Kiss me Kate ja vähän muutakin

Fysioterapeutilta saamiini kotitehtäviin kuuluu mm. vahalla muovaileminen, palloilla leikkiminen ja nurjien silmukoiden kutominen ja teen näitä yleensä televisiota katsellessani.

Eipä ollut eilen juuri valinnan varaa ohjelmissa, kun joka kanavalta tuli Kiss me Kate. Nätti ja sympaattinen tyttöhän se Kate on, mutta turhan pitkä lähetys.

Vasen ranteeni on edelleen paksumpi, mutta eilen sain sentään ensimmäistä kertaa lähes kahdeksaan viikkoon laitettua rannekellon käteeni. Lääkäri antoi määräyksen sairaalaan kesäkuun puolivälissä, jolloin kiusallinen titaanilevy kyynärluun puolelta poistetaan.

Sähköpostissa oli tällainen viesti australialaiselta ystävältäni:
Sat down and switched on the TV at a random pay station and there was an
italian cooking show on. Watched for a few minutes whilst having my lunch.
Beautiful scenery in upper Italy, more precisely, Meran, and there, for
about a second, is what I swear must be W*, coming down the main street.
Is that possible??? I tried to see at the end of the show what year it was
made in, but there was no information. What a coincidence. Never watch that
show.

*Allumies
Ystäväni EI tiennyt, että olimme tammi-helmikuun vaihteessa Meranissa. Olen siis tv-tähden kanssa naimisissa.

TV-tähdellä on ensi viikolla työn puolesta kongressi Berliinissä ja minäpä pääsen siivellä mukaan oikein luksushotelliin. Sillä aikaa kun mies tekee töitä, vaimo voi vähän nauttia pääkaupungissa käymällä museoissa ja last but not least kaupoissa, sillä tässähän ei olla aikoihin shoppailtu kipsitassujen kanssa ja on näkynyt jo jonkinlaisia vieroitusoireita.

P.S. Tuoko sirpaleet onnea? Yhtäkkiä eilen illalla aurinko meni pilveen, taivas musteni ja tuli kamala myrsky. Kylppärin ikkuna ei ilmeisesti ollut ihan oikein saranoistaan kiinni ja aukesi ja pudotti keraamisen kukkaruukun ja lasimaljakon alas lattialle ja ne ottivat mukaan alemmalta hyllyltä Marimekon pussin, jossa oli lääkkeitä. Pussi oli (tietenkin) auki ja lensi vessanpyttyyn, jonka kansi oli (tietenkin) auki ja jouduin käsin onkimaan niitä lääkkeitä sieltä vedestä ja heittämään osan pois. Silloin kun olin leikkauksen jälkeen täysavuton käsivammainen ja tulin sairaalasta kotiin, meidän kaikissa kolmessa vessassa oli pytyn kansi kiinni ja jouduin ne jalalla nostamaan auki, mutta nyt oli kansi tietenkin auki kuten se Marimekon pussikin.

Hauskaa vappua! Tää lähtee nyt pääkaupunkiin ja palaa vasta torstaina.

Asiat järjestykseen

Uudessa Kodin Kuvalehdessä oli artikkeli turhasta tavarasta ja kodin järjestyksestä ja hyvä linkki ammattiraivarin blogiin.
Minä aion ensimmäisenä järjestää huushollimme kaapelisalaatit ja lähden etsimään näitä:

kuvat täältä

Hädässä ystävä tutaan

Eilen olin käsileikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä ratikalla ja nyt voin ehkä alkaa ajattelemaan autolla ajamistakin.
♥ Kiitos Beate, Dagmar, Dieter, Eila, Frank, Helga, Inge, Jürgen, Margot, Maria, Mike, Regina, Rudi,  Saliha, Sigrid, Sinikka, Ursel, Uschi♥
Kiitos suuresta avusta, lukemattomista autokyydeistä, hiusten pesusta ja kampaamisesta, ruokatoimituksista , leivän leikkaamisesta ja voitelemisesta, lounaskutsuista ja vaikka mistä. Mitä olisin tehnyt kädettömänä ilman teitä? Ja kiitokset myös joillekin ohikulkijoille, joita olen pyytänyt avaamaan jonkun purkin tai pullon ja kiitos sellaisille "hyvän päivän tuttu"-naapureille, jotka ovat tulleet tarjoamaan apuaan ja sanoneet, että heille voi soittaa vaikka keskellä yötä ja pyytää apua. Hädässä ystävä tutaan.



P.S. Youtubesta tuli eilen sattumalta vastaan Merikannon Oi kiitos sä Luojani armollinen ja sen teksti "kun annoit sa tervettä kättä kaks".

Bamberg & Bayreuth

Kävimme pääsiäisviikonloppuna myös Bambergissa, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintöluettelossa.

Tätä kutsutaan nimellä Klein Venedig eli Pikku Venetsia.

Jos liikutte Frankenissa, jonka suurin kaupunki, Nürnberg ja sen joulutori Christkindlesmarkt,  on suomalaisille ehkä tutumpi nimi, kannattaa ehdottomasti käydä myös Bambergissä.

Tässä talossa näkyi asuvan Nalle Puh, hän oli juuri lähdössä soutelemaan.

Bayreuthissa kävimme katsomassa mm. Richard Wagnerin taloa, Haus Wahnfriedia.

Bayreuthin linnan puutarhasta löytyi upeita kukkapenkkejä.

Pääsiäinen Fichtelgebirgessä

Olipa hyvä, että emme lähteneet pääsiäisenä sateiseen ja viileään Roomaan kaatuilemaan vaan pysyimme Saksassa, tarkemmin sanoen olimme Fichtelgebirgen vuoristossa pohjoisessa Baijerissa, jonka asukkaat eivät ole mielellään baijerilaisia vaan "Franken". Meillä taisi tosiaan olla Euroopan paras sää eli sininen taivas ja lähemmäs +30C. Luonto on kauneimmillaan ja jopa moottoritien reunan maisemat rypsipeltoineen olivat valokuvaamisen arvoisia. (Kuva on otettu auton siitepölyisen ikkunan läpi noin 180-200 kmh:n vauhdissa.)

Hotellimme oli perheyritys ja talon Grande Dame eli omistajaperheen 96v isoäiti käyskenteli ympäri hotellia kontrollikäynneillä aina meikattuna ja fiinisti pukeutuneena, jalassa aina high heels ja istuskeli iltaisin pitkään baarissa punaviinilasinsa kanssa. Pojanpoika on tunnettu tv-kokki ja hän laittoi meille herkullisia ruokia.

Hotellin edessä, aivan meidän ikkunamme alla meitä tervehti pääsiäispupupariskunta.

Ravintolan puolella oli jänniä kattolamppuja, tehty mm. pulloista tai kristallilaseista.

Hauskaa pääsiäistä

Hauskaa pääsiäistä, paljon mämmiä ja suklaamunia ja leppoisia ja aurinkoisia päiviä!
Me lähdemme neljäksi päiväksi  tänne ja tapaamme siellä baijerilaisen ystäväparin.  Pyhä Pietari on luvannut sulkea avaimellaan taivaan portit eli sadetta ei ole odotettavissa vaan pikemminkin kesäsäätä, jopa +27C ja minä olen luvannut olla kaatuilematta.

Hortonomi viestittää

että meillä on lämmin kesäpäivä ja pioni on nupullaan ja muurahaiset maiskuttelevat kirvoja

sireeni on kukkinut jo pitempään

ja sinisade alkoi kukkia pari päivää sitten

ettäs tiedätte

Höyryä ja hiiriä

Eilen minut haki Allumiehen entinen työkaveri kotiinsa. Vaimo oli laittanut ihanan lounaan, ensin keittoa, jossa itsetehtyjä nuudeleita, sitten lihapullia keitetyn kiinankaalimuhennoksen kanssa ja lopuksi Mentonin sitruunoista tehtyä raikasta jälkiruokaa. Istuimme terassilla ja nautimme kesäsäästä (+26C). Jossain vaiheessa tuli puheeksi höyrykypsentimet tai mikä se nyt on sitten suomeksi. Normaalisti se on uuni, jossa voi valmistaa terveellistä ruokaa höyryssä.

Näillä tuttavilla on laite, joka pannaan normaaliin hellan uuniin ja rouva on käyttänyt sitä tasan kerran eikä aio sitä enää käyttää. Sanoi panevansa sen viidellä eurolla ebay-huutokauppaan päästäkseen siitä eroon, mutta muuttikin sitten mielensä ja päätti lahjoittaa sen minulle. Niinpä sitten isäntä komennettiin tuomaan minut ja höyrykeitin autolla kotiin. Seuraavan kerran keitän parsan ja perunat tällä:

Kotona minua odotti terassilla pikkuriikkinen, tuskin tulitikkurasian kokoinen hiiren ruumis, mistä lienee lähtenyt vanhempiensa kotoa, varmaan vastasyntynyt. Normaalisti tulen hysteeriseksi hiiristä, mutta tuo oli niin liikuttava reppana.

Neljännen kansion neljäs

Neljäs kansio sattuikin nyt olemaan ihan o.k. tähän tarkoitukseen ja sen neljäs kuvakin on sellainen, ettei tarvitse sensuroida. Kuva esittää iltataivasta hotelli Mena Housen pihalla, taustalla yksi Gizeh-pyramideista. Olimme saapuneet hämärässä hotelliin - se oli ensimmäinen ilta Egyptissä - ja lähdimme ulkokautta illalliselle hotellin ravintolaan ja siinä yhtäkkiä tajusimme, että pyramidit ovatkin ihan lähellä. Mena House rakennettiin v. 1869 Suezin kanavan vihkiäisjuhlien kunniavieraita varten ja siellä on asunut moni tunnettu henkilö, mm. Agatha Christie ja sitten vuonna 2009 minä.

Taidemessuilla

Sunnuntaina käytiin taidemessuilla ja tarjolla oli vaikka mitä, Picassoa, Chagallia, Poliakoffia, mutta myös paljon nykytaidetta. En nyt viitsinyt ostaa mitään, kun ei näillä käsillä oikein vielä jaksa kantaa ja vähän turhan halpaakin oli. Suurimman hinnan, vaivaiset 2,3 miljoonaa euroa sai yksi galeristi Tom Wesselmannin teoksesta Smoker.

Taidemessuilla näkee taiteen lisäksi aina erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Tällä kertaa kantavieraat Eva ja Adele eivät sattuneet olemaan paikalla, mutta meidän vähemmän pidetty ulkoministerimme Guido miehensä kanssa sattuu tulemaan aina yhtä aikaa meidän kanssa.  Siellä on aina kiva katsella ihmisiä, tämäkin herra oli laittanut itsensä niin fiiniksi että. Vahinko, etteivät violetit lakerikengät pääse tuossa kuvassa oikein oikeuksiinsa.

Stephan Balkenholin puuveistoksista olen aina tykännyt.

Tämä horrorporukka pelotti kovasti yhtä pikkutyttöä ja vanhemmat muuttivat sekunnissa suuntaa.

Mimran on oikeassa vai?

Tämä installaatio kosketti sen takia, että tuttavaperheen isä ja äiti, molemmat vähän yli 80v, tekivät viikko sitten itsemurhan. Tai no, pahasti dementiotunut äiti tuskin sitä ihan itse päätti. Isä oli ammatiltaan lääkäri ja hän löysi helposti keinon päästää vaimonsa ja itsensä pois.  Lapsilla suuri suru ja huono omatunto, vaikka kaikki asiat oli järjestetty niin hyvin kuin mahdollista.

Suomi ruskettuu

myötähäpeä
ulkoisesta ärsykkeestä vastaanottajaan siirtyvä häpeäntunne, jota lisää tunne siitä, ettei ärsyke itse älyä hävetä itseään
lähde: Urbaani sanakirja

piirros netistä

Palmusunnuntai

Tänään on palmusunnuntai. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ihmiset levittivät tielle palmun oksia tai heiluttivat niillä. Perinne on säilynyt Saksassa ja kirkot siunaavat "palmun oksia", jotka ovat palmujen puutteessa pajunkissoja tai puksipuun oksia.

Joillakin paikkakunnilla järjestetään palmusunnuntaikulkueita.

kuvat netistä

Minä kaivoin pääsiäislaatikosta pupuja ja kanoja esille ja katsotaanpa sitten, miten paljon suklaamunia löytyy pääsiäisenä.Täällähän puput oppi joskus 1600-luvulla munimaan pääsiäismunia. En ole ollut aikoihin Suomessa pääsiäisenä. Onko sielläkin pääsiäisenä pupuja? Ainakin Lindt kultapupu on varmaan globalisaation mukana ehtinyt Suomeenkin.

Huhtikuinen päivä

Absent Place -- an April Day --
Daffodils a-blow
Homesick curiosity
To the Souls that snow --

Drift may block within it
Deeper than without --
Daffodil delight but
Him it duplicate --

- Emily Dickinson

Luonto on pari viikkoa etuajassa, narsissit jo kuihtuneet, sireeni täydessä kukassa. Pihassa kukkii kielot ja kadun varrella mitä kauneimmat puut. Mikäs tässä on nauttiessa lämpimästä kevätlauantaista. Nyt lähdetään ostamaan tuoretta parsaa suoraan pellolta.

Handsfree

Toissapäivänä oli pieni kriisi tämän jatkuvan kädettömyyden takia, mutta eilen röntgenkuvat näyttivät positiivista kehitystä ja saan alkaa käyttää käsiä enemmän. (Pikkulillin puoleinen titaanilevy vasemmassa kädessä on siinä yhdessä ainoassa kohtaa kroppaani, jossa on vain luuta ja nahkaa eli se hankaa ja joudutaan ilmeisesti ottamaan kesäkuussa pois, mutta se on sen ajan murhe ja ilmeisesti pikkujuttu.)
Nyt heitetään kädet ilmaan ja iloitaan.

Missä tahto, siellä tie

Tai missä on tahto, siellä auttaa halacha. Halacha on juutalaisten uskontolaki, jota kunnon juutalaisen tulisi noudattaa. Se sisältää hyviä kehotuksia kuten käsien pesun ennen ruokailua, mutta myös 365 kieltoa, jotka ovat syntyneet aikana, jolloin ei ollut autoja tai lentokoneita, mikroaaltouuneja tai jääkaappeja. Juutalainen ei saa sytyttää sapattina tulta ja kun katkaisijan kääntämistäkin pidetään tulen sytyttämisenä, ei saa ajaa autoa, ei panna televisiota päälle, painaa hissin nappia jne. Jotkut israelilaiset hotellit laittavat kuulemma hissit sapattiasetukseen eli hissi kulkee jatkuvasti ja pysähtyy joka kerroksessa à la tulta ei saa sytyttää, mutta jos se palaa, siinä saa lämmitellä. Muistan kuulleeni Prahassa, että siellä juutalaisessa ravintolassa oli paternosterhissi, jolla ruuat saatiin nappia painamatta kuljetettua alhaalta keittiöstä ylös ravintolan puolelle. Ruuat piti maksaa etukäteen sapattia edellisenä päivänä.
Viime viikolla luin lehdestä, että nyt ollaan kehittämässä autoa, joka toimii aivovirtojen avulla. Joku kirjoitti, että Jumalan juksaaminen on uskon todellinen taito.

Tuttavani on töissä hotellissa, jossa oli kerran vieraana ortodoksijuutalaisia. Hotellin respassa ei ole illalla ketään ja oli suuri ongelma, miten vieraat pääsevät illalla sisälle käyttämättä avainkoodia, jossa pitää painaa numeroita. Löydettiin sitten ratkaisu: yksi pieni takaovi jätettiin raolleen. Yöllä viisi minuuttia yli 12 tuttavani heräsi sikeästä unesta puhelimen soittoon: yhdellä vieraista oli kysymys television käytöstä. Sapatti kun oli ohi , hän sai panna telkan auki. Hotelliin näkyy satoja eri kanavia ja huoneiden televisiosta näkee, mitä ohjelmaa on viimeksi katsottu. Mitähän ohjelmaa hurskas mies oli katsellut? No tietenkin hard-core pornoa.

Minä jään nyt odottelemaan tuollaista aivovirta-autoa, jota tarvitsisin, jos pitää parkkeerata kadun vasemmalle puolelle pienen pieneen koloon ja puoliksi jalkakäytävälle ja vieressä seisoo iso lauma miehiä, jotka naureskelevat, miten nainen ajaa autoa.

IL niinkuin ILoiset ILmeet

Alkukirjainhaasteen kirjaimet tällä viikolla ovat IL ja siitä tuli heti mieleen näiden kamputsealaistyttöjen iloiset ilmeet. Sympaattinen saksalaisturisti osti vasemmanpuoleiselta tytöltä dollarilla postikortteja ja pani ilon kiertämään lahjoittamalla kortit oikeanpuoleiselle tytölle.

Ällökuva

Vastaan Sirokon haasteeseen näyttää kauniiden kuvien ohella myös jotain ällöttävää.
Kuvassa tyypillistä intialaista jätehuoltoa eli roskat heitetään vaan kadulle.


                                             Mitähän intialainen tykkäisi meidän roskien lajittelusysteemistä, jossa erotellaan
- normaalit talousjätteet

- paperit
- muovit ja metallit
- orgaaniset jätteet
- väritön lasi
- vihreä lasi
- ruskea lasi
- ongelmajätteet kuten maalit, sähkötavarat jne

Sunnuntaikävelyllä

Näissä maisemissa käyn normaalisti kaksi kertaa viikossa sauvakävelyllä, mutta kun sauvat eivät nyt pysy käpälissä, lähdin Allumiehen kanssa ihan vain sauvattomalla sunnuntaikävelylle.

Siellä oli lammaspaimenkin valtavan ison lauman kanssa ja katselimme, miten hienosti kaksi paimenkoiraa osasi ohjata lampaat sillan yli toiselle puolelle puistoa. Yksi pikkupäkä ei meinannut totella, mutta koirapa otti villoista kiinni ja nosti päkän oikeaan suuntaan. Kuvassa näkyy vain pienen pieni osa siitä laumasta, ja näkyyhän siellä paimenkin taustalla. Koirat oli niin vikkeliä, että en onnistunut kuvaamaan.

Muistelin, että viime keväänä yhdessä kohtaa reittiä tuoksui tuomi ja niinhän se tuoksui tänäkin vuonna.

Illalla nautittiin terassilla parsaa ja tänään nautin vielä +23C päivästä, huomiseksi onkin sitten luvattu sadetta ja vain +12C. Hyvää viikonalkua kaikille!

Kotikonsti

Qu'est-ce que c'est?

Siinä emännän lääkkeet ranteen turvotusta vastaan: välillä modernimpi coolpack ja välillä  isoäitien kotikonsti sivellä jääkaappikylmää rahkaa ranteeseen ja kääriä ranne pyyheliinaan noin varttitunniksi.

Pitäisköhän muuten hommata tatuointeja viiltoihin, ettei tulisi väärinkäsitystä?
Heikkohermoiset jättäköön alla olevat kuvat katsomatta.








2x radius ja 1x ulna

Huhtikuun musaa

Halleluja   rockbändi Brings laulaa kaupunkimme murteella
Und wenn ein Lied meine Lippen lässt   Xavier Naidoon teksteissä on sanomaa
Helfen kann dir keiner     kaupunkimme rajojenkin ulkopuolella tunnettu rockbändi BAP kaupunkimme murteella
Tears in heaven  Eric Clapton, aina yhtä liikuttava
Ich ben ne Räuber  irlantilaiskölniläistä musiikkia
Köln ist einfach korrekt   kölniläisen a capella-bändin Wise Guys oodi kotikaupungille
Uska Dara  Eartha Kitt (muistan tämän kappaleen lapsuudestani, siitä oli suomalainen versio. Kotipaikkakunnallani oli lihakaivojen tyhjentäjä nimeltä Puska ja hänestä laulettiin tuolla melodialla: Puska raataa, paskoja kaataa, naurussa on hevosen suu.)
Unser Stammbaum  täkäläinen bändi Bläck Fööss (Paljaat jalat) laulaa kaupunkimme murteella kaupunkilaisten sukupuusta.

Aika tavalla nurkkapatrioottinen ohjelma. Viimeisen laulun teksti kertoo Kölnin genealogiasta: tänne tulivat Caesarin legioonat ja perustivat Colonia Agrippinan, myöhemmin Napoleon toi ranskalaisvaikutusta ja italialaiset siirtotyöläiset tulivat Fordin tehtaalle 1950-luvulla ja sen jälkeen vaikka mitä kansallisuuksia, jopa Allu Suomesta. Kaupunki on suvaitsevainen, täällä eletään ja annetaan elää.

MO niinkuin Mosel

Löytyihän sieltä kansioista yksi äm oolla alkava kuva, nimittäin Mosel-joen laaksosta, ihanista viinimaisemista. Tuonne voisin lähteä taas vaikka heti, patikoimaan ja wine tasting, kun lasikin pysyisi taas kädessä.

Lastentarhassa

Ylhäällä puussa kukkii kirsikka, terassin vesipytyssä rentukka ja alhaalla nurmikolla kauniita rikkaruohoja

ja bloggaaja istui keskiviikkona aurinkoisella terassilla kahvikupposen kanssa ja luki sisällöltään ja painoltaan kevyttä romaania Ladies' Detective Agencysta ja otti välillä Nukkumatti-pallon* ja harjoitteli sen kanssa käpälien käyttöä tai nosteli kikherneitä oikeasta tassusta vasempaan ja toisinpäin ja luuli olevansa lastentarhassa.

*pallo ostettiin noin kahdeksan vuotta sitten, kun Allumiehen pyörän ohjaustanko päätti ykskaks murtua kahteen osaan ja mies lensi pyörän tangon yli tielle ja katkaisi ranteensa ja menihän siinä muutama hammaskin. Minä harjoittelen nyt sillä samalla pallolla.

Valitusmeemi

 Yhdyn kansainväliseen valituskuoroon osallistumalla tähän vanhaan meemiin ja kertomalla mitä valittamista on

1. Nimessäni:  no ainakin yksi asia, jossa ei löydy kovasti valittamista. Isäni äiti oli keksinyt minulle aika lailla kansainvälisen etunimen ja olen siitä kiitollinen, ettei tarvitse täällä suuressa maailmassa aina tavailla nimeä. Tuttavani on Marjukka ja kun saksalainen ärrä äännetään niin miedosti, hänestä tulee täällä Maajukka. Tai joku Päivikki olisi myös hankala ulkomailla. Sukunimikin on ihan fiksu eikä sitäkään tarvitse saksalaiselle puhelimessa tavata ja jopa Ranskassa osaavat sen ihmeen hyvin kirjoittaa, jos ei nyt välttämättä pane painoa sille “u trémalle” ja antaa uun mennä, jonka ne kuitenkin lausuu yyksi.
2. Kasvoissani: löytyy sitäkin enemmän valittamisen aihetta. Silmät saisi olla isommat ja tummemmat ja nenäkin voisi olla vähän erilainen ja luomet voisi jättää pois ja korvat saisi olla samaa paria tai ainakin samalla korkeudella.
3. Vartalossani: voisi olla vaikkapa 10 kiloa vähemmän läskiä ja takapuolen ei tarttis olla niin leveä ja rinnat saisi olla kiinteämmät.
4. Luonteessani: löytyy riittävästi vikoja, olen malttamaton ja pitkävihainen ja…..
5. Vaatekaapissani:  on ilmeisesti öisin ompelija, joka pienentää vaatteitani
6. Kotonani:  voisi olla aina parempi järjestys
7. Työssäni:  huono palkka
8. Ystävissäni:  ei ole mitään valittamista, ehkä vain, että joskus jää liian vähän aikaa heitä kaikkia varten.
9. Perheessäni: on se vika, että se on aivan liian pieni. Eipä ole Luoja suonut minulle isoa lapsuuden perhettä ja soi sitäkin pienemmän oman perheen. Ei tainnut uskoa, että selviäisin isommasta.
10. Harrastuksissa: blogiaddiktivisuus
11. Kumppanissa: joskus liian pedantti
12. Lemmikissäni: ei oo muuta lemmikkiä kuin Allumies
13. Kielenkäytössäni: puhun paljon saksasuomisekakieltä
14. Musiikkimaussani: ei ole valittamista lainkaan, ainakaan omasta mielestäni
15. Kotikaupungissani: on usein hyvin likaista, eivät lakaise/puhdista katuja tarpeeksi usein
16. Ruokavaliossani:syön liian paljon hiilareita ja muutenkin joskus liikaa
17. Lapsissani:  aika ilkeitä olivat, kun eivät tulleet
18. Naapureissani: yksi naapuri on tällä hetkellä vähän sekopäinen, mutta selviää toivottavasti rakennusprojektistaan kunnialla.
19. Nykyisessä elämäntilanteessani: ranteet voisi olla käyttökelpoisemmat
20. Tulevaisuudessa: olen optimisti luonteeltani, joten tulevaisuus on positiivinen

kuva netistä

Sukkanauhoja

kuva netistä


Honi soit qui mal y pense eli Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee, on sukkanauharitarikunnan tunnuslause. Ritarikunta on Englannin arvostetuin ja vain harva pääsee sen jäseneksi. Minä olen sitä mieltä, että minut olisi hyvin voinut ottaa jäseneksi.

tämä kuva ei ole netistä