Pitkäperjantai

ei ole tänä vuonna sään puolesta lainkaan hassumpi päivä ja siksi lähdinkin aamulla 9km sauvakävelylenkille näihin maisemiin

Kotipihassakin on jo jonkun verran väriä

En  koskaan kyllästy katsomaan tätä pientä Meissenin posliinitehtaan pääsiäismunaa ja maljakon oksakin puhkesi juuri sopivaan aikaan kukkaan.

Me hurautamme pääsiäisenä pohjois-Hesseniin, jossa juhlitaan ystävämme synttäreitä.

Hyviä pyhiä ja paljon suklaamunia kaikille♥

Wordless Wednesday

Tupakka houkuttelee supermarketin kassalla

Palmusunnuntain parfait

Palmusunnuntaina tuli meille taas kevät  ja suuri ihme tapahtui, kun suomalaiselta ystävältäni saamani sinivuokko muutaman vuoden epäonnen jälkeen avasi kaikkien aikojen ensimmäisen nuppunsa. Sinivuokko oli yksi lapsuuteni tärkeimmistä kevätkukista ja sitä on nyt tässä sitten päivitelty.

Palmun oksia kun täältä ei löydy, niin katoliset ottavat sen sijaan puksipuun oksia ja vievät ne kirkkoon siunattavaksi. Anopillani oli aina oven päällä, siellä missä suomalaisissa perheissä oli ennen Koivuniemen herra, siunattu oksa. Kukkien puutteessa laitoin minäkin ruokapöydälle puksipuun oksia.

Ruokavieraita on meillä käynyt taas, mm. nektariinia juomassa.

Ja toisille maistui kurpitsansiemenparfait, jonka resepti lähti jakoon.

KURPITSANSIEMENPARFAIT

60 g kurpitsansiemeniä
40 g (valkoista) sokeria
4 keltuaista
50 g fariinisokeria
1 rkl konjakkia
2 rkl kurpitsansiemenöljyä
2 dl kermaa

Paahda siemenet paistinpannulla kunnes ne saavat vähän väriä ja alkavat pomppia ja anna niiden jäähtyä lautasella.

Sulata valkoinen sokeri samalla pannulla sitä sekoittamatta. Kun se on sulanut ja alkaa ruskettua, kaada sekaan siemenet ja levitä massa leivinpaperin päälle ja anna sen kovettua. Laita sitten päälle toinen leivinpaperi ja rullaa massa kaulimella hienoksi krokantiksi.

Laita keltuaiset, fariinisokeri, konjakki ja kurpitsansiemenöljy metallikulhoon ja vatkaa oikein kunnolla vesihauteessa. Lisää siihen 50g krokantista. Vatkaa kerma vaahdoksi  ja nostele vaahto varovasti krokanttikreemin sekaan.

Laita kreemi joko pitkulaiseen vuokaan tai pieniin noin desin kokoisiin vuokiin tai kuppeihin ja pakasta ainakin nelisen tuntia.  Koristele ennen tarjoilua lopun krokantin kanssa.

(Kurpitsansiemenöljyä ei voi tässä tapauksessa korvata muulla öljyllä. Öljyä voi hyvin käyttää salaatteihin, se on hyvin terveellistä.)

Me käytimme pitkulaista kakkuvuokaa, kauniimpi olisi pienempi ja korkeampi vuoka. Mutta hyvää se oli♥

Keskiviikon kylttyyriä

Pitkästä aikaa poikkesimme Kölnin hiippakunnan Kolumba-museoon, joka on kyllä näkemisen arvoinen. Se on siitä kiva, että siellä on sekä vanhaa kristillistä että modernia taidetta ja rakennus on arkkitehtuuriltaan todella onnistunut. Siinä on yhdistetty vanhan kirkon rauniohin uusi museo heittämättä yhtäkään vanhaa tiiliskiveä pois.

 Eivät ne roomalaiset täällä aikanaan ole missään murjuissa asustaneet ja lattiatkin oli näin hienoja.

Tämä hautakivi on löydetty muutama kilometria meiltä. Tuntuu hassulta, että me astelemme nyt teillä, joissa 2000 vuotta sitten roomalaiset legionäärit kulkivat.

Ei voi kuin ihmetellä miten tällaiset hennot lasiastiat ovat voineet säilyä vuosituhansia.

Hauskoja naama-astioita:

Stefan Lochner oli keskiaikainen maalari, tässä madonna metsäorvokit kädessään, tosin niin pienet, etteivät juuri kuvassa näy.

 Nämä herrat ovat myös 1400-luvulta. He olivat ammatiltaan arkkitehti, kuvanveistäjä, muurari ja kivenveistäjä, heitä kaikkia tarvittiin aikanaan goottilaisen kirkon rakentamiseen.

Tämän pärstäkuvan tekijä on Bénédicte Peyrat (s. 1967) ja siinä olisi voinut istua vaikka kuinka kauan ihmettelemässä tyyppejä.

Tämä veistos ei ole makuuni, mutta otin siitä kuitenkin kuvan, sillä olen joskus tavannut nyt jo kuolleen kuvanveistäjän meidän naapurissa ja hän rakasti Marianne-karkkeja.

Yksi jännimmistä moderneista teoksista oli tämä projektio. Edessä näkyy toinen kahdesta projektorista, jotka heijastivat seinäkuvan.

Mielestäni näyttelyn hienoin esine on tämä lasinen villisika 200-luvulta. Valitettavasti lasin läpi otetusta kännykuvastani tuli huono.

Tässä Zeit-lehdestä kaapattu hyvä kuva. Eikö ole ihme, että se on säilynyt niin hyvin!

Foto:

KLIK

Winter ade

Winter ade eli hyvästi talvi sanotaan saksalaisessa laulussa



ja kalenterin mukaan talvi otti ja lähti ja nyt on kuulemma kevät.  Kevättä seuraa kesä ja optimistina toivon, että sekin vielä tänä vuonna tulee. Lidl'issä oli tarjouksessa aurinkotuoli, jonka ostimme. Ulkona oli sen verran raaka ilma, että oli parempi purkaa paketti sisällä ja viedä tuoli vielä säilöön kellariin, jos se kesä vaikka tänä vuonna näyttäytyisi.

German seasons ja moritat

Nyt on kyllä käynyt niin, että Saksa on adoptoinut Suomen vuodenajat, sillä täälläkin tuli takatalvi.

foto: facebook

Kun olin suunnitellut istuttaa viikonloppuna joitakin uusia kasveja, oli aamulla tällaista:

Nyt paistaa tosin jo aurinko, mutta kylmää on edelleen.

Eilen olimme kummipojan ja -miniän kanssa syömässä ja samalla suunnittelimme hyvän ystävämme pyöreitä synttäreitä huhtikuussa, sillä haluamme yllättää hänet pienellä musiikkiesityksellä. Juhlat pidetään espanjalaisessa lokaalissa ja mikäs sopis paremmin kuin espanjalaisen kummiminiän selloesitys. Ja sitten keksittiin, että kummipoikakin voisi vaikka laulaa, kun tuntee jo pikkupojasta alkaen syntymäpäiväsankarin ja ilmeisesti lauluksi tulee  "Moritat". Moritat (sana saattaa johtua sanasta Mordtat eli murhateko) on jonkinlainen kauhuballaadi, joka kertoo jostain julmasta tapahtumasta, Katsoin mitä suomenkielisestä netistä löytyisi, mutta en ollut kovin onnekas, lähinnä siellä mainitaan Brecht/Weillin Puukko-Mackie, josta löysin muuten aika erikoisen version, sen esittää tässä nimittäin Sting. Laulu, jonka valitsimme synttärijuhliin, on itävaltalaissyntyisen Georg Kreislerin "Tauben vergiften im Park" eli pulujen tappaminen puistossa. Suomessa on ainakin yhden Kreislerin laulun esittänyt joskus KOM-teatteri, muuten hän on aika tuntematon.



Viime viikolla ostamana tulppaanit muuttuivat muuten tällaisiksi.

Kevättä ilmassa, mutta kuinka kauan vielä

Tiistaisen sadepäivän jälkeen on ollut todella keväinen ilma. Eilen odottelin fysioterapiasta tullessani ratikkaa ja pysäkillä tai siis ratikkaratojen välissä kukki narsissit.

Kotona laitoin melkein kuihtuneen kukkakimpun vielä vähäksi aikaa terassille ja ykskaks meillä oli mehiläisparvi imemässä nektaaria. En huomannut alussa ottaa kuvaa parvesta ja piknikkiläiset ehtivät jo häipyä paitsi yksi näkyy vielä tuossa tulppaanissa. Terassillamme oli eilen varjossa jopa +18C, mutta nyt uhkaavat taas lauantaiksi melkein hallaa.

Poikkesin kotiin tullessa torille ja ostin uusia tulppaaneja,  ja ne odottavat nyt olohuoneessa aukeamistaan.

Tulppaaniaddiktiostani olen kertonut tässä postauksessa.

Musiikkia, kummilahjaa ja erikoista palvelua

Eilen illalla olimme Philharmoniassa kuulemassa mm. Dvorak'in 9. sinfoniaa Uudesta maailmasta, joka menee aina luihin ja ytimiin, varsinkin sen largo. Neil Armstrong halusi kuulemma tämän musiikin mukaansa kuuhun, en yhtään ihmettele. Kapellimestarina oli eilen sympaattinen Pietari Inkinen ja todella hyvä, kovat aplodit saivat ja bravoota huudettiin. Proud to be a Finn.



Tänään on aivan kamala ilma, on kylmä ja sataa ja tuulee. Oikeastaan ajattelin viedä autoni tuohon 500m päähän huoltoon ja katsastukseen, joka on aamulla kahdeksalta, mutta ei oikein huvittaisi lähteä tuohon sateeseen tai sitten kumisaappaissa, ehkä aamulla on parempi ilma. Miten sää voi muuttua niin nopeasti, kun eilen vielä melkein nautin rikkaruohojen kitkemisestä auringonpaisteessa?

Luin Salamatkustajan blogista, että suomalaisnaiset ( tai pitääkö  nykyään sanoa mimmit? ) olivat Plan Internationalin kanssa Ugandassa ja muistui mieleen, että olen laiminlöynyt nepalilaista kummityttöäni ja nyt otin itseäni niskasta kiinni ja lähetin hänelle oikein kunnon lahjan eli rannekellon, toivottavasti menee perille.

Olen vähän suuttunut äffällä alkavaan s u o m a l a i s e e n  lentoyhtiöön. Saksassa on useimmilla lentoyhtiöillä mahdollisuus buukata samaan syssyyn ja hintaan junamatka kaupunkiin, josta lento lähtee. Äffä ei tätä tarjonnut, kun aloimme matkaa lyödä lukkoon, mutta nyt ovat hekin liittyneet systeemiin. Kun ystävämme ovat sekä täkäläisellä että singaporelaisella lentoyhtiöllä lentäessään saaneet jälkikäteen jopa turistiluokan halpalentoonkin ongelmitta junamatkan mukaan, ei Äffä sellaista palvelua tarjoa edes bisnesluokassa kaukolennolle. Hotlinen täti antoi meille kyllä aivan uskomattoman hyvän neuvon: hän kertoi, että meillä olisi mahdollisuus mennä Saksan rautateiden luukulle ja ostaa sieltä kalliilla rahalla junalippu Frankfurtiin ja takaisin eikä Deutsche Bahn lainkaan panisi vastaan, jos sellaista haluamme. Uskomatonta!  Eipä oltais itse tajuttu tuollaista mahdollisuutta, todella hyvää palvelua. Less proud to be a Finn.

Sakkoja, mehiläisiä ja parsaa

Pitkän (selkä)sairastelun jälkeen oli jo pitempään kova himo päästä taas näihin maisemiin

ja ottaa mukaan sauvat. Pelkäsin, että autoni akku olisi ehtinyt tyhjentyä, kun autoa ei oltu ajettu kolmeen kuukauteen, mutta onneksi siinä oli vielä virtaa. Ajoin auton tallista ulos ja parkkasin kadulle ja juoksin nopeasti sisälle pukemaan ja mikä tuuri, sen 15 minuutin aikana joku Johnny Controletti oli ehtinyt huomata, että katsastus oli mennyt joulukuussa umpeen ja laittanut sakkolapun tuulilasiin. Enhän minä joulukuussa kipeään selkääni keskittyneenä mitään katsastuspäivämääriä miettinyt. Nyt tulee 15 euron sakot. Oikeastaan onni, sillä en olisi varmaan muistanut koko katsastusta ja jos olisin pitempään ajellut autolla, olisin voinut päästä Kraftfahrt-Bundesamtin rikosrekisteriin Flensburgiin ja maksamaan isommat sakot.

Kevät tulee keikutellen, eilen oli jopa +16C lämmintä ja meidän callunat/ericat, joiden päällä oli joku aika sitten parin päivän ajan jopa lunta, olivat eilen aivan täynnä mehiläisiä. En tiedä miten on Suomen laita, mutta Keski-Euroopassa on ainakin aivan liian vähän mehiläisiä, joten olimme erikoisen iloisia heidän vierailustaan pihassamme.

Vuoden ensimmäinen parsakin syötiin ja ja maistui oikein hyvältä. Kuvassa Allumiehen annos paistettujen perunoiden kanssa, itse jätin perunat pois tilauksesta, koska ne maistuvat niin hyvältä, että söisin ne sitten kaikki.

Kiitos ruoasta

Kun kirjoitin tuon otsikon, tuli mieleen, että Suomessahan aina kiitettiin ruoasta. Saksassa sitä tapaa ei tunneta, ei ainakaan niin, että arkipäivänä perheen kesken jonkun tulisi mieleen sanoa kiitos. Kyllähän vieraat sitten lähtiessään kiittävät kaikesta, mutta ruokapöydästä noustessa ei kyllä kiitetä.
Eilen oli vähän hektinen päivä, kun oli ensin OMT, sitten hieronta, sitten lämpöterapia ja sitten todella rasittava sairasvoimistelu matolla ja laitteilla ja sitten nopeasti kotiin suihkuun ja valmistelemaan illallista kahdelle ystäväparille.
Pääruokaan käytin vain suomalaisia reseptejä
Pulled pork
Bataattiranskalaiset
Cole Slaw
ja kylläpä kelpasi.

Kiitokset tuli kirjan ja kukkien muodossa. Kukat sopii sattumalta hyvin pöytäliinaan ja kirja tulevaan lomamatkaan.

Suomen kielen jatkokurssin tarve

Saksansuomalaisten seurakuntien Rengas-lehdessä opetettiin  meille ulkosuomalaisille uusia sanoja.

Jotkut niistä ovat ehtineet tulla tutuksi, myös sana tonttuovi, mutta en vielä ymmärrä missä tapauksessa tonttuovea käytetään? Tehdäänkö kotiin sellainen ovi? Onko se vähän niinkuin aasialaisten kotialttari?

Katselin netistä Voice of Finland-ohjelmaa ja sielläpä tulikin vieraita sanoja vastaan, melkein tarvitsisi sanakirjaa ymmärtääkseen, mutta onhan onneksi urbaani sanakirja olemassa ja samoin Kotus. Tähän mennessä olen oppinut, että kertsa on kertosäe ja olla messissä tarkoittaa olla mukana.
Jos ei olisi olemassa internettiä, tuskin me ulkosuomalaiset pärjäisimme enää kotimaassa.

Niksi-Allu

Allulan keittiössä kokeillaan nyt uusia juttuja, en osaa tosin vielä sanoa toimivatko ne odotusten mukaisesti. Ostin ruotsalaisesta mööpelikaupasta tällaisia silikoonikansia, joita voi käyttää esim. hedelmien leikkuupinnalle. En löytänyt niitä Suomen sivuilta, ehkä eivät ole vielä siellä myynnissä tai sitten ovat olleet ja todettu käyttökelvottomaksi.

Meillä käytetään paljon limettejä, sekä kuorta että mehua ja ostan yleensä isomman pussillisen niitä. Joskus kuitenkin tarvitsee vain kuorta tai vain mehua ja limetti saattaa vähän kuivua, jos sitä pitempään säilyttää. Nyt sain Ranskan serkulta idean. Hänhän asuu siellä sitrushedelmien kehdossa, lähellä Mentonia ja ostaa aina parhaita sitruunoita. Nyt joku sitruunakauppias oli kertonut, että sitruunaa voi myös pakastaa ja päätin testata. Kymmenen luomulimetin pussista otin käyttöön puolet ja toisesta puolesta raastoin pieneen lasipurkkiin kuoren ja toiseen lasipurkkiin laitoin limettiä palasina ja purkit pakastimeen. Sieltä voi nyt ottaa tarpeen tullen joko kuorta tai hedelmälihaa, jonka voi käyttää sellaisenaan tai puristaa mehuksi.

Ruokaa ja kulttuuria ja vähän luntakin

Tällä viikolla kohokohta ei ollut fysioterapia, jossa terapeutti "kiusasi" niin, että muistin kaiken vielä seuraavana päivänäkin. Ei silti, en halua mitään silittelyä ja käsittelyn jälkeen tuntuu, että jotkut blockadit (mitä sekin on nyt sitten suomeksi?) ovat parantuneet.

Kävimme kuuntelemassa puolituntisen Beethovenin pastoraalisinfoniaa, kapellimestarina Jukka-Pekka Saraste, joka valitettavasti lähtee kauden loputtua Kölnistä, jossa hän on ollut todella arvostettu kapellimestari.

 Foto: WRD

Sen jälkeen kiiruhdimme syömään lempparibistroomme, joka valitettavasti joutuu lopettamaan lounastarjoilun ja on sitten vain iltaisin auki. Söin alkupalana ruoan nimeltä "Ei" eli muna. Noin kauniisti voi tarjoilla uppomunan, mukana porkkanaa ja misomajoneesia.

Eilen kävimme Itä-Aasian museossa katsomassa japanilaista puutaidetta. Kaikki japanilainen kiinnostaa nyt kun toivomme pääsevämme lokakuussa Japaniin. Lennot Finnairilla ja kiertomatka on buukattu, ei vaan saa tulla väliin mitään selkäleikkauksia tms.

Näyttely oli todella näkemisen arvoinen. Vähän ensin mietimme jaksammeko katsella niin paljon eurooppalaiselle vähän vierasta taidetta, mutta kylläpä jaksoimme ja monen taulun olisin ottanut kotiinkin, jos olisivat tyrkyttäneet.

Ostin Low Carb-lehden, kun tuntuu, että läskit vaan lisääntyy, kun en ole voinut liikkua niin paljon kuin muuten teen, ja eilen illalla kokeilimme ensimmäistä reseptiä eli papaija-avocado-salaattia katkarapujen kanssa ja kyllä kelpasi.

Ehdin illalla kommentoida Irlannin Saaran blogiiin, että ehei, eihän meillä mitään lunta ole, mutta aamulla oli sitten näin:

My favorite book

Se ei ole pari päivää sitten kirjakaupassa näkemäni  The Child's First Book of Trump, vaikka se hauskalta kuulostaakin [KLIK]

vaan Deborah Feldmanin omasta elämästään kirjoittama Unorthodox eli The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots. Se kertoo nuoren naisen elämästä Brooklynin juutalaispiireissä, aivan uskomaton tarina, jonka luulisi kertovan keskiajasta eikä meidän vuosituhannestamme.

Deborah syntyi New Yorkin Brooklynissa vuonna 1986. Isä oli henkisesti jälkeenjäänyt ja hänelle oli järjestetty saksalaisjuutalainen vaimo, joka jätti perheen ja seurakunnan enemmän kuin nopeasti. Hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ottaa tytärtään mukaan ja Deborah jäi isovanhempien kasvatettavaksi.
Isovanhempien "lahko" oli syntynyt holokaustista selvinneistä eurooppalaisista, joiden mukaan holokaust oli Jumalan rangaistus juutalaisten assimilaatiosta Euroopassa. Lahkolaiset yrittävät elää niin, että Jumala ei uudelleen rankaisisi heitä. Vaatteet ovat mustia, avioliitot järjestetään jo 16-17 vuotiaille, lapsia syntyy perheeseen 10-20, naiset ajavat päänsä kaljuksi ja käyttävät peruukkia, koska hiuksia ei saa näyttää. Kirjat ovat kiellettyjä, samoin englannin puhuminen perheen sisällä, siellä puhutaan ainoastaan jiddišin kieltä. Deborah kävi aina salaa kirjastossa lainaamassa kirjoja ja piilotti ne tyynyn alle ja luki salaa. Radio ostettiin taloon syyskuussa 2001, kun isoisä oli nähnyt kadulla jonkun lehden otsikon Twin Towerseista ja halusi tietää enemmän.
Deborahille etsittiin sopiva sulhanen ja hän joutui naimisiin 17 vuotiaana. Seksihommat eivät hääyönä onnistuneet ja sulhanen ilmoitti asiasta vanhemmilleen ja suurinpiirtein koko suku odotti sitten vahvistusta, milloin tämä asia saatiin hoidettua, mikään asia ei jäänyt yksityiseksi. Ennen häitä oli vaikka minkälaisia puhdistusrituaaleja ja muutenkin naisen ruumis on epäpuhdas, vaikka sitä toisaalta välttämättä tarvitaan lasten synnyttämiseen. Homoseksuaalisuus ja masturbointi ovat kiellettyjä ja kun naapurissa isäntä huomasi poikansa masturboineen, hän leikkasi tältä sekä pippelin että kaulan poikki. Toisaalta lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole kielletty.
Saksalaisia pidettiin demoneina, he eivät olleet ihmisiä. Deborah jätti 23 vuotiaana seurakunnan ja otti 3v poikansa mukaansa. Hän halusi nähdä maailmaa ja seurasi isoäitinsä jalanjälkiä ja saapui Berliiniin, jossa hän asuu nyt poikansa kanssa. Hän on ammatiltaan journalisti, usein televisiossa ja on juuri kirjoittanut toisen kirjansa.
Tässä [KLIK] Deutsche Wellen englanninkielinen haastattelu.