Viikon varrelta

Maanantaina olimme sinfoniaorkesterimme todella erikoisessa esityksessä. Lippu kuului meidän sarjalippuumme, tuskin olisin ilman sitä lähtenyt kuulemaan, mutta hyvä, että lähdin, sillä tämä oli kyllä niin vaikuttava spektaakkeli että. Musiikin on säveltänyt ranskalainen Philippe Manoury, esityksen nimi on Lab.Oratorium. Näyttämö oli olevinaan laiva ja mukana oli kaksi näyttelijää, joista nainen oli luksusristeilyllä ja valitteli aivan kaikesta ja mies taas oli Välimeren ylittänyt pakolainen, joka oli kokenut vaikka mitä. Musiikki nyt ei ollut mitään harmoonista, mutta näytelmänä esitys oli aivan loistava ja teema on tärkeä. Mukana oli yli 200 esiintyjää ja oli jännä katsella miten he liikkuivat, eivät vain näyttämöllä vaan myös katsomossa ja esim. meidän edessä istui kolme laulajaa.
Tästä linkistä löytyy ainakin tällä hetkellä siitä esityksestä.

Sain naapurilta jännän reseptin perunaparsasalaatista, joka kelpasi vieraille niin, etten ehtinyt edes valokuvaa ottaa lopputuloksesta. Panen tähän itselleni muistiin kopion siitä alkuperäisestä reseptistä.

Kastike tehdään seitsemästä eri yrtistä, joita normaalisti käytetään frankfurtilaisessa reseptissä "Grie Soss" eli grüne Sauce eli vihreä kastike. Öljyn, etikan ja sour creamin sekaan tulee iso nippu näitä yrttejä.
Mukana on nämä yrtit:
kurkkuyrtti,
kirveli,
suolaheinä,
persilja,
krassi,
ruohosipuli
ja -tämä suomalainen nimi oli pakko etsiä netistä, en ole koskaan kuullutkaan, se on siis suomeksi
pikkuluppio.

Pikkuluppio on monessa muussa kielessä pimpinelle, tässä sen kasvin kuva (lainattu Mittelaltergazettesta)

Frankfurtin seudulla syödään perunoita ja keitettyjä kananmunia näistä tehdyn kastikkeen kanssa, mutta meilläkin saa hyvin varustetuista kaupoista valmiita yrttisekoituksia.

Tänään yhdistimme kulttuurin ja ulkoilun ja laitoimme pyörätelineen auton perään ja ajelimme 50 km päähän Rolandseckiin ja poikkesimme Arp-museoon, jossa oli jonkun taiteen keräilijän Medicien aikaisia barokkitauluja. Olipa aika kruusattuja kehyksiä kuten tässä ja toisaalta erikoinen motiivi tuossa tuo harlekiini naisen kanssa. Nyt on sekin sivistysaukko suljettu.

Museo on rakennettu vanhaan rautatieasemaan ja on arkkitehtuuriltaan kiinnostavampi kuin nuo tämänpäiväiset taulut. Tuolta uudemman rakennuksen yläkerrasta on mahtavat maisemat Reinille.

Ajelimme sitten pyörällä vajaat 40 km Reinin vartta, vaihtaen pari kertaa lautalla puolta.

Ei tässä kovin kauas tarvitse lähteä kun näkee jo kauniita paikkoja ja kotiin palatessa ajattelin, että eipä nuo meidän pihan kukatkaan rumia ole.

Kivaa kotona

Kun viime viikolla oli kivaa Suomessa, niin nyt on ollut ihan kivaa kotona, paitsi tiistaina, jolloin satoi koko päivän ja sitä vettä tuli ja tuli, tosin meillä ei niin paljon kuin Baijerissa, jossa ystävämme olivat pyörämatkalla eikä ollut oikein kiva, kun joutuivat ajamaan 55 km ja vettä tuli paikoitellen 50 litraa tunnissa neliötä kohti. Toisten Baijerissa asuvien ystäviemme piha tulvii, kun maa ei pysty vetämään niin paljon vettä kuin sitä tuli taivaalta. Minulle oli se sade siinä mielessä hyvä, että sain silitettyä valtavan määrän pyykkiä ja samalla telkkaa katsellen opin taas uuden niksin: jos haluaa pehmittää voita mikrossa, voipalaan kannattaa laittaa kolme hammastikkua jaloiksi, silloin voi ei niin helposti sula.
Valitettavasti tästä kuvasta ei näy miten paljon sataa, mutta näkyy ainakin, että kaikki on todella vihreää.

Allumies tuli luennolta kotiin 2 kg painavan piikkikampelan kanssa ja paistoi sen uunissa ja ai ai että se oli hyvää. Just ja just mahtui isoon Iittalan vuokaan.

Olen niin ylpeä tästä Papi Delbard-köynnösruusustani♥

Sain suomalaiselta ystävältäni sini- ja valkovuokkoja, jotka istutin pihan nurkkaan. Siinä on se huono puoli, että sekä naapurin kissa että linnut kulkevat siitä läpi ja kuokkivat maata ja piti laittaa kaikenlaisia esteitä niiden takia.

Ripustin Tampereen Lapland hotellin hauskan kyltin vierasvessaan.

Eilen - älkää kertoka kenellekään - meitä ei kerta kaikkiaan huvittanut lähteä naapurin teinin synttäreille ja niinpä meillä oli treffit ystäväparin kanssa japanilaisessa ravintolassa ja olipa taas hyvää! Raviolia, tempuravihanneksia ja California roll/Volcano roll, nam nam.

Tänään on hieno kesäpäivä ja olemme tehneet monta tuntia pihatöitä, ostin mm. muutaman uuden yrtin.

Illalla syödään parsakioskista ostamaamme parsaa ja jälkkärinä mansikoita. La vita e bella♥

Kivaa Suomessa

Kaikki, jotka tuntevat meidät, tietävät, että meillä ei ole Suomessa ollessamme koskaan kaunis ilma. Muistoissa on kesäpäivät, jolloin sataa kaatamalla ja lämpöasteita on 10-12C. Nyt keksimme yllättää Suomen ja tulla sinne jo toukokuussa ja kun ajoimme lentokentältä kohti Pirkanmaata, oli aivan uskomattoman kaunis taivas ja päätin ottaa heti valokuvan muistoksi siitä ihmeestä, sillä olimme varmoja, että sade tulee taas.

Nämä harvinaiset kuvat halusin lähettää saksalaisille ystäville, mutta eipä tarvinnut, sillä meillä oli viisi päivää mitä kaunein sää.
Tapasimme sukulaisia ja ystäviä ja kummipojan perheineen. Kun meillä ei ole enää kotitaloani tai kesämökkiä, asumme hotellissa ja aika rajoittuu vain pariin päivään. Tampereella asuimme Lapland hotellissa, jota voimme suositella, kiva huone, hyvä sijainti ja hyvä aamiainen.

Kummipoika vei meidät illalla Näsinneulaan syömään ja sepä olikin hieno kokemus. Tuskin olisimme itse edes ajatelleet syömistä huvipuistossa, mutta kyllä kannatti, sekä näkymien että ruoan puolesta.

Pikkutytöille riitti ihmettelemistä pyörivässä tornissa ja me nautimme hyvästä ruoasta, tässä Allumiehen poroannos.

Helsingissä olimme taas Kalastajatorpalla, kun meillä oli kaksi bonusyötä ja kun tykkäämme kovasti Munkkiniemestä. Tullessamme ratikalla kaupungista poikkeamme perinteisesti Torpanrantaan juomaan Aperol Spitzz ja ihailemaan maisemia.

Muuten aika kului paljon taiteen merkeissä,  kun kävimme mm. HAM:ssa katsomassa Ellen Thesleff-näyttelyä ja Amos Rexissä katsomassa Magrittea

ja hollantilaisparin ihmeellistä leijuvaan graniittia

Liikuntaakin saimme, mm. kävelimme Kalasatamasta Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle ja sieltä edelleen Kulosaareen, niin ihania kävelylenkkejä siellä.

Eilen illalla palasimme kotiin ja kun menin joskus kello 23 makuuhuoneeseen, ulkoa kuului aivan ihmeellistä ääntä. En tiennyt vinkuuko siellä joku metalli vai onko joku eläin jäänyt pahasti ansaan. Ääni vaan jatkui ja jatkui ja Allumies lähti ulos tarkistamaan asiaa ja voi miten liikuttavaa, siellä istui naapuritalon parvekkeen kaiteella lehtipöllö, täällä miljoonakaupungissa. Nyt jaksan kuunnella sitä ääntä vaikka kuinka pitkään, kun tiedän mistä se johtuu.

YL ja esiäiti Walborg

Tiistaina YL:n kuoro konsertoi yliopiston salissa, tarjolla oli Sibeliusta ja yliopiston musiikkitirehtöörin, säveltäjä Michael Ostrzygan hieno sävellyssarja ECHOES. Sinä iltana oli ihme ja kumma niin kiva ilma, että ajelin pyörällä sen 8 km yliopistolle ja takaisin.

Lisänumerona kuulimme Finlandian ja tulihan siinä taas tippa silmään.

Olen DNA-tietoni saamisen jälkeen innostunut etsimään esi-isiäni. Yksi Walborg meinaa viedä hermot, kun en oikein tiedä kuka noista Walborgeista on se oikea.

Tänään lähdimme sateesta huolimatta patikkaporukkamme kanssa ulos. Kunnon vaelluskengät vaan jalkaan ja sateenvarjo auki ja matkaan.

Walborg vainosi patikkareissullakin, sillä poikkesimme Pyhän Walburgin kirkkoon, joka on ikivanha pyhiinvaelluskirkko ja sieltä on tehty jo 250 vuotta jalkaisin pitkiä pyhiinvaellusmatkoja Reinin alajuoksulle. Tälläkin kertaa taitaa olla yksi ryhmä viikon vaelluksella.
Katosta roikkui pyhiinvaeltajien käyttämiä kenkiä.

Lapuissa luki kenen kengistä on kysymys, siellä oli kaksikin pariskuntaa, jotka oli pyhiinvaelluksella tutustuneet toisiinsa tai Elisabethin kengät, jotka ovat käyneet sitä ennen Santiago di Compostellassa tai uusi paria kenkiä, joissa lukee: eivät kuulu kenellekään, pane ne jalkaasi ja lähde mukaan.

Pari tuntia patikoituamme sade lakkasi ja kun pääsimme Augustusburgin linnan luokse, aurinkokin alkoi näyttäytyä.

Nyt alan pakkaamaan matkalaukkua, huomenna lennetään sinisillä siivillä Suomeen ja toivomme, että siellä olisi vähän parempi sää kuin meillä on ollut.

Villasukkia, sukulaisia ja synttärilahjoja

Kylmää pukkaa ja villasukat eivät ole lainkaan liikaa. Kun ei ole tullut pyöräiltyä ja muutenkin oltu aika vähän ulkona, on ollut aikaa puuhailla sisällä kaikenlaista. Saatuani tietää etnisen taustani, aloin etsiä sukulaisia ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi joidenkin tuntemattomien sukupuusta muutama esi-isä ja esiäiti. Veljelläni ja minulla ei ole ollut harmaata aavistusta äidin isovanhemmista ja nyt alkoi löytyä, siellä on Eva Kirppu ja isänsä Emanuel, on Walborga Pyy ja Maria Pira. Yhtään aatelista ei etsimälläkään löydy, joten perintöjä ei ole odotettavissa. Mutta yksi lottovoitto saatiin, kun blogiystävä ja salapoliisi Clarissa löysi minut sukuloisista, se on maailman kahdeksas ihme♥, mutta Clarissa onkin aika ammattilainen sukututkija.

Aloin etsiä sukupuuhuni valokuvia, villasukat jalassa. Ei tarvinnut ottaa tilanteesta selfiä, kun oli kuva jo valmiina.

Konmarinointiakin on tullut harjoitettua ja olen vienyt säkkikaupalla vaatteita keräykseen ja tyhjentänyt laatikoita ja kaappeja. Miksi ihmisellä täytyy olla esim. yhdeksän pullonavaajaa? Tai tuhkakuppeja, kun kukaan ei enää Luojan kiitos polta. Tai kenkiä, joita ei ole pitänyt kymmeneen vuoteen.

Lauantaina olimme ystävämme synttäreillä ja kauhistuin, kun näin istumajärjestyksen, kun minulta puuttuu nimittäin täysin small talk-taidot ja jouduin kahden tuntemattoman miehen väliin ja mietin, mitähän siitäkin illasta tulee, mutta mutta, on kyllä hienoa olla suomalainen, kun sen vaan mainitsee, niin siitä syntyy heti keskustelu ja olikin todella kiva ilta. Siinä juteltiin Laatokat ja Viipurit ja vaikka mitä.
Mitä ostetaan synttärilahjaksi ihmiselle, jolla on 2x kaikki mitä voi ja miljoonia euroja pankkitilillä ostaa kolmaskin satsi kaikkea? Kun olen vuosien mittaan lahjoittanut varmaan kaikille tutuille Alvar Aallon maljakon, siirryin nyt Tanskaan ja ostin ihanan Lyngbyn maljakon, sehän on samaa ikäluokkaa kuin Aallon Savoy.

kuva: ProIdee

Sain seuraavan aamuna sähköpostissa tämän kuvan. Kysyin oliko hänet kutsuttu Thaimaan kruunajaisiin, mutta en ole vielä saanut vastausta.

Vappu eli Työn päivä

Saksassa vappu on Tag der Arbeit eli työn päivä ja kun aamulla oli todella utuinen ilma, otin nimen tosissani ja aloin putsata keittiön uunia, joka oli aivan karmeassa kunnossa. Kaikki irtonaiset osat pääsivät 75C kuumaan pesuun tiskikoneeseen ja uunin seiniin ruiskutin pesugeeliä moneksi tunniksi ja jynssäsin sitten vielä tuntikausia teräsvillapallolla. Allumies purki uunin kolmilasisen oven aika nopeasti, vaikka hellafirman asiakaspalvelun mies varoitti, että urakka on asiantuntijallekin todella työläs, mutta matemaatikko osaa ajatella loogisesti ja sai asian hoidettua ykskaks. Mistä ihmeestä sitä mönjää tulee uunin oven keskimmäiseen lasiinkin, ei ymmärrä.

Iltapäivällä sentään selkeni sen verran, että teki mieli lähteä ulos kävelylle ja keksimme aika läheltä lammen, jossa emme ole koskaan ennen käyneetkään. Kakkahanhet olivat tietenkin ehtineet sinne ennen meitä.

Piha on edelleen täynnä kieloja, oi sitä tuoksua, onneksi en ole allerginen.

Ikivihreä valkoinen kärhöni on ilmeisesti kärsinyt vähän talvesta ja on pihi kukkien suhteen, mutta on nyt kuitenkin muutaman suonut minulle. Pionit sen sijaan sen kun vaan kasvavat maljakossa.

 Ja yksi söpöliini rentukka tuli esiin pienestä tynnyrilammikostani, nostalgiaa, tulee mieleen lapsuus.
Voi kun saisi simaa ja tippaleipiä, nyyh.

Hauskaa vappua kaikille!