Berliinin loppuja

Aallon jakkaroita KaDeWe:n tavaratalossa:

Kengänkiillottaja KaDeWe:ssä, sellainenkin ammatti on vielä elossa.

Berggruen museo kannattaa katsoa, jos pitää Picassosta, Matissesta, Kleestä, Braquesta, Cezannesta ja Giacomettistä (vilkutukset Helenalle). Museossa on esille Heinz Berggruenin kokoelma, joka pakeni aikanaan natseja Yhdysvaltoihin. Berggruen tunsi monet taidemaalarit henkilökohtaisesti. Taulut on hyvin esillä komeassa rakennuksessa ja lipun hintaan kuuluu audiolaite, jossa esitellään taulut mukaansatempaavalla tavalla.

Pinkkejä kaasuputkia ilmassa.

Allumies kävi ostamassa kengät tästä kaupasta, joka myy pääasiassa netin kautta. Heillä on yksi kauppa ja se Berliinissä. Liikkeeseen tuli tuo keikari, valkoinen lätsä päässä, paksut pohkeet, mustat aika pitkät sukat, raidalliset shortsit ja bleiseri, oli mielestään hyvännäköinen.

Muistomerkki 20v  thaimaalaissyntyneelle Jonnylle, joka osoitti siviilirohkeutta ja meni pelastamaan ystäväänsä väkivaltaisen poikajoukon kynsistä, mutta Bilal ja Melih ja kaverinsa kaatoivat hänet maahan ja potkivat häntä päähän niin pahasti, että hän kuoli. Oikeudenkäynti on parhaillaan käynnissä. Berliiniläiset vievät ahkerasti kynttilöitä tänne epäviralliselle muistomerkille.

Berliinin vaakunassa on karhu ja karhuja siellä oli myynnissä vaikka millä mitalla.

East Side Gallery ja Hackesche Höfe

Berliinin muurista on jätetty osa paikalleen ja sen itäpuolelle on syntynyt yli kilometrin pituinen East Side Gallery, johon erimaalaiset taiteilijat saivat maalata kuvia.

Mukana on myös tämä tunnettu motiivi, yägh!

East Side Galleryn lähellä olevasta Ostbahnhofista ajelimme junalla Hackescher Bahnhofille. Sen vieressä on Hackesche Höfe, suojelun alla oleva monesta rakennuksesta muodostuva kompleksi, jossa on komeita fasaadeja, kivoja sisä- ja takapihoja, putiikkeja, baareja jne.

Meillä oli pikkunälkä ja istahdimme kivaan ruokapaikkaan syömään salaattia ja kävikin hyvä tuuri, sillä juuri siihen sisäpihaan tuli schwarzwaldilaisen Steiner-koulun orkesteri soittamaan ja istuimme siinä aitiopaikoilla nauttimassa salaatista, oluesta, Apfelschorlesta (puoliksi omenamehua, puoliksi kivennäisvettä) ja hienosta musiikista.

Wordless Wednesday

Sukkahylly KaDeWe:n tavaratalossa Berliinissä.

Oopiumia

Kun kipulääkkeet eivät kunnolla auttaneet, sain eilen kotilääkäriltämme kokeeksi opioidia, jota otin viime yötä varten sillä tuloksella, että kivut eivät hävinneet minnekään, päinvastoin melkein lisääntyivät ja sain tuskin nukuttua. Nyt mietin, lähdenkö kotilääkärin puheille vai ortopedille vai millä ihmeellä tätä tuskaa hoidetaan. Saamani lääke on tabletteina ja luin netistä, että tippoina se kuuluu huumeresepteihin syystä, että haluttiin estää, että Berliinin islamitaustaiset kaverit eivät pääse käyttämään sitä huumeena, koraani kun kieltää alkoholin mutta ei niitä tippoja!

Ajattelin, että teidän on kivempi katsella kuvaa friaulilaisesta unikkopellosta kuin siitä lääkepakkauksestani.

Aamun positiivinen asia: aurinko paistaa ja tulossa on suhteellisen lämmintä.

Allulan apteekista

löytyy nyt Novalgin-tippoja, Ibuprofeenia ja Pantoprazolia. Ai että mihinkä vaivoihin? Rangaistuksena siitä, että laitoin lauantaina leveäpunttiset housut jalkaan, kun piti ajaa pyörällä vain vajaa kilometri eikä muka kannattanut sitoa housuja tarralla kiinni, vasemman housun puntti kietoutui pedaaliin niin, että en saanut jarruttaessa jalkaa irti ja kaaduin  ystävien kukkapenkkiin, pyörä päälleni enkä päässyt omin avuin edes ylös. Sairaalan ensiavussa tutkittiin sisäelimet ultraäänellä ja virtsakokeella ja tehtiin thoraxröntgen. Ilmeisesti kyseessä on "vain" ns. Prellung, jolle ei mielestäni löydy oikein hyvää sanaa suomen kielestä, ruhjevamma sanakirjan mukaan. Lääkecocktailista huolimatta karmeita kipuja, sääliä otetaan vastaan koko päivän.

Ruokapaikkoja Berliinissä

Jospa tässä ryhtyisi vähän kilpailemaan Michelinin ja Gault Millaun kanssa ja kertomaan muutamasta Berliinin ruokapaikasta.

http://www.lochner-restaurant.de/
Saavuimme ensimmäisenä iltana lentokentältä aika myöhään hotelliin eikä ollut kovasti haluja lähteä etsimään kauempaa ravintolaa ja päätimme mennä aivan lähellä olevaan kivan näköiseen paikkaan toivossa, että saamme pöydän.
Siellä olikin yksi kahden hengen pöytä vapaana, mutta ennenkuin saimme istua, meille työnnettiin jo ovella ruokalista käteen ja pyydettiin katsomaan sitä. Arvasimme heti mistä kenkä puristaa: paikka on aika kallis ja varmaan moni vieras pelästyy nähdessään ruokalistan ja lähtee pois ja aiheuttaa niin levottomuutta. Me kyllä tunsimme ruokalistan ennestään, mutta Allumies alkoi piruuttaan tutkimaan sitä pitkin ja poikin ja kysyi sitten, että mitäs ihmeellistä tässä nyt sitten oikein on. Siihen tarjoilija vastasi: hinta. Ei me nyt ihan niin köyhän näköisiä taidettu olla ja oli muutenkin jo kokemusta samasta systeemistä Pariisissa, joten emme loukkaantuneet. Saimme pöydän ja todella hyvää ruokaa, voin suositella, jos on halukas maksamaan vähän enemmän.

http://www.barraval.de/
Keskiviikkona meillä oli treffit kummipoikavaralapsi B:n kanssa Kreuzbergin kaupunginosassa, ja menimme siellä syömään hänen ystävänsä Tapas-baariin,

jonka ruokalistan teksti muuten on kummipojan käsialaa.

Baari on aivan Görlitzer puiston vieressä, joka oli täynnä auringonpalvojia vielä illallakin.

Kreuzberg ja sen vieressä oleva Neuköllnin kaupunginosa ovat olleet köyhimpiä kaupunginosia. Siellä asui aikanaan lankoni opiskeluaikana rämässä talossa, jossa kylpyammeen jalat oli laitettu laatan päälle, kun ne muuten olisivat menneet lattian läpi ja lämmin vesi saatiin vieressä olevasta vanhasta pesukoneesta. Kerroksen yhteinen vessa oli puoli kerrosta alempana ja sieltä turkkilaisnaapurit "lainasivat" aina hehkulamppua eli ei ollut usein valoa ja siellä oli ruosteinen rautainen pytty, jossa tuli miettineeksi, mikä on ruostetta ja mikä jotain muuta, siinä mielessä olikin edullista, että oli huono valaistus. Ne talot on aikoja sitten purettu ja tilalle on rakennettu uusia tai sitten monet vanhat talot on kunnostettu todella hienoksi. Kaupunginosa on tullut viime vuosina kovasti muotiin, hinnat nousevat ja vanhat asukkaat pelkäävät tilanteen kehitystä. Jos talon omistaja saneeraa, rakentaa parvekkeita jne, hän saattaa nostaa vuokraa niin, että köyhät alkuasukkaat eivät pysty sitä maksamaan.

http://www.gugelhof.de/
Torstai-iltana lähdimme Prenzlauer Bergin kaupunginosaan, joka on entinen itäberliiniläinen työläiskaupunginosa, joka on muurin kaatumisen jälkeen kokenut valtavan boomin. Taloja kunnostettiin, sinne muutti paljon taiteilijoita jne, mutta se on ilmeisesti vähän mennyt muodista pois, kun sinne on muuttanut ajan mittaan paljon juristeja ja muuta pitkäveteistä poroporvaristoa, nyt alkaa olla enemmän muotia asua Kreuzbergissä. Prenzlauer Berg on kyllä kaunista paikkaa, talot on kunnostettu hienoiksi ja siellä on kiva kävellä ja katsella kivoja putiikkeja. Me poikkesimme taas tuttuun Gugelhofiin, kun tiesimme, että siellä on hyvä ruoka ja hyvä palvelu.
Kuvia paikasta löytyy täältä, suosittelen, jos pitää elsassilaistyylisestä ruoasta.


http://www.nola.de/
Lanko ja käly tulivat pyörillä hotellillemme ja me saimme hotellista pyörät lainaksi ja ajelimme kuutisen kilometria kauniin Tiergartenin puiston läpi, kanavien vartta, Volkspark am Weinbergswegin puistoon sveitsiläiseen ravintolaan Nolaan, jossa istuimme hyvän ruoan ja viinin ääressä puoleen yöhön saakka ulkona lauhassa kesäillassa.  Paluumatkalla keskiyöllä ajoimme valaistun Brandenburgin portin läpi, turistijoukot olivat poissa ja ihan sydäntä riipaisi, kun ajatteli, miten ennen vuotta 1989 ei ollut mahdollista päästä portista läpi.

http://www.restaurant-horvath.de/
Ruokapaikkojen highlight oli Michelin tähden ravintola Horvath, joka oli kivasti sisustettu ja jossa sai kreatiivista ja aivan loistavaa ruokaa ja meille ennestään tuntemattoman nuoren saksalaisen viininviljelijän ihanaa viiniä. Palvelu oli hyvää, ei varmasti ollut viimeinen vierailumme paikassa.
Peräseinällä näkyy Ernst Jandl'in hauska runo:

unendlich unentbehrlich unentgeltlich, die haarnadel einer forelle, die blauen handschuhe einer henne, die mütze einer roten maus

englanniksi: infinite essential priceless, the hairpin of a trout, the blue gloves of a hen, the cap of a red mouse 

kuva täältä


http://www.schleusenkrug.de/
Sunnuntaina teimme pitkän laivaristeilyn ja sen päätteeksi lanko ja käly odottivat meitä jo laivalaiturilla ja menimme Schleusenkrugin Biergarteniin. Se on perustettu 1950-luvulla kanavan sulun viereen. Kylmä olut ja Alterwasser  (puoliksi olutta, puoliksi limonadia) teki hyvää neljän tunnin risteilyn jälkeen ja söimme oikein hyvää Flammekuchenia. Käly söi parsaa ja kehui sitäkin hyväksi. Ihan kiva tunnelma. Paikka on aivan Tiergartenin puiston ja Berliinin eläintarhan vieressä.

http://www.caffe-e-gelato.de/
Jäätelöllä kävin taas Potsdamer Platzin ostoskeskuksessa, sieltä saa Berliinin parhaat jätskit. Jos niissä maisemissa jonotettiin ennen banaaneja, nyt siellä jonotetaan jäätelöä.

Kuppilan kukat ja mestareiden liiga

Ostosmatkalla poikkesimme kivaan kahvilaan, jossa on yleensä erivärisiä Iittalan Kivi-tuikkuja pöydällä. Tänään ei ollut tuikkuja, mutta taaskin jotain suomalaista designia, tosin saksalaisen firman valmistamaa, nimittäin tämä maljakko.

Ja toisella seinällä tämä komea kukka-asetelma

Illalla tapahtuu jotain aivan ihmeellistä: minä katson ystäväporukan seassa televisiosta jalkapalloa, kun kaksi saksalaista seuraa pelaa loppuottelun Lontoossa. Peukkuja en pidä sille shekkivihkoa heiluttavalle baijerilaiselle seuralle, joka ostaa muiden seurojen parhaat pelaajat ja antaa heidän jopa vaan istua varapenkillä, pääasia, että eivät pelaa vastustajan riveissä. Niinkuin Irwin aikanaan lauloi, Raha ratkaisee. Minä pidän peukkuja Ruhrin alueen pojille.

Juutalainen Berliini

Berliinissä muistetaan juutalaisia. Kaduilla näkee talojen edessä kompastuskiviä muistuttamassa juutalaisista asukkaista, jotka on deportoitu erään tunnetun itävaltalaisen maalarin aikaan.
Vajaa kymmenen vuotta sitten kaupungin keskustaan pystytettiin Holocaust-muistomerkki muistuttamaan murhatuista juutalaisista. Siinä 2711 betonilaattaa vai miksi noita suomeksi nimittäisi, joka tapauksessa ne symbolisoivat arkkua.

Juutalaisen museon ulkopuolella on 49 betonipylvästä, joiden päälle on istutettu puu, symbolina juutalaisten emigraatiosta.

Museorakennus on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen ja niin on näyttelykin. Tällä kertaa en tosin ehtinyt viipyä kovin kauan ja katselin enemmän Berliinin juutalaisten elämästä kertovia eksponentteja kuin brutaalimpia asioita keskitysleireistä. Siellä oli esillä mm. juutalaisperheen joulukuusi, sillä hehän pitivät itseään saksalaisena ja omaksuivat usein saksalaiset perinteet oman uskonsa ulkopuolelta.
Näyttelyssä oli paljon hienoja valokuvia ja tauluja, tässä mm. söpö maalaus sisarusparista. Minnekähän nämäkin lapsiparat ovat aikanaan joutuneet.

Tässä 14 vuotiaan pojan synttäritoivelista. Tänään siinä lukisi varmaan iPhone  ja iPad.

N. Israelin kaupan kaunis katalogi vuodelta 1905

ja siellä muodikkaita puseroita

Tässä natsit komentamassa ihmisiä boykottoimaan Israelin tavarataloa.

Tämä hassu juttu osui myös silmiin: koshereita nallekarkkeja bonnilaiselta Haribolta.

Moses Mendelssohn kiinnosti siksikin, että sain sattumalta juuri ennen matkaa lahjaksi hänen poikansa tyttären Fannyn elämäkerran.

Juutalainen museo on mielestäni ehdottomast MUST Berliinin kävijälle.

Wer die Vergangenheit nicht kennt, ist dazu verurteilt, sie zu wiederholen.
Ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan.

Nämä George Santayanan sanat lukevat yhden berliiniläisen metroaseman seinällä.

kuva Wikipediasta

Aamukävelyllä Berliinissä

Aamun hetki kullan kallis, ajattelin Berliinissä, kun lähdin hotellista aamulla yhtä aikaa kokoukseen kiiruhtavan Allumiehen kanssa. Shoppailu ei siihen aikaan päivästä olisi ollut mahdollista, sillä kaupat aukenevat paljon myöhemmin ja sitäpaitsi shoppailu ei ollut muutenkaan ohjelmassa.
Lähdin hotellista ja ylitin kanavan, jonka rannalla hotellimme oli eli kauniilla paikalla asuimme eikä silti liian kaukana nähtävyyksistä.

Jatkoin matkaa Tiergartenin puistoon, joka ei nimestä huolimatta ole eläintarha, vaan iso puistoalue, jossa oli aika kova pyöräliikenne jo aikaisin aamulla, kun berliiniläiset ajelivat sen läpi töihin.

Koukkasin suhtkoht uuden päärautatieaseman kautta, kun en ole sitä ennen nähnyt muuta kuin autosta käsin. Senhän berliiniläiset saivat sitten joskus vihdoinkin valmiiksi, ehkä uusi lentokenttäkin vielä valmistuu, heh heh. Mutta mikäs minä olen sanomaan, meidän tuomiokirkkoa rakensivat vuodesta 1248 ihan 1800-luvun loppupuolelle asti.

Brandenburger Torin edessä oli jo aamulla vaikka minkä maalaisia turisteja, suomeakin kuuli paljon. On se vaan edelleenkin aina jännä tunne, että portista pääsee nyt kävelemään läpi, kun tunnen Berliinin ajalta ennen muurin kaatumista. Paljon upeampi elämys kuin tuossa aamupäivällä turistimassojen joukossa oli , kun me pari päivää myöhemmin keskiyön aikaan ajoimme lauhassa kesäillassa polkupyörällä tuon hienosti valaistun portin läpi.

Olin varannut ajan Reichstagin (parlamentin) kupolista, jonka on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Sir Norman Foster, hyvinkin tuttu kaveri minulle ja Allumiehelle, kun olemme sattumalta molemmat olleet töissä hänen suunnittelemassaan rakennuksessa, onneksi tosin eri aikaan.
Matkalla kupolille englantia puhuvat koulupojat kysyivät, saisivatko haastatella minua ja nauhoittaa sen videolle, mutta harmin paikka, en ehtinyt jäädä ja tulla ikuistetuksi.

Yritin tässä etsiä itseäni tuosta peilistä, mutta en löytänyt.

Kun nautin tuosta aamusta niin kovasti, niin päätin seuraavanakin aamuna lähteä aikaisin liikkeelle, päämääränä Dorotheenstädtischer Friedhof, hautausmaa, jonne on haudattu paljon tunnettuja berliiniläisiä. Oli lämmin kesäaamu, linnut livertelivät, kaikki vihersi, hortensiat ja alppiruusut kukkivat ja tuntui kuin olisin paratiisissa siellä kohtalaisen pienellä hautausmaalla, jossa minun lisäksi ei ollut yhtään muita ihmisiä. Mutta haudoista löytyi sitten paljon tuttuja, tässä mm. Bertolt Brecht.

Sympaattinen Bärbel Bohley oli tunnettu ihmisoikeuksien puolesta taistelija DDR:ssä.

Tästä haudasta en löytänyt nimeä, mutta tykkäsin siitä kaikista eniten.

En tiedä, kuinka monta kymmentä kilometriä kävelin noina kahtena päivänä. Kaksi kertaa jouduin ostamaan Compeed-rakkolaastaria, joka pelasti minut. Vannoin, että laitan ensi kerralla taas villasukat ja vaelluskengät jalkaan.

Wordless Wednesday

Lukutaidosta olisi ollut hyötyä. Kävin pääkaupungin hienoimmassa hotellissa (vessassa)  ja otin heti sisään mennessä tämän kuvan,  ja sitten vasta huomasin tuon kyltin, sorry.

Matkahaaste

Nappasin jostain blogimatkalta mukaani tällaisen haasteen:

1. Jos pääsisit tekemään viiden maan tai noin 3000km road tripin missä tahansa päin maailmaa, mitkä maat olisivat listalla mukana? 
Costa Rica, Columbia, Peru, Ecuador, Brasilia

2. Erikoisin kohtaamasi eläin reissussa? 
Varmaankin Etelä-Afrikassa nähty villikoiralauma, niitä näkee kuulemma hyvin harvoin.

 kuva Wikipediasta

3. Paras makumuistosi maailmalta?
Kaikki ihanat hedelmät, kypsät mangot ja passionhedelmät sekä Mainen hummeri.

4. Pohjoinen vai etelä? Aurinkoranta vai erämaa? Pärjäätkö jälkimmäisessä omin avuin?
Tuskin pärjäisin yksin erämaassa. Valitsenkin pohjoisen ja etelän väliltä vaikkapa Alpit.

5. Suosittele matkakohdetta/luontokohdetta Suomessa.
Itse haluaisin lähteä vaikkapa jonnekin suomalaiseen luonnonpuistoon patikoimaan.

6. Erikoisin kulkuneuvo, jolla olet matkustanut?
Varmaankin intialainen auto rickshaw. Tämän kuvan kaveri ajoi kyllä aivan hillitysti, mutta kokemusta on myös sellaisesta hurjasta kyydistä, missä ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa matkan aikana valokuvaa.

7. Mitä matkamuistoja tuot reissusta? Merkkivaatteita vai merivettä?
Sitä merivettä on niin hankala kuljettaa, merkkivaatteista en välttämättä välitä ja muutenkin tulee ostettua aika vähän matkamuistoja. Muistoina lähtevät mukaan valokuvat (jos ei kameraa satuta varastamaan niinkuin kävi Etelä-Afrikassa).

8. Haavematkakohteesi?
Machu Pichu ja Galapagos-saaret

9. Mikä biisi olisi blogisi tunnusmusiikkina ja kuvaa sitä parhaiten?
Tämä blogi on nyt sellaista sekahedelmäsoppaa, että siihen voisi ottaa vaikka minkänlaisen laulun, mutta otetaan nyt vaikka tämä.

10. Mitä odotat eniten tulevalta kesältä?
Kaunista kesäsäätä, pieniä matkoja, pyöräilyä, mukavia yövieraita.

11. Suosittele jotain kesätapahtumaa Suomessa tai ulkomailla!
Suosittelenpa vaikka kivaa tapahtumaa tuossa naapurikylässä. Düsseldorfissa on Benrathin linnan puistossa kesällä tapahtuma, jonne mennään illan suussa kuuntelemaan kaunista klassista musiikkia ja ihailemaan upeita valoleikkejä. Ihmiset tuovat sinne mukanaan pöydät, tuolit, pöytäliinat, hopeiset kynttiliköt, ruokaa ja viiniä ja istahtavat kuuntelemaan ja katsomaan ainutlaatuista spektaakkelia.



Tämä haaste oli kiva tehdä, tehkää tekin!