Favourite Photo Friday

Nähty näyteikkunassa Dieppessä Normandiassa. Tästä muistui mieleen, että piti varata aika hammaslääkärille.

Kyläkierroksella Normandiassa

Yksi meidän tuttava sanoi, ettei hänen tulisi koskaan mieleen lähteä Normandiaan. Me kyllä tiedettiin, miksi sinne haluamme, mm. tämän takia:

Oli muuten mielenkiintoista nähdä, että kaislakattojen harjalla kasvoi aina tällaisia kasveja. En ole ennen tuollaista ainakaan Saksassa huomannut, mutta Normandiassa se oli ihan yleistä.

Bilingual

Saimme Ranskassa herkullista maalaispateeta punasipulin kanssa ja päätin kokeilla tehdä sellaista itse. Tässä kaksikielisen mielipuolen netistä ylös pistämä ohje. Mitähän skitsofreniaa tuo on, kun välillä kirjoittaa suomea ja välillä saksaa, vaikka alkuperäinen resepti on suomeksi?

Matka jatkuu Seinen rannalle

Matka jatkui Normandian puolelle Dieppeen, jonne satuimme hyvin erikoisena päivänä: 19.8.2012 oli kanadalaisten sotaveteraanien 70v vuosijuhla. Ihmettelimme vähän, kun joka puolella liehui Kanadan lippuja ja näimme hyvin paljon hyvin vanhoja herroja, jotka olivat siis 1942 osallistuneet Operation Jubileehen, jossa kuoli yli 1400 liittoutuneiden sotilasta. Maihinnousuhan onnistui lopulta vasta 6.6.1944. Yritin olla hyvin hiljaa, etteivät kuulisi minun puhuvan saksaa ja pitävän minua vaikkapa vihollisena.

Iltapäivällä ajelimme sitten hissukseen pikkuteitä Seinen alajuoksulle, josta olimme varanneet kolmeksi yöksi B&B-huoneen ja mikä ihanuus siellä odottikaan! Tämä kuva on majapaikan päätalosta (vuodelta 1784), jossa on keittiö ja aamiaishuone ja terassi.

Isolla tontilla on sitten pienempiä samantyyppisiä rakennuksia ja niissä yhteensä neljä vierashuonetta.
Koska me olimme buukanneet kolme yötä, isäntäpari päätti upgradeta meidät ja antoi meille toisen miehen sisaren talon 70 metrin päästä tuosta päärakennuksesta. Eipä ollut siinäkään todella mitään valittamista. Talo on varmaan lähes 4000 neliömetrin tontilla Seinen rannalla, Seine pilkottaa kuvassa vasemmalla. Tässä kohtaa Seineä vaikuttaa  vuorovesi eli vesi oli enemmän tai vähemmän korkealla.

Pihassakaan ei ollut valittamista. Mikäs tuossa oli istuskellessa sopivan lämpimässä auringossa, ihailla salkoruusuja ja katsella laivaliikennettä Seinellä ja lukea hyvää kirjaa ja juoda lasillinen cidreä tai poiréeta.

Talossa oli sisälläkin reilusti tilaa. Alakerrassa valtavan iso olohuone ja varmaan aika uusi (Ikea?)keittiö ja yläkerrassa oli neljä makuuhuonetta ja kaksi komeaa uutta kylppäriä, joista toisessa oli kylpyamme, jossa maatessa voi katsella ikkunasta ulos Seinelle. Ja tämä kaikki ole vain meitä varten. Suomalaissydäntä liikutti keittiön kaapin muumimukit ja olkkarin pöydän Pentik-liina.

Aamiainen tarjottiin "päätalossa", jonne kaverit olivat aina kattaneet hienon pöydän, milloin pietarilaisastiastoa, milloin Gienin posliinia, josta ottamani kuvan olen valitettavasti jostain syystä deletoinut. Haarukat ja veitset olivat upeaa perintöhopeaa.Tarjolla oli mm. herkullista kotitekoista konfityyriä ja todella hyvää leipää. Taustalla soi hiljaa klassinen musiikki, ei ihmekään, sillä toinen kaveruksista on ammatiltaan oopperalaulaja.

Katselin seinällä olevaa potrettia miehestä, signeerauksena oli tämän herran nimi. Jotenkin sitä piirrosta katsoessa ajattelin, että se ei ole mikään kopio ja kun kysyin asiaa, isäntämme sanoi, että se on tosiaan originaali ja -öhöm - minä ole ensimmäinen ihminen, joka sen on kahden vuoden aikana huomannut. Ihan niinkuin olisin suurempikin taiteen tuntija.☺ Piirros oli myös perintö isoisältä, joka oli tiedemies ja saanut sen lahjaksi P:n tuttavalta, jota taulu esittää. (En viitsi laittaa tähän suoraan taiteilijan nimeä, etteivät vaan varkaat mene sinne taloon.)

Amiens

Matkalla Normandiaan poikkesimme Picardien maakunnassa olevaan Amiens'n kaupunkiin, joka on kooltaan ehkä suunnilleen Jyväskylän kokoinen. Suomen(kin) uutisissa kaupungin nimi mainittiin elokuussa nuorisokahakan yhteydessä, mutta kaupunki oli aivan erikoisen rauhallinen.
Amiens on tunnettu Unescon perintökohteestaan, Notre Damin katedraalista ja se onkin kerta kaikkiaan näkemisen arvoinen. Me näimme sen ensin kauniissa päivänvalossa

ja aivan vahingossa illalla syömästä palatessamme satuimme paikalle, kun se näytettiin hienosti valaistuna. Ehkä tästä [klik] näkee sen spektaakkelin, mikä meitä odotti. Emme vieläkään tajua, miten ne olivat saaneet nuo pääportaalin figuurit valoilla niin erivärisiksi. Siellä oli niin pieniä yksityiskohtia saatu valaistua erilaiseksi.

Viihdyimme pitkään kirkon sisällä, sillä siellä riitti näkemistä vaikka millä mitalla ja siellä oli ihanan viileää, sillä ulkona oli aivan mieletön helle, jossain Ranskassa oli uutisten mukaan jopa +42C. Ulkona etsimme jatkuvasti varjoa ja olisi melkein tehnyt mieli hypätä näiden lasten ja koiran mukaan veteen.

Amiens oli kaikin puolin kiva kokemus eli suosittelen lämpimästi.

Päivän synttäripoika

Rillipäinen nahkahousu juhlii tänään synttäreitään.

                       
Kirjat ovat pojalla vuosisatojenkymmenienkin jälkeen edelleen kovassa kurssissa ja kun niitä on pitemmillä lomamatkoilla aina kamalan painava laukku mukana, ostin hänelle synttärilahjaksi Kindlen. Luulen kyllä, että me molemmat edelleenkin pidämme enemmän paperikirjoista, mutta matkoilla tuo laite on varmaan kätevä.

Happy Birthday! I can't help falling in love with you [klik]

Ready for take off

Köln +38C   -> Amiens +28C   -> Cherbourg +23C = parfait♥

Au revoir!

Favorite Foto Friday

Viikonlopuksi on luvattu uhattu +38C.  Taidan riisua villasukat jalasta.

Hauskaa kesäistä viikonloppua!

Ensimmäinen etappi

Ensimmäinen etappi Normandian matkalla launtaina on toivottavasti tämännäköinen

kuva täältä


eikä tällainen

kuva täältä

Nuoriso nimittäin mellakoi  Ranskan Amiens'issa, josta olemme varanneet hotellin ensimmäiseksi yöksi, kun haluamme katsoa kaupunkia ja nähdä etenkin kaupungin upean tuomiokirkon.

Kuumaa pukkaa

Nyt ei tarvitse palella

kuva.täältä

ja mikä hienointa, eilen illalla ei tarvinnut kastella kukkia, kun ystävällinen ukkoskuuro hoiti homman. Oli vielä niin kohtelias, että antoi meidän ensin kaikessa rauhassa syödä illallinen terassilla ja sitten vasta ilmoitti tulostaan.

Tryffeliä vai burgeria?

Ystävämme Gina on saanut taas kerran kemoterapiansa päätökseen ja sitä juhlittiin ravintolassa nimeltä Fachwerkhaus eli puuristikkotalo. Yritin sisään mennessä  kiireesti näpätä kännykällä kuvan. Söpö paikka ja ruoka on erittäin hyvää. Söin pastaa kesätryffelin kanssa ja kuolaan vieläkin.

Vaihtoehtoisesti olisi tietysti voitu mennä maailman eteläisimpään Hesburgeriin, joka avattiin täällä toukokuussa. En meinannut uskoa silmiäni kun luin siitä. Jos tulette käymään, voi nyt tarjota teille kotoisia ruokia.

Sunnuntain retki Hollantiin

Hoge Veluwe on hollantilainen luonnonpuisto, jonne teimme aurinkoisena ja lämpimänä elokuun sunnuntaina retken. Sinne on meiltä 180km matkaa, joka moottoritietä pitkin sujuu nopeasti. Meillä oli polkupyörät mukana, koska halusimme testata pyörätelinettämme, mutta luonnonpuiston porteilla on isot pyöräparkit, joissa on lähes 2000 "witte fietsen" eli valkoista polkupyörää, joita saa käyttää ilman maksua luonnonpuiston alueella. Ajelimme pimeiden metsien läpi, jossa villisiat olivat tammien alla myllänneet maan ja jatkoimme hiekka-aavikon kautta nummille, jossa kasvoi käkkärämäntyjä ja kanervaa. Pyörätiet on loistavassa kunnossa ja siellä täällä oli jopa teline, jossa oli jalkapumppu, jos tarvitsi lisää ilmaa renkaisiin.

Luonnonpuistosta löytyy muutakin kuin vain luontoa: sen keskellä on yksi Hollannin komeimmista museoista, Kröller Müller museo, jonka Vincent van Gogh kokoelma yksi maailman suurimmista. Näytillä on van Goghin lisäksi lukemattomia muita kuuluisuuksia, esim. Monet, Picasso, Pisarro jne jne.

Nykytaiteilijoista pisti silmään mm. Gilbert & George, joille oli omistettu kokonainen huone.

Kyllä sieltä olisi mielellään ottanut kotiin yhden jos toisenkin taulun. Esimerkiksi tälle Maurice Denis'in Avril-taululle löytyisi meiltä ihan sopiva paikka, mutta eivät vain suostuneet antamaan sitä meille.

Saksalainen Helene Müller meni 1800-luvun lopulla naimisiin hollantilaisen teollisuusmagnaatti Kröllerin kanssa ja museo on syntynyt heidän kokoelmastaan. Pariskunta rakennutti 1900-luvun alussa luonnonpuiston keskelle arkkitehtuuristaan tunnetun talon, jossa he asuivat.

Museon ulkopuolella on tunnettujen taiteilijoiden veistoksia. Monsieur Jacques (kuka hän sitten lieneekään) ottaa vieraat vastaan ja hänen kuvansa oli myös museokahvilan servietissä.
Jos liikutte Hollannissa, kannattaa ehdottomasti poiketa Kröller Mülleriin ja kiertää luonnonpuistoa pyörällä. Me ajelimme ehkä 30km lenkin. Matkan varrella on penkkejä ja piknikpöytiä, ensi kerralla mekin otamme eväät mukaan.

Finne dich selbst

Saksalainen kabaretisti ja journalisti Bernd Gieseking on kirjoittanut hauskan crash course oppaan Suomesta ja suomalaisuudesta. (Yllätys on, että hän ei ole naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Tällä hetkellähän joka toinen saksalaismies, jolla on suomalainen vaimo, kirjoittaa kirjan Suomesta. Odottakaapas vaan, kun Allumies ryhtyy kirjailijaksi ja syntyy bestseller.)
Gieseking (50+) lähti pitkästä aikaa (=35 vuoden jälkeen) yhdessä vanhempiensa kanssa lomalle: Suomeen katsomaan veljeään, joka asuu Lahdessa. Yhteisen intensiivisen kolmen viikon aikana hän "tutustuu" uudelleen vanhempiinsa, joista hän kertoo pilke silmäkulmassa anekdootteja ja oppii tuntemaan hänelle ennestään tuntemattoman Suomen. Suomi on ollut hänelle - niinkuin monelle muullekin ulkomaalaiselle - se Kaurismäen Suomi. Kun suomalaisissa elokuvissa on yhtä vähän dialogia kuin pikkulasten Pixi-kirjoissa*, suomalaisia pidetään kovin vähäsanaisena kuten Bertolt Brecht jo aikanaan totesi ("Suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä").

*Pixi-Buch on  10x10 cm kokoinen ohut lastenkirja.

Giesekingin kirjasta löytyy tietenkin myös se tuttu vitsi siitä miten suomalaiset ja unkarilaiset tulivat aikanaan Uralilta Itämerelle ja löysivät kaksi tienviittaa. Etelään näyttävässä viitassa luki "hedelmällistä maata, aurinkoa ja lämpöä", pohjoiseen näyttävässä kyltissä "karu maa, puoli vuotta pimeää, kylmä, hyttysiä". Kaikki, jotka osasivat lukea, lähtivät etelään. Siinä syy, miksi suomalaiset nykyään pärjäävät niin hyvin PISA-testin lukutehtävissä. He ovat päättäneet, että toistamiseen heille ei käy näin huonosti.

Perheellä oli hyvä onni sään suhteen, matka oli sinä kesänä, kun Suomen hellerajoja rikottiin. He pääsivät uusien suomalaisten sukulaisten kesämökille ja kiertelivät vähän muutenkin maata. Vanhemmat ovat hyviä tangon tanssijoita ja heidät vietiin mm. tanssilavalle tanssimaan aitoa suomalaista tangoa.
Suomesta löytyi mielenkiintoisia erikoisuuksia, mm. :
- kaikilla on oma sauna
- sisään mennessä riisutaan kylässäkin kengät pois
- suomalaiset kunnioittavat lakritsaa yhtä paljon kuin vanhempiaan
- hirvillä on etuajo-oikeus, vaikka ne tulisivat vasemmalta
- talo ilman vodkaa ei ole talo
- pöydässä on vain yksi veitsi voita varten (Saksassa katetaan jokaiselle oma)
- suomalaiset eivät ole vielä ymmärtäneet vetoketjuperiaatetta liikenteessä

Gieseking kirjoittaa positiivisesti ja hulvattomasti Suomesta ja myöntää rakastuneensa maahan ja ihaniin leppoisiin suomalaisiin ja käy siellä nyt säännöllisesti ja on jopa suorittanut poroajokortin.

Kirjan nimi Finne dich selbst on sanaleikki saksan kielessä. Finde dich selbst= Löydä itsesi.
Finne= suomalainen. Gieseking löysi jossain määrin itsensä sekä vanhempansa ja löysi myös Suomen.

Enää seitsemän yötä ja sitten

viikoksi tänne

Ensimmäiset kolme yötä ylimmän kuvan B&B:ssä Seinen rannalla. Jippii! 

Elämä on

Minä, oma vankini, sanon näin:
elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä
eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
Elämä on halveksua itseään
ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.
Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...
Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki,
elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

Jag, min egen fånge, säger så:

livet är icke våren, klädd i ljusgrön sammet,
eller en smekning, den man sällan får,
livet är icke ett beslut att gå
eller två vita armar, som hålla en kvar.
Livet är den trånga ringen som håller oss fången,
den osynliga kretsen, vi aldrig överträda,
livet är den nära lyckan som går oss förbi,
och tusende steg vi icke förmå oss att göra.
Livet är att förakta sig själv
och ligga orörlig på botten av en brunn
och veta att solen skiner däruppe
och gyllene fåglar flyga genom luften
och de pilsnabba dagarna skjuta förbi.
Livet är att vinka ett kort farväl och gå hem och sova…
Livet är att vara en främling för sig själv
och en ny mask för varje annan som kommer.
Livet är att handskas vårdslöst med sin egen lycka
och att stöta bort det enda ögonblicket,
livet är att tro sig vara svag och icke våga.
-  Edith Södergran

Book darts

The struggle of people against power is the struggle of memory against forgetting.
- Milan Kundera

Ostin pieniä nuolia, joilla on helppo merkata kohtia tai sivuja kirjassa. Usein lukiessani illalla sängyssä en viitsi nousta katsomaan vaikkapa jotain englantilaista sanaa sanakirjasta ja merkkaan nuolella sen rivin.