Pihajuttuja ja pyöräilyä

Saimme vihdoinkin terassin sivullekin sähköllä toimivat markiisit. Terassimme on länteen ja sieltä paistoi iltapäivällä aurinko suoraan silmiin, mutta eipä paista enää. Oliivipuuni viihtyy oikein hyvin auringossa, saapas nähdä, kuinka iso sato tulee.

Naapurin puolelta kurkkii utelias ruusu meidän puolelle.

Pinkki apila on muisto hyvästä ystävästäni, joka kuoli syöpään kauan sitten ja jolta sain aikanaan apilan alun. Apila on pysynyt hengissä vuosikymmeniä muistona ihanasta ihmisestä.

Matkalaukku on jo melkein valmiiksi pakattu.

sillä huomenna lähdetään reissuun. Polkupyörät odottavat meitä Saksan puolella Konstanzissa ja sieltä ajellaan ensimmäisenä Schaffhauseniin ihmettelemään Reinin putouksia. Huomenna tosin poiketaan matkalla vielä Schwarzwaldiin yhdeksi yöksi. Pääsemme ystävämme J:n kyydissä, jonka vaimo Gina on taas kerran kemoterapiassa eikä pääse mukaan. Tarkoitukseni on yllättää pojat Schwarzwaldissa, sillä olen sopinut freiburgilaisten ystäviemme kanssa, että he tulevat "yllättäen" samaan ravintolaan syömään. Kiva nähdä kavereiden ilmeet. Ihme kun olen vielä pystynyt pitämään asian salassa.

Mutta nyt on laitettava huusholli kuntoon, kun huomenna tulee serkkutyttö tänne talonvahdiksi ja hän on hyvin tarkkasilmäinen ja sitten lähdetään vielä naapuriin synttärikahville.

Älä epäröi

Epäröinnin
kynnyksellä
kysy
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään
jättää
käyttämättä.
- Tommy Tabermann

Savitöitä ja puutarhahommia

Eilen ajeltiin pyörällä naapurikaupungin keramiikkamarkkinoille, jotka on aina toukokuussa, ja tänäkin vuonna siellä oli yli sata näytteillepanijaa sekä Saksasta että ulkomailta.

Illalla käveltiin vanhankaupungin läpi, kaupunki oli täynnä paikallisia sekä turisteja, joita oli tullut paljon myös risteilylaivoilla.

Päädyttiin ystäväparin kanssa satamaan syömään, tässä lautasellani punajuurta ja vuohenjuustoa.

Kun katseen nosti ylös lautaselta, näkymät oli tällaiset. Ilta oli niin lämmin, että en edes tarvinnut varmuuden vuoksi mukaan ottamaani pashminaa.

Nyt on taas arki ja töitä riittää. Autotallin takaseinältä irtosi valtava murattimatto, se on tungettava roskikseen ja Allumies kaivaa ojaa, jonne pistetään sähköjohto ja Allumiehen vaimo lähtee nyt pyykkitupaan.

Black & White

Mustia ja valkoisia tulppaaneja Berliinin Taideakatemian edessä.

Palataan Berliiniin

Nähtävyyksille ei viime Berliinin keikalla jäänyt juuri aikaa, kun Allumies oli kongressissa ja minä leikin parisuhdeterapeuttia ja kuuntelin kälyn horrortarinoita. Anoppini on jo ikuistetttu kirjaan, langosta voisi kirjoittaa kokonaisen teoksen. Ei ole aivan normaalia, että mies ykskaks ilmoittaa, että ensi viikolla lähden tästä maailmanympärysmatkalle ja kiertää sitten Intian, Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Amerikan, USA:n ja jättää vaimon ja pahassa murkkuiässä olevan tyttären ruikuttamaan rannalle tai ostaa vaimon kanssa yhdessä omistusasunnon ja sanoo kaksi päivää myöhemmin haluavansa erota.
No, Köpenickiin sentään ehdittiiin pitkästä aikaa, viimeksi se oli vielä DDR:ssä. Köpenickin kaupunginosan nimi on tullut tutuksi Carl Zuckmayerin näytelmästä Köpenickin kapteeni, jossa kerrotaan (todella eläneestä) Wilhelm Voigt-nimisestä kaverista, joka hankki upseerin vaatteet ja miehitti Köpenickin raatihuoneen. Voigt näytti, miten kuuliaisia ihmiset olivat, kunhan vaan jollakin on uniformu päällä.

 

Köpenick sijaitsee Berliinin kaakkoisosassa,  Spreen ja Dahmen yhtymäkohdassa ja sieltä löytyy komea linna

ja herttaisia vanhoja taloja, joissa on  asunut aikanaan mm. slaavilaisia kalastajia, ensimmäiset merkinnät rakennuksista ovat jo 1300-luvulta. Alue on suojelun alla.

Mikäpä täällä olisi asua, ihan kuin olisi lomalla, vaikka ollaan 3,5 miljoonan asukkaan kaupungissa.

Meidän makuumme oli myös raatihuone, joka sekin on suojelun alla.

Early sensation

Tänään tuli postissa tilaamani kärhö, valkoinen ikivihreä Early Sensation♥

Wordless Wednesday

Klosterstrassen metroasema Berliinissä (vuodelta 1913)

Tänään tiistaina

 ultraäänitutkimusta gynellä odottaessa sain leikkiä nallella

ja tutkia reseptejä ja sieltä tulikin idea tämän illan ateriaan: salaatti, jossa vihreää parsaa, mansikoita, rucolaa ja pinjansiemeniä, kuulostaa hyvältä ja tarpeet on jo ostettu.

Kotimatkalla poikkesin kirjakauppaan ostamaan synttärilahjaa ystävälle ja huomasin, että suomalainen kirjallisuus on tulossa Frankfurtin kirjamessuille. Mikael Niemi tosin taitaa olla ruotsalainen..

Ja mölkkykin* on näköjään valloittamassa Keski-Eurooppaa. :-)

*äännetään saksaksi Mölkki.

Kirjapäiväkirja

Suu meni hymyyn kun näin kirjakaupan ikkunassa tämän

AltantikVerlag-kustantamo on julkaissut tämän söpön kirjapäiväkirjan, jonka nimi on Bücher sind treu eli Kirjat ovat uskollisia. Miten onnistunut tuo kansikuva!

Äitienpäivä

Mobiilin aikakauden äitienpäiväkimppu löytyi frautv:n Facebook-sivulta. Tuo vihreäpukuinen, joka sanoo "oi miten kaunis kukkakimppu pojaltani", voisi hyvin olla anoppini.

Muurimuistoja

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta Berliinin muurin kaatumisesta ja sen muistona kävimme itäberliiniläisten ystävien kanssa katsomassa Bernauer Strassen muistoaluetta. Bernauer Strasse oli  muurin rajakatu ja netistä löytyy valokuvia [KLIK]  ihmisistä, jotka kantavat asunnostaan mukaansa ottamia tavaroita paetakseen viime hetkellä lännen puolelle.
Yksi tunnetuimmista pakokuvista taitaa olla kuva, jossa itäsaksalainen sotilas hyppää piikkilangan yli ja pakenee länteen. Tämä kuva on maalattu muistoksi yhden talon ulkoseinään. Ystävämme esimies oli ollut pikkupoikana sattumalta paikalla ja nähnyt tämän legendaarisen hypyn.

Kuva täältä

Muistopaikalle on pystytetty (suurimmaksi osaksi puretun) muurin merkiksi metallikepeistä tehty "muuri", mielestäni hieno idea, siinä tuntee muurin olemassaolon, mutta näkee silti läpi.

Alueelle on rakennettu vuonna 1985 puretun kirkon tilalle ns. Versöhnungskapelle (sovintokappeli), josta tuli jotenkin mieleen Kampin kappeli, mutta täällä pidetään myös jumalanpalveluksia.

Kappelissa oli nyt näyttely berliiniläisestä elämästä, nimeltä "Werktätige mit Faltbeutel". Faltbeutel tarkoittaa kokoontaitettavaa kassia, yleensä kankaasta tehtyä, jota itäsaksalainen kuljetti AINA mukanaan, sillä koskaan ei tiennyt, olisiko ehkä jossain myytävänä vaikkapa harvinaisia banaaneja ja siksi piti aina olla kassi varalla mukana. Itä-Saksassa oli se hyvä puoli, että siellä ei ollut luontoa tuhoavia muovikasseja.
Näyttelyssä oli valokuvia DDR:n ajoilta. Tässä puolueen Neues Deutschland-lehden otsikkoja monien vuosien ajalta. Huvitti, kun joka vuosi oli näköjään paikalla 200000 ihmistä juhlimassa sosialismia, ilmeisesti aina ne samat. :-)

Mukana oli myös Stasi-agenttien raportteja heidän vakoilemistaan ihmisistä, uskomatonta, miten naurettavia juttuja he ovat pistäneet ylös. Ystävämme R:n isä oli valokuvaaja ja hänen epäiltiin kuvanneen venäläisten kasarmia itäisessä Berliinissä ja siksi koko perhettä tarkkailtiin. R matkusteli paljon äitinsä kanssa ja he olivat kerran lomalla Sotshissa. Siellä oli heidän huoneeseensa asennettu salakuuntelulaite, mutta kävikin  köpelösti, kun charmantti R oli jo lentokoneessa tutustunut viehättävään tyttöön, joka oli buukannut itselleen yhden hengen huoneen ja  R vietti yönsä tytön kanssa ja Stasi kuuli vain äidin kuorsausta ja aamulla R:n palattua äidin luokse muutaman sananvaihdon. Raportissa lukee:  keskustelut olivat epäilyttävän yksitavuisia.

Paluumatkalla ajoimme S-Bahnilla Hackerscher Marktin aseman kautta ja ihailimme kauniita tiiliseiniä. R kertoi, että DDR:n aikaan nämä seinät oli peitetty kamalalla punaisella pahvilla, ettei vaan kukaan pystynyt kurkkimaan lännen puolelle.

Kulttuurikierros päättyi ja lähdimme syömään ikivanhaan berliiniläiseen ravintolaan Zur letzten Instanz eli viimeiseen instanssiin.  Kyltissä pyydetään laittamaan koirat hihnaan, myös "väärät koirat".  Falscher Hund eli väärä koira tarkoittaa saksan kielessä epärehellistä ihmistä.

Viime viikon vessat

Olimme muutaman päivän Berliinissä, Allumies osittain työasioissa, minä "lomalla" tukemassa lankoni vaimoa dramaattisessa Ruusujen sodassa ja juhlimassa pariskunnan tyttären 17v synttäreitä, mutta jäihän siinä väliin aina jonkun verran aikaa tavata kummipoikaa ja itäberliiniläisiä ystäviä ja jopa kuvata vessoja.
Yhtenä päivänä kävimme Köpenickin kaupunginosassa ja kiertelimme vähän Berliinin rajojen ulkopuolellakin. Siellä tuli yhdessä pikkukaupungissa baarissa vastaan tällainen kahden hengen vessa. Onneksi sain olla siellä yksin. Tuli  vähän mieleen Amurin työläismuseon vanhat ulkovessat, siellähän asukkaat istuivat rivissä.

Kreuzbergin kaupunginosassa vähän hienommassa ravintolassa  (suosittelen, siis ravintolaa ja miksei vessaakin) tuli vastaan tällainen miesten vessa. Ei siis tullut minua vastaan vaan kummipoikaa, jonka lähetin takaisin ottamaan kännylläni kuvan perusteellisesta saksalaisesta jätteiden lajittelusta. Ravintoloitsija omistaa  viinitilan nimeltä Horcher ja viinilistalla on tietenkin myös sen viiniä.  Seinällä oli hauska teksti:
Auttakaa meitä lajittelemaan: muu viini, Horcher-viini.

Se kaikkein kaunein vessa oli tämä Gendarmermarktin yleinen vessa.

Maitopisara

Vapun yhteydessä tuli mieleen vappukukka ja löysinkin siitä minulle uutta mielenkiintosta tietoa täältä. Olisipa kiva saada joskus vielä sellainen rintaneula.
Kun meiltä ei saanut vappukukkaa, piti tehdä itse (heh, tämähän olisikin sopinut edellisen postaukseen itse tehtyihin!).

Eiliset vieraat saivat parsa-aterian päätteeksi vähemmän itsetehdyn jälkiruoan, nimittäin konditoriasta ostettuja Petits fours, mutta ne oli kyllä niin hyviä että.