin on olemassa ja vanhukset ovat kotiutuneet ihmeen hyvin. Vanha rouva taluttaa päivittäin lähes sokean miehensä vanhainkodin ravintolaan ruokailemaan. Jokin aika sitten vanha herra oli syödessään valitellut, että (teko)hampaat eivät oikein istuneet kunnolla. Kävi ilmi, että hänellä oli suussaan vaimon hampaat ja vaimolla ei ollut hampaita lainkaan eli hän pureskeli vähän niinkuin vanteilla vain eikä ollut sitä huomannut.
Sopivasti teemaan tuli ystävältä sähköpostissa tämä linkki

Onko totta?

Onko totta, että on olemassa 9vee, joka vastaa kysymykseen "mitä haluat juoda": jos ei siitä kovasti ole vaivaa, joisin mielelläni teetä. Ja joka näkee kupit ja lautaset keittiömme pyödällä ja kantaa ne ulos terassille, kattaa kahvipöydän ja viikkaa hienosti servetit. Ja kun isosisko 12vee kysyy, saisiko maistaa pikkusiskon lautaselta sitruunapiirakkaa, vastaa: tietenkin saat, ole hyvä. Ja joka osallistuu keskusteluun Hampurin koulusysteemistä ja demokraattisesta kansanäänestyksestä ja valittaa, ettei ole oppinut viimeisenä kahtena kouluvuotena juuri mitään, kun joutuu englannin tunnilla lukemaan yksikseen kirjaa, kun osaa englantia paremmin kuin opettaja (isä amerikkalainen, lapsi kaksikielinen) ja saksan tunnilla opettaa lukemista muille oppilaille. Joka kysyy isosiskolta, pitääkö tämä Twilight-sarjaa raamattunaan. Joka leikkiessämme Wer bin ich (Kuka olen?)-leikkiä liimaa Allumiehen otsaan Albert Einstein ja vastaa ihan oikein äitinsä (jonka otsaan liimattiin nimi Stalin) kysymyksiin Stalinista. Joka ei tunne prinsessa Victoriaa, mutta tuntee hyvin Queen Victorian. Joka tulee aina välillä keittiöön kysymään, voisiko auttaa. Joka lähtiessä tulee halaamaan ja kiittämään kaikesta ja sanoo ruoan maistuneen herkulliselta ja viihtyneensä meillä erinomaisesti ja kutsuu meidät vastavierailulle Hampuriin. Joka soittaa viulua ja lukee paljon. Joka on vähän ylpeä siitä, että heillä ei ole lainkaan televisiota. Joka käy lintuseuran leirillä bongaamassa lintuja ja lasten kokkikurssilla. Joka on niin söpö, että oli sääli päästää häntä jatkamaan matkaa lomalle Cornwalliin. Nyyh.



(Nyt saan varmaan taas sapiskaa, kun kehun kuulemma aina vain saksalaisia lapsia, mutta kun täällä on sattuneesta syystä on ainoastaan saksalaisia lapsia. Sorry kaikki ihanat, hyvinkasvatetut suomalaiset lapset.)

Vieraat saa tulla

Hibiscus-pensas pihassamme on täydessä kukassa


ja suklaakakku on paistettu

3 dl maitoa
1,5 dl sokeria
50 g kaakaojauhetta
180 g voita/margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
2 rkl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(2-3 rkl punssia tai punssiesanssia, voi jättää pois)

Kiehauta liedellä 3 dl maitoa, 1,5 dl sokeria ja 50 g (1 1/4 dl) kaakaojauhetta,
Jäähdytä seos.
Hiero 180g voita/margariinia ja 2 dl sokeria vaahdoksi. Lisää vaahtoon 3 munaa yksitellen sekoittaen. Lisää jäähtynyt suklaaliemi.
Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja jauhot ja lisää taikinaan. Sekoita taikinaan samalla punssi.
Kaada taikina vuokaan ja paista kakku noin 70 min. +170°C.

Villa Kvarngatan (innanför)

Idänpuoleinen huone alakerrassa on isäntäväen aamiaishuone, sillä sinne paistaa aamuaurinko. Aamiaishuoneessa on toimiva uuni, jolla lämmitetään taloa viileämpinä päivinä. Tosin meidän lomaviikolla ei todella ollut tarvetta sytyttää uunia.


Keittiössä on toimiva puuhella, jota ei käytetä enää ruoan laittoon vaan korkeintaan lämmitykseen. Sen vieressä vasemmalla on uusi sähköliesi.Puuhellan päällä on kaksi ystäväni paistamaa leipää eli taas esillä se ongelma, että jokainen kaipaa ulkomailla oman maan leipää ja saksalainen pitää kokojyväleivästä. Vaihtoehtona he syövät välillä Fazerin suomalaista ruisleipää, sitä myydään kylän supermarketissa. Kaipaakohan ruotsalaiset ulkomailla ruotsalaista leipää?


Emäntä on hyvä kokki ja lyhyessä ajassa syntyy mitä maukkaimpia aterioita.



Isompi ruokapöytä löytyy olohuoneen puolelta. Sen ääreen mahtuu monta ruokailijaa.


Olohuoneen uuni toimii kunnostuksen jälkeen hyvin. Huonekalut on löydetty joko talosta tai loppikselta ja emäntä on maalannut ne valkoiseksi. Sohvanurkkauksessa oli vielä väliaikaisesti ikivanhat Askon (sic!) pienet sohvat, jotka ystävämme oli perinyt työpaikaltaan aeronomian instituutista, mutta ne korvataan pian ilmeisesti Ikealla.


Olohuoneen förstukvistin puoleisesta ikkunasta näkee vanhan myllyn. Ikkunalaudalla on kruunulyhty, jollaisen minäkin ostin Malmön Pandurosta.


Talon korjaus ja sisustus ovat vielä kesken, mutta silti siellä on kodikasta. Yläkerrassa on mm. tällainen vierashuone.

Villa Kvarngatan (utanför)

Ystäviemme Smoolannin talo on lähellä Lönnebergaa eli Vaahteramäen Eemelin maisemia ja siksi naapurin söpö koira on saanut nimekseen Emil. Emil i Lönneberga on muuten Saksassa Michel aus Lönneberga. Kauan ennen Astrid Lindgrenin kirjan ilmestymistä saksalainen Erich Kästner kirjoitti suositun lasten kirjan Emil und die Detektive. Lönnebergan Emiliä ei haluttu sekoittaa Kästnerin Emiliin ja Lindgrenin suostumuksella kirjan sankarista tuli Saksassa Michel.


Ystävämme ostivat ränsistyneen talon kolme vuotta sitten ja yli 3000 neliön tontin 13.000.--:lla eurolla ja ovat siitä lähtien kesäisin ahkerasti kunnostaneet sitä, ja töitä riittää vielä moneksi vuodeksi. Hormista piti poistaa paljon muumioituneita naakkoja ennenkuin uuneja voitiin lämmittää. Talo on huonosti eristetty eikä siellä voi ainakaan tällä hetkellä asua talvella.


"Förstukvist" on koristeltu hienoilla puuveistoksilla, jotka esittävät aarnikotkaa. Bloggailu sivistää ja minäkin tiedän nyt, että griffon eli Greif on suomeksi aarnikotka. Puu oli hyvin huonossa kunnossa ja talon emäntä on tehnyt ison työn sen entisöimiseksi.


Talo on entisen myllyn vieressä, rakennuksessa asuu edelleen vanhan myllärin eläkeikäinen poika.


Osa ystäviemme tontista on joen rannalla, jossa voi käydä vaikka uimassa helteellä kuten myllärin poika teki, mutta kaunis järvi ja hyvä uimaranta (kuva edellisessä postauksessa) ovat vain viiden minuutin matkan päässä.


Innanför följer.

Tahtoo Ruotsiin

Kesäkuussa Italiassa oli rannat täynnä, ihmiset kuin sillit suolassa. (Kuva on otettu niin aikaisin aamulla, että lomalaiset eivät olleet vielä tulleet rannalle.)


Meillä on niin kuumaa, että kynttilät on kaikki sulaneet laatikossa kiinni toisiinsa tai kynttilänjalassa mitä ihmeellisempiin asentoihin.


Ruotsissa oli lämmintä, mutta ei tällaista pätsiä. Siellä meillä oli lähes oma uimaranta.


Lähtisin takaisin Ruotsiin, mutta ei se käy, kun pitää hoitaa huushollia ja petata sänkyjä neljälle yövieraalle ja miettiä, mitä heille syöttäisi viikonloppuna. No, eiköhän siitäkin selvitä.

Hej då!

Huomenna lähdemme ajelemaan kohti Sveamammaa ja tapaamaan ystäviämme Smoolannissa. He asuvat normaalisti keski-Saksassa maaseudulla söpössä kylässä. M. harrastaa kankaankudonnan, savitöiden ja vaikka minkä muun lisäksi maalausta. Tässä kuvassa on hänen ateljeensa, josta on kauniit maisemat luontoon.


Tässä yksi hänen (harvoista) maisematauluistaan:


Kuva olohuoneesta ylös parvelle. Siellä on kaksi torsomaalausta, joista alemmassa Allumies, joka oli kerran työmatkalla poikennut heille (vain siksi kraka kaulassa, vihaa muuten) ja kun M. tarvitsi välttämättä miehen kravatin kanssa malliksi eivätkä he liiku krakapiireissä, Allumies joutui uhriksi. Taulu on ollut jossain näyttelyissäkin.


Keittiön ikkunalla on aina väriläikkänä erilaisia tomaattipyreepurkkeja. Isommissa on joskus tomaatin alkuja kasvamassa.


Meillä on keittiön seinällä M:n tomaattipyreepurkista maalaama taulu:


Saksan talo on hyvin viihtyisä eikä minulla ole epäilystäkään, etteikö myös Ruotsin lomatalosta tulisi sellainen. Pian se nähdään.

Ennenkuin hyppäämme huomenna autoon ja moottoritien ruuhkaan matkalla pohjoiseen päin, ohjelmassa on patikkaporukkamme 12 km vaellus Bergisches Landin kukkulaisessa maastossa. Tosi fiksu juttu, että porukat ovat päättäneet lähteä liikkeelle vasta puoli yhdeltätoista. No, sitten saadaan ainakin nauttia lämpöisestä keskipäivän säästä, luvassa +37° C varjossa ja reitti kulkee taatusti auringossa. Jos ette kuule minusta enää mitään, olen menehtynyt auringonpistokseen. Muussa tapauksessa: vi ses!

Hellettä

Kun virallinen lämpötila on +34°C ja meidän mittari näyttää varjossa vielä enemmänkin ja terassilla on auringossa kuin saunassa, kannattaa välillä ottaa pieni kylpy, se virkistää.

Sello

Sello on yksi lempi-instrumenttejani ja Yo-Yo Ma on yksi lempisellistejäni ja suuri haaveeni olisi päästä joskus hänen konserttiinsa. Sitä odotellessa pitänee kuunnella Youtubea.


Minulla on jopa oma sello, mutta en osaa soittaa sitä enkä koskaan oppisikaan. Sain sen isältäni, joka antoi pianonsa veljeni perheelle ja tasapuolisuuden nimissä minä sain sitten sellon. Jos selloa ei soiteta, tupajumit saattavat alkaa nakertaa puuta ja siksi olen antanut selloni ystäväsellistin käyttöön. Lauantaina hän oli tilaisuudessa, jossa oli yksi tunnettu jousisoitinexpertti ja tämä tutki selloani. Hänen mielestään kysymyksessä on loistava instrumentti, joka on yli 200v vanha eli se saattaa olla jopa jo Mozartin aikaan rakennettu. Sellon sisällä on ruotsinkielinen lappu, johon on merkitty, että sitä on korjattu vuonna 1836. Olipa kiva uutinen. Ai että mistä isäni tuollaisen sellon sai? Tuttavansa muutti toiselle paikkakunnalle ja oli heittänyt joskus perinnöksi saaneensa rikkinäisen sellon roskalavalle ja isä näki sen, kysyi saako ottaa, sai ottaa, otti, korjautti. Viisas mies minun isä.

Espanja-Saksa

Kohta se alkaa:

Eilen ja tänään

Tullessani eilen pyörällä kotiin kuntosalilta poikkesin lähikauppaan ostoksille. Kun yritin saada tavaroitani mahtumaan pyörän koriin, viereen tuli ihana pieni mummeli, hymyili iloisesti ja alkoi puhua helteestä, jonka kanssa hänellä ei ole onneksi vaikeuksia. Siitä tulikin sitten pitkä keskustelu: mummeli on 95v ja asui pojan ja miniän talossa 40v, mutta sitten miniä päätti, että mummu laitetaan vanhainkotiin. Poika sanoi, että mummua ei laiteta minnekään, miniä otti avioeron, talo jouduttiin myymään ja poika ja mummu muuttivat lähistölle vuokra-asuntoon. Pojalla on uusi naisystävä, joka on aivan ihana mummelia kohtaan. Mummeli laittaa joka päivä ruokaa, pojantytär pesee pyykit, mutta mummeli silittää itse. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä, sillä tulot riittävät kohtalaiseen elämään ja terveyttäkin on ihan riittävästi. Vähän oli pientä kyttyrää osteoporoosin takia, mutta muuten hyvät geenit. Mummeli rakastaa jalkapalloa, mutta harmittelee, jos pojat ei aina pelaa ihan niinkuin pitäisi. Tämä ihminen toi päivääni paljon enemmän aurinkoa kuin se keltainen pallo, joka porotti koko päivän taivaalta.

Eilen iltapäivällä kävin ostamassa tuliaisia ystäville Ruotsiin: 18 pulloa valkoviiniä. He kärsivät Ruotsissa alkoholin korkeista hinnoista. Onneksi ollaan EU:ssa ja saa viedä mukana ongelmitta. Joskus olemme etelä-Ranskasta tullessa joutuneet jättämään suunnitelman ajaa lyhyintä reittiä Sveitsin halki, kun muistui mieleen, että Sveitsi ei ole EU eikä sinne saa viedä niin paljon viiniä.


Illalla olin Philharmoniassa kuulemassa Mahlerin sinfoniaa.


Hollanti voitti jalkapallossa Uruguayn ja Saksa pelaa illalla Espanjaa vastaan. Jos Saksa sattuisi voittamaan, loppuottelussa olisi ihannepari pelaamassa: Saksa-Hollanti, se on vähän niinkuin Suomi ja Ruotsi tai Köln ja Düsseldorf.

Terveisiä ankkalammelta

CSD

Eilen ajelimme pyörällä keskustaan, jossa oli Prime Parade eli täkäläisittäin Christopher Street Day. Säätiedotus ei pitänyt täysin paikkaansa, sillä lämpöasteita tuli kuitenkin +30C. Paikallislehden mukaan paraatilla oli katsojia lähes miljoona. Paraatin avasi tämä rillipäinen hauveli, aivan selvästi jalkapallofani, sillä kantoi Saksan lippua:


Seuraava kuva on omistettu blogiystäville Israelista, Yaelianille ja Anumorchylle. Siinä telavivilaiset osanottajat.


Sateenkaaren värejä löytyi kaikkialta ja paratiisilintuja vaikka mitä sorttia.



Tämä on minun kaupunkini. Edessä moderni Pride parade, taustalla vanha katolinen tuomiokirkko, rauhallista rinnakkaiseloa, suvaitsevaisuutta.

Viileämpää

Eilen koko kaupunki oli valmistautunut katsomaan Saksa-Argentiina-peliä. Aurinko paistoi, lämpötila lähenteli uusia ennätyksiä, kaikki baarit ja ravintolat olivat varustautuneet isoilla tv-ruuduilla, pöydät ja tuolit ulkona ja hieno tunnelma, kun sitten sopivasti juuri ennen pelin alkua tuli tämä


Satoi kissoja ja koiria ja lämpötila laski yli kymmenen astetta niin että oli vain +25C. Ukkonen jyrisi, tuomiokirkon edustalla istuvat sadat futisfanit joutuivat pakenemaan kirkkoon suojaan ja salama iski kaksi kertaa kirkkoon ja paikoittain oli jopa tv-lähetys katkennut. Mutta Etelä-Afrikassa Saksa murskasi Argentiinan 4-0 ja nuori joukkueemme jatkaa taistelua mitalista.
Meillä ilma on edelleen sopivan viileä, ehkä +26C ja hellettä on luvassa vasta keskiviikkona.

Pöytäkattausta

Jos meille tulisi tänään illallisvieraita, saattaisin kattaa pöydän vaikka näin:




mutta en nyt sitten kata, kun ei tule vieraita, vaan meidät on kutsuttu katsomaan ystäviemme uutta unelmataloa. Vanhan talon korjausbudjetti oli 750.000.--EUR ja jouduttiin ylittämään. Taisi heidän huussinsa tulla jo tyyriimmäksi kuin meikäläisen koko kämppä.

kuvat saksalaisesta living at home-lehdestä, jossa on aina kivoja sisustusehdotuksia ja hyviä reseptejä

Tommy Tabermann R.I.P.

 

Yhteen korteen, yhteen ainoaan korteen
mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee

Ota korsi, heinänkorsi, ruoko, kaisla,
ja pujota siihen maa, ilma, tuli, puron vesi
ja lapsen aamuinen hymy
joka pesee pahan unen pois

Pujota siihen, korteen, sydämen kohdasta läpi
mies ja nainen, hillitön halu
tehdä yhdessä ilmeitä

Ota yksi ainoa ohut ja sitkeä korsi, elämänlanka,
heinä, ruoko, tuulen tuoma katkennut kaisla

Pujota siihen,
äläkä ikinä pudota

- Tommy Tabermann

Se on kesä nyt

och hälsar dig med blommig stråhatt...

Kaaos on hallinnassa

Oikeastaan oli tarkoitus vähän siivoilla, mutta on kaksi hyvää syytä jättää se tekemättä:
1) radiossa sanottiin, että ei saisi ylirasittaa itseään näin kuumalla säällä
2) satuin eilen lukemaan tämän Einsteinin lauseen ja päätin ottaa sen motokseni:


Heinäkuu alkaa helteellä, lämpöä on luvassa täksi päiväksi +36°C. Harjoitan kaaoksen hallintaa.