JOS

emme olisi juuri laudoittaneet terassin lattiaa


ja istuttaneet ruohoja autotallin katolle



ja JOS olisimme voittaneet lotossa, olisimme varmaan ostaneet tämän kämpän, joka tuli eteemme tänään, kun ajelimme noin 50km lenkin Erft-joen rannalla ihanalla pyörätiellä:

Intian iho

Valokuvatorstain teemana on iho. Haasteeseen voisi osallistua vaikka Miken Intiassa ottamalla kuvalla(jonka saa klikkaamalla isommaksi):

Purkki tomaattipyrettä

Toskanalainen fileepata

500g porsaanfilettä
paketti Amerikanpekonia
4 dl kermaa
purkki tomaattipyreetä
300g kypsiä tomaatteja
ketsuppia
2 valkosipulin kynttä
paprikajauhoa
cayennepippuria
chilipulveria
suolaa
pippuria
rosmariinia
timjamia
basilikaa
voita
korppujauhoja

Pese liha kylmällä vedellä, kuivaa talouspaperilla ja leikkaa medaljongeiksi.
Voitele uunivuoka ja asettele pekoniin käärityt lihapalat vieri viereen vuokaan.
Kuumenna kerma kattilassa, lisää pilkotut tomaatit, pyree ja ketsuppi.
Purista valkosipuli kermaseokseen ja lisää kaikki mausteet ja yrtit, kiehauta ja
kaada kuumana lihapalojen päälle.
Sirottele päälle korppujauhoja ja muutama voinokare.
Paista uunissa +200C noin 40 min.
Tarjoa patongin tai hiivaleivän kanssa.



Tomaattipyreetaulu on keittiöni seinällä ja sen on maalannut ystäväni Marlies.

Talo tyhjeni

Eilen tyhjeni talo vieraista, iso kasa lakanoita lähti pesulaan, sen luksuksen päätin itselleni lahjoittaa. Parhaimmillaan oli kahdeksan yöpyjää talossa, stressiä, mutta ihanaa stressiä ja oli todella kiva tunnelma ison porukan kanssa aamiaispöydässä.

Synttärijuhlat söpössä ravintolassa oli kertakaikkinen menestys, ainoa huono puoli oli mun migreenini ja jouduin välillä käymään kotona lääkitystä hakemassa. Ruoka oli aivan ihanaa, kaikkein parasta taisi olla kala papaija-chilin kanssa, sen reseptin todella haluaisin.

Live-musiikkiakin oli. Alussa jousitrio soitti Elgarin Salut d'amour, kalaruoan jälkeen tuli vielä annos forellia eli Schubertin Forellenquintett. Ja jälkiruokana soitti venuzealalaisen bassistin unkarilainen pianistimies vielä yllätyksenä osan Beethovenin pianosonaatista. Lahjakas suomalainen kummipoikamme oli harmiksemme loukannut kätensä purjehtimassa eikä voinut soittaa toivomaani Sibeliusta.

Lahjapöydällä osa lahjoista. Sankari sai valtavat määrät hyvää viiniä, shamppanjaa, korkealaatuista oliiviöljyä, ikivanhaa balsamicoa jne, kun on tunnetusti gourmet. Kummipojalta tuli golfmaila ja haaste pelaamaan golfia hänen kanssaan ensi vuoden elokuussa.

Kivasta pakattu lahja: uuteen polkupyörään kello ja bike-radio.

Nyt on taas arki. Pesukone pesee vieraitten pyyhkeitä ja miehen paitoja ja terassilla kaksi timpuria tekee uutta puulattiaa ja minä istun pitkästä aikaa tietsikan ääressä.

Kirjasuosittelu

Pitäisi laittaa talo paraatikuntoon, kun iltapäivällä tulee jo ensimmäiset kolme yövierasta, mutta en millään malttaisi laittaa tätä kirjaa kädestä pois.
Se on kertomus miehitetystä Ranskasta ja sen keskeinen teema on Ranskan viranomaisten yhteistyö natsien kanssa toisen maailmansodan aikaan. Päähenkilöinä on toisaalta 10v juutalaistyttö vuonna 1942 ja toisaalta amerikkalaissyntyinen journalistinainen vuonna 2002. Huomasin, että kirja ilmestyy 2.9. suomeksi nimellä Avain. Tästä löytyy enemmän tietoa. Olen melko varma, että kirjasta tehdään joskus vielä elokuva. Suosittelen!

Tänään leivotaan unikkokakku

Unikonsiemenkakku


150 g voita tai margariinia
150 g sokeria

1,5 TL vaniljasokeria
5 keltuaista

5 valkuaista
veitsenkärjellinen suolaa
veitsenkärjellinen leivinjauhetta
2 rkl sokeria

125g jauhettuja manteleita
150g unikonsiemeniä (jauhamattomat kelpaa)



Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää vaniljasokeri ja keltuaiset ja jatka vatkaamista kunnes massa on majoneesin väristä.

Vatkaa valkuaiset suolan ja leivinjauheen kanssa kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri joukkoon.

Sekoita valkuaisvaahto, mantelit ja unikonsiemenet varovasti nostellen taikinaan.

Paista noin tunti +180C

Synttärilahjoja

Isäntä juhlii viikonloppuna merkkipäivää ja saa lahjaksi uuden polkupyörän ja symboolisena merkkinä tämän Violet'in taulun, joka tuli tänään postissa Brysselistä ja jonka voin laittaa blogiini jo nyt, kun isäntä ei taatusti tätä blogia lue:

P.S. Kiitos Violet, on söpö teos!

Finland has it all

http://www.youtube.com/watch?v=jgTyVkpJY3g&feature=related

Mina puhua hoono soomi

Vaikka olen asunut suurimman osan elämästäni ulkomailla, puhun silti sujuvaa suomea ja – niin ainakin kaikki sanovat – ilman vierasperäistä korostusta. Vanhempani olivat karjalaisia ja olen syntynyt Hämeessä ja mielestäni minusta ei kuule, mistä päin Suomea olen kotoisin. Yksi mies Suomessa kerran ihmetteli, että miten sä voit puhua noin hyvin suomea, kun monet suomalaiset vaihto-oppilaat USA:n vuoden jälkeen puhuvat aksentilla suomea.
Suomen(kin) kieli muuttuu jatkuvasta ja tulee uudissanoja, joita ei sitten aina heti tunne. Muistan kun joku kauan sitten puhui tulostimesta ja päätteestä enkä yhtään tajunnut mistä on kysymys. Sana ulkoistaminen oli taas jostain syystä heti aivan selvä, sen oli pakko olla outsourcing. Tai muskarin tajusin aivan heti. Hauska tapaus sattui aikanaan Tampereella, kun vuokrasin auton Pirkkalasta ja olin sanonut haluavani jättää sen vuokraviikon päätyttyä rautatieasemalle. Nuori kaveri autovuokraamosta selitti, että minun pitää ajaa sitä ja sitä katua ja siellä jotain ramppia alas ja sitten “heittää avain respaan”. Ihmetteli siinä itsekseni, että mikähän se respa oikein on. Onko se joku laatikko, minne avain heitetään? Ajattelin, että on varmaan paras kysyä mikä se respa on,jos on sitten kamala kiire junalle ja joudun etsimään sitä respaa. Uskalsin sitten sanoa sille nuorelle pojalle, että kuule, silloin kun mä lähdin Suomesta, ei ollut sellaista sanaa kuin respa, voisitko kertoa, mikä se on. No, reception se on. En tajunnut, että se avain piti jättää viereiseen hotelliin. Poika katsoi minua vähän säälien.
Mikä pistää nykyään silmään (tai korvaan) Suomessa käydessä, on kirosanojen käyttö, joka mielestäni on huomattavasti lisääntynyt. Minun lapsuudessani v-sana oli jotain aivan pahaa, mutta nykyään se on yleistynyt puhekielen välimerkiksi. En ole vielä ainakaan tottunut siihen ja se kuulostaa minusta kamalalta.

Patikkaoppaat

Meillä on kuuden muun pariskunnan kanssa patikkaporukka, joka tekee kolmisen kertaa vuodessa 12 km patikkaretken lähivuoristossa. Tänä vuonna me olemme vastuussa syksyn retkestä ja aloimme etsiä sopivaa reittiä vaellukselle. Se löytyi tänään ensimmäisellä yrityksellä Eifel-vuoristosta, jossa patikoimme kolme tuntia hienoissa maisemissa. Kännykkään talletin muutaman kuvan,jotka saa klikkaamalla isommaksi.

1.Tärkeintä patikkaretkellä on kunnon kengät ja jalassa paksut villasukat.
2.Kiivettäessä Mariawaldin luostariin tien varrella oli paljon pieniä kappeleita.
3.Mariawaldin luostari ja luostarin kirkko ja yhden munkinkin sain kuvaan.
4.Näkymä kukkulalta Mariawaldin luostariin.
5.Näkymä Rur-joelle (ei Ruhr, joka on Ruhrin alueella)
6.Vanhoja taloja Heimbachin kylässä
7. Talo vuodelta 1540
8. Heimbachin linnan portti
9. Jugend-tyylinen vesilaitos matkan varrella

Satakieli

Missä on raskain mieli, siellä on myös satakieli.
- Aaro Hellaakoski: Menninkäinen

Foto: www.nabu.de

Punajuuri haastaa

Jostain blogista luin haasteen punajuurireseptikilpailuun. JOS ottaisin osaa, se olisi seuraavalla reseptillä, jota olen joutunut kääntämään vaikka mille kielelle:

Punajuuri-vuohenjuusto-terriini
4 hengelle

2 isoa punajuurta (ei etikka!)

500g vuohen (tuore)juustoa
2 rkl silputtua persiljaa
1 rkl silputtua timjamia
mustapippuria myllystä

kastike:
4 rkl appelsiinimehua (keitä kunnes tiivistynyt puoleksi, jäähdytä)
1 salottisipuli pieneksi pilkottuna
1 tl silputtua timjamia
puolikkaan appelsiinin raastettu kuori
2 rkl balsametikkaa
60 ml oliiviöljyä
60 ml hasselpähkinäöljyä (tai rypsi- tai oliiviöljyä)
suolaa, mustapippuria

Koristeluun:
erilaisia ituja ja yrttejä
60 g pannulla paahdettuja hasselpähkinöitä rouhittuna

Kypsennä punajuuret öljytyssä uunivuoassa alumiinifolion alla +190C parisen tuntia kunnes kypsät. (Voit myös käyttää valmiiksi keitettyjä punajuuria, mutta ei etikkapunajuuria)
Anna jäähtyä, kuori ja leikkaa noin 8mm paksuiksi siivuiksi.
Muovaa vuohenjuusto folion avulla rullaksi.
Levitä persilja ja timjami työpöydälle, sirottele päälle pippuria ja pyörittele siinä juustorullaa ja leikkaa sitten juusto noin 8mm paksuiksi viipaleiksi.
Rakenna „torneja“ neljästä punajuuriviipaleesta ja kolmesta vuohenjuustoviipaleesta niin että alimpana ja ylimpänä on punajuuri.
Sekoita kastikeainekset. Koristele tornit iduilla ja yrteillä ja kaada kastike tornien ympärille ja ripottele päälle pähkinäpalaset. Voit pilkkoa jäljelle jääneet punajuuret pieniksi palasiksi koristeeksi lautaselle.

Appiukko

Löytyi jostain laatikosta tämä iki-ihana vanha valokuva appiukostani. Täytyy varmaan heti huomenna mennä ostamaan siihen kehykset ja laittaa se esille. Appiukko oli oikein mukava mies, anopista en sano mitään, no ehkä sen verran, että en välttämättä halua valokuvaansa kehyksiin.(:-

Pumpkin is back

Iloisena yllätyksenä totesin eilen, että kauppaan oli tullut hokkaido-kurpitsoja ja tuli vesi kielelle ajatellessani Maailman parasta kurpitsakeittoa, josta pitävät myös sellaiset ihmiset, jotka väittävät, että EIVÄT pidä kurpitsasta.

Kolmisen vuotta sitten kävimme New Englandissa ja sehän olikin oikein kurpitsaparatiisi.


Kuvassa hokkaido-kurpitsa


Maailman paras kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa (mieluiten hokkaido-kurpitsaa, josta voi syödä myös kuoren)
2 sipulia
30 g voita
2 rkl currya
750 ml kasvislientä
500 ml paseerattuja tomaatteja
2 dl ranskankermaa
2 dl maustamatonta jogurttia
kahden appelsiinin mehu (tai valmista tuoremehua)
raastettua inkivääriä, suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan


Poista kurpitsasta siemenet ja leikkaa se palasiksi, jotka haudutetaan sipulin ja voin kanssa kattilassa.
Lisää curry, kasvisliemi ja paseeratut tomaatit ja keitä puolisen tuntia ja soseuta.
Lisää ranskankerma, jogurtti, appelsiinimehu ja mausteet. Voit myös lirauttaa vähän valkoviiniä joukkoon.

Onpas meillä kiva presidentti

Tarja Halosella on mielestäni aivan ihana kotisivu lapsille.

Elokuun sunnuntain ruokalista ja olohuone

Lauantaina kutsuimme neljä ystävää illalliselle, jonka menu oli seuraava:

**Lamiable champagner ja ameuse geule romanasalaattia lohituorejuuston ja punaisen pippurin kanssa
**Sokerihernerisottoa wasabilla maustetun voin kanssa
**Salvialla maustettua vasikkaa (joka paistettiin uunissa yli kolme tuntia +80C matalassa lämmössä, suosittelen!) kanttarellien ja spaghettiomeletin kanssa
**Ranskalaisia juustoja
**Cassis sorbet
**Espresso

Juustolautasella on Ranskasta kirpputorilta ostettu hintakyltti, ilmeisesti vuodelta 1960, jolloin otettiin käyttöön uusi frangi eli nouveau franc, siitä lyhenne NF.


Tässä olkkarin panoraama down underin toivomuksesta:

Adios Ixus

Olen tässä viime aikoina kovasti epäillyt, että olenko jo vapiseva vanhus, kun valokuvat tuli aina vain epätarkemmaksi, mutta nyt asia selvisi: en minä vapise vaan Canonini. Onneksi löytyi isän vanha kamera varalle ennenkuin ostan uuden.

Postia Kiinasta

Tänään eli Pekingin olympialaisten avajaispäivänä tuli kirje kummitytöltä Niniltä Kiinasta, ilmeisesti isänsä kirjoittama. Siinä tyttö kiittää kaulahuivista, jonka lähetin marraskuussa. Huivi oli tullut perille vasta toukokuussa, mutta kiva tietää, että ylipäänsä on perille mennyt. Olisi hauska päästä käymään tytön luona, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, kun hän asuu niin hankalan matkan päässä.

Six things I like today

Keltaiset kukat pihamaalla


Kesäkeittoa lounaaksi

Luumupiirakkaa ja teetä jälkiruoaksi. Elokuussa kypsyy luumut ja tehdään luumupiirakkaa, joka houkuttelee ampiaiset paikalle.

Lähistön vanha talo kyyhkyslakkoineen

Paperimassanukke, jonka ostin vuosia sitten pienestä käsityöpajasta Berliinin Kreuzbergistä.

Uusi kaulakoruni, jonka sain vaihdossa entisen rikki menneen tilalle. Vaihtelu virkistää.

Little Miss Sunshine

Paul Potts, joka voitti Britannian Idols-kilpailun laulamalla oopperaa, on monelle tuttu. Connie oli toinen finalisti ja hänkin saa monelle tipan silmään.

Auringon nousu

 

Sillä myöhemmin tulet
ymmärtämään,
että juuri auringonnousun aikaan
yö on erityisen kylmä -
mutta silloin alkaa linnunlaulu.

Kello löi jo viisi

Sain ensimmäisen kelloni kansakouluikäisenä. Se oli veljeni vanha rannekello ja sain sen joululahjaksi. Naapurit huomasivat joulupäivänä, että olin saanut kellon, sillä leikin ulkona ja katsoin jatkuvasti aikaa. Siitä lähtien olen aina pitänyt kelloa ja katson sitä aivan liian usein, vähän niinkuin refleksinomaisesti enkä koskaan voisi lähteä minnekään ilman kelloa. Ilmeisesti jonkinlainen kellomania on geeneissäni, perittynä tädiltäni, jolta olen saanut useimmat kuvien kelloista. Pyöreän seinäkellon ostimme kauan sitten Englannista antiikkiliikkeestä ja se on toiminut moitteettomasti ja on jatkuvassa käytössä.

Esi-isien perinnöt

Kuvassa miehen perheen sukua 1910-luvun loppupuolella. Suvulla oli ravintola ja konditoria, josta joutuivat luopumaan, kun kaupunki päätti rakentaa uuden sillan Reinin yli ja tontti jäi siihen alle. Arvokkaasta tontista saatiin hyvät rahat, mutta ennenkuin ehtivät investoida rahan uuteen tonttiin tai taloon vuoden 1923 hyperinflaatio söi kaiken, kun hinnat kohosivat heinäkuun ja marraskuun välisenä aikana 854 000 000 000 %. Leipä maksoi miljoonia markkoja ja seteleitä käytettiin uunin lämmittämiseen.


Perintöjä ei siis paljon jäänyt myöhemmille sukupolville. Meille on jäänyt öljymaalaus ja vähän käyttöhopeaa.

Elokuun syntymäpäivät

Elokuu on täynnä pyöreitä syntymäpäiviä, joista ensimmäinen heti sunnuntaina. Päivänsankari saa lahjaksi Janoschin signeeratun etsauksen. En tiedä, onko Janoschin kirjoja käännetty lainkaan suomeksi. Ach, so schön ist Panama on mielestäni yksi niitä ihanimpia lastenkirjoja ja sopii aikuisenkin hyvin lukea ja miettiä sen sanomaa.