Gaudeamus igitur

Oikein kivaa vappua kaikille!

Vapun aattona

meillä avasi pioni ensimmäiset nuppunsa. Pioni on saksaksi Pfingstrose eli helluntairuusu, mutta lämpimän huhtikuun ansiosta se ei malttanut odottaa helluntaita vaan päätti kukkia jo vappuna ja sopiihan se.

Sinisade on kukkinut jo pitempään

Viime viikolla ostin markettoja

ja samalla istutin uudet vesikasvit meidän "lammikkoon" , kun kylmä talvi oli tappanut viimevuotiset


Nyt saa vappu tulla. Täällä nuoret miehet vie vappuyönä kreppipaperilla koristetun koivun ihailemansa tytön ikkunan alle ja äidit on ylpeitä, jos tytär on saanut vappukoivun

kuva:DW

ja vapputanssiaisiakin on olemassa, ainakin sellaisille, joiden jalkaa ei ole leikattu
kuva: Internet

Please keep her going

Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille. Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin. Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!

(En saa naista millään marssimaan ja ehkä siksi tällä hetkellä onkin liikaa syöpää lähipiireissä, kun kaksi miespuolista tuttavaa kuoli - ei tosin tietenkään rintasyöpään - ja kolme naistuttavaa on sytostaattihoidossa. Itse olen lähdössä ihotautilääkärille leikkauttamaan omituista ruskeaa läiskää jalasta. Pitäkää peukkuja, ettei se olisi pahalaatuista.)

EDIT:
Jalka on leikattu, ihana nuori naislääkäri ja sympaattinen sairaanhoitaja. Väittävät, ettei olisi pahalaatuista, mutta tulokset tulee vasta viikon päästä.
Nyt sitten kinttu ylös joko PC-hommissa

tai sohvalle makaamaan hyvän kirjan kanssa. Vieressä Paracetamolia, jos puudutus alkaa lakkaamaan ja tulee kipuja.

Repas Finnois

Ranskan kielen taitoni on hyvin heikko, sillä luin koulussa latinaa , ja ranskaa olen alkanut opetella vasta aikuisena. Nälkään ei ole koskaan kuoltu Ranskassa, sillä osaan ruokasanaston erittäin hyvin ja huoneenkin osaan varata hotellista. Harjoittelen joskus ranskaa lukemalla Suomessa olevien ranskalaisten vaihto-opiskelijoiden blogeja ja siinä yhteydessä törmäsin tähän blogiin ja löysin tämän hauskan kertomuksen suomalaisten ruokatavoista.
S’il vous plaît:
http://unanenfinlande.blogspot.com/2009/01/repas-finnois.html

Vitruvian man

Vitruvian man on Leonardo da Vincin tunnettu piirros ihmisruumiista.

kuva: Wikipedia

Useimmiten tätä miestä tapaa euron kolikossa Italiassa.


Kiinassa oli Homer Simpsonista tehty vitruvialainen:

Abloy & Art

Tänään pyöräilimme messuhalliin Hohenzollern-sillan yli. Rakastuneet parit kiinnittelevät sinne rakkautensa muistoksi lukkoja, joita on jo satoja. Pitää varmaan tuoda Suomesta ensi kerralla Abloy-lukko mukana, sillä sellaisia ei sieltä vielä löytynyt.
Messuhallissa oli Art Cologne-taidemessut ja ihailemista riitti moneksi tunniksi. Olisin ottanut sieltä vaikka kuinka monta taulua mukaan,kun olivat niin edullisiakin, 490.000.- EUR jne, mutta rahapussi oli unohtunut kotiin.

Oli siellä suomalainenkin galeristi mukana. Maan lyhenteenä oli käytetty SF, jota Saksassa kutsutaan vitsikkäästi Sowjet-Finnland.

Ketunleipää ja valkovuokkoja

Tänään oli vuorossa jokakeväinen patikkaretki Saksan ja Belgian rajalla olevaan luonnonpuistoon. Kävelimme 16km villien narsissien, valkovuokkojen ja ketunleivän keskellä, hypellen yli purojen milloin Belgian, milloin Saksan puolelle.

Kauden parhaita

Vuodenajan parhaita asioita ovat oman pihamaan tuoksuvat kielot maljakossa

ja lähistön parsaviljelmältä haettu juuri poimittu valkoinen parsa


Saksalaiset syövät perinteisesti parsaa hollantilaisen kastikkeen, keitettyjen perunoiden ja kinkun kanssa. Meillä hollantilainen kastike on saanut väistyä raastetun parmesaanin tieltä, joka syödään joko sellaisenaan parsan päällä tai pistetään hetkeksi uunin grilliin.

Toinen suosikkiresepti on tämä:
20 kpl valkoista, keitettyä parsaa
2 dl maustamatonta majoneesia
1 dl kirveliä
1 dl ruohosipulia
1 dl basilikan lehtiä
2 kpl valkosipulin kynttä
100 g parmesan juustoa
1 tl Dijon-sinappia
mustapippuria
suolaa
Hienonna kaikki yrtit monitoimikoneessa karkean suolan kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää parmesan, Dijon-sinappi ja majoneesi. Anna pyöriä tasaisen vihreäksi. Aseta lämpimät kypsät parsat lautaselle tai vadille ja laita yrtti-kuorrutus parsojen päälle. Grillaa uunivastuksella 200-asteisessa uunissa 4 - 5 minuuttia.
Reseptin olen löytänyt vuosia sitten www.ruokala.tv:stä ja se on ollut todellinen hitti.

Feikkiä

Tietysti Kiinassa joutuu jo tahtomattaankin jonnekin feikkimarkkinoille ja niin kävi meillekin. Inhoan aina feikkiä, jos on kyse suomalaisten tuotteiden kopioinnista, mutta jostain ihmeen syystä ostettiin muutamalla eurolla miehelle paitoja ja farkut ja mulle käsilaukku ja t-paita. Ystävämme X. on niin hyvä tinkimään, että on vaikea jättää ostamatta, vaikka huono omatunto kolkuttaakin. Kovin vaikeaa oli saada myyjiä tajuamaan, että meille ei ole se merkki tärkeä vaan päinvastoin mies katsoi aina labelia kriittisesti miettien olisiko valmis pitämään paitaa, vaikka siinä lukee GANT. (Eilen illalla se jo kynsisaksien kanssa yritti saada niitä lappuja irti paidasta.) Myyjät luuli aina, että merkki oli meidän mielestä liian pienikokoinen ja alkoivat tarjota paitoja, jossa luki isommalle firman nimi.


Feikkien huippu oli yhdessä ihanassa puutarhassa: siellä oli kiinnitetty puuhun muovisia kukkia ja todella niin hyvin, että me ei maallikkona sitä olisi huomattu. Hämäykseksi oli sitten vielä maahan ripoteltu vähän terälehtiä.

Ylhäällä taivas, alhaalla Hangzhou

sanoo kiinalainen sananlasku ja Hangzhou on todella taivaallinen paikka reilun tunnin junamatkan päässä Shanghaista. Tietysti mekin halusimme mennä myös sinne. Otin etukäteen yhteyttä Jaanaan, joka näki kovasti vaivaa ja ystävällisesti toimitti meille hotelliin arvokasta tietoa paikasta ja kaupungin kartan. Blogimaailma on kyllä mahdottoman hieno asia! Kiitos Jaana!
Hangzhoun parhaita paikkoja on West Lake-järvi, jonka rannalla me asuimme ja jonka kiersimme vuokraamillamme polkupyörillä, aivan mahtavat maisemat. Ja vuodenaika oli varmaan paras mahdollinen, kun puut kukkivat. Hangzhou on varmaan paras paikka asua Kiinassa.





Kiinalainen ystäväni oli hommannut meille ja saksalaisille ystävillemme (koiranruoka!) junaliput ja suhteilla aivan pilkkahintaan hotellihuoneet keskustasta West Lake-järven rannalta.
Olimme sopineet, että olemme ajoissa aamulla Shanghain rautatieasemalla, jotta löydämme toisemme ja löydämme oikean junan. Me olimme 50 min. ennen junan lähtöä asemalla ja lähetin heti tekstiviestillä tarkat tiedot, minkä sisäänkäynnin kohdalla me odotamme. Puoleen tuntiin ei kuulunut vastausta ja sitten soitin ystäviemme kännykkään. Nainen vastasi hermostuneena, että he ovat asemalla, mutta eivät löydä junaa. Kun kysyin, eikö ollut saanut viestiäni, kävi ilmi, että metrossa oli ollut niin täyttä, että hän ei viestini saavuttua voinut ottaa kännyä laukusta, mutta eipä ollut sitten asemalle päästyäänkään vaivautunut lukemaan viestiäni, jossa oli tarkat ohjeet. Viiden minuutin välein yritin kysellä, missä he viipyvät, mutta he eivät kerta kaikkiaan löytäneet meitä. Junan lähtöaika läheni ja sitten ei auttanut muu kuin että mieheni jätti minut vartioimaan matkatavaroitamme ja lähti etsimään kavereita ja viime minuutilla löysi heidät jostain harhailemasta, nappasi naiselta laukun, huusi että tulkaa perässä ja juoksi hullun lailla aseman läpi ja puoli minuuttia ennen junan lähtöä pääsimme junaan.

Toinen kommellus sattui hotellissa. Olimme saaneet huoneet epävirallista tietä, ne oli maksettu jo etukäteen ja meitä oli kielletty käyttämästä mitään ekstroja, minibaaria yms. Kun sitten palasimme Shanghaihin, kiinalainen ystäväni X. kysyi, että olimmeko me ottaneet sieltä mukaan ompelutarvikkeita, pelikortteja jne. Ei voi olla totta!! Meidän saksalaiset lukion opettajat olivat pistäneet taskuunsa kaiken mahdollisen sieltä huoneesta. Arvatkaa ketä hävetti!!! (Kyllä he muuten ovat aivan ihania ihmisiä, minkäs he asialle voivat, kun ovat opettajia ja saksalaiset opettajat on usein erikoisia. Onneksi he eivät osaa lukea tätä!)

I like Chinese food

lauloi Monty Python ja kyllä se meillekin maistui. Shanghailaisten ravintoloiden ruoalla ei ole mitään tekemistä Euroopan kiinalaisravintoloiden glutamaattisössöjen kanssa.

Tarjolla oli paljon tuoreita vihanneksia ja herkullisia hedelmiä kuten kuvan pienet, kypsät ja makeat mangot.


Riisiä syödään oikeastaan vain vatsan täytteeksi, jos ei muusta ruoasta ole tullut kylläiseksi ja ystävämme eivät koskaan tilanneet ravintolassa riisiä vaan me söimme kaikkia muita herkkuja, paljon vihanneksia ja kalaa. Ehkä kiinalaiset ovatkin juuri sen takia kaikki niin hoikkia ja vaikka me söimme jatkuvasti, laihduimme jonkun verran.


Ystävämme D:n firmaan tuli saksalaisia vieraita ja pääsimme siinä siivellä kivalle retkelle Zhujiajiao-nimiseen kanavakaupunkiin. Matkalla poikkesimme rantaravintolaan syömään ja siellä oli tarjolla jotain, jota minä en halunnut edes maistaa.
Katsokaapas tätä:

Kilpikonnaparka siinä kypsennettynä lautasella selällään. X. sanoi, että kilpikonnan kollageeni on hyvää iholle, mutta no way, kyllä mä mieluummin pidän ryppyni kuin syön kilpikonnaa. Mies maistoi ja sanoi maistuvan jopa hyvälle.

嗨！

Näyttää siltä, että jetlagista ei tullut ongelmaa, sillä nukahdin illalla yhdeksältä ja heräsin aamulla seitsemältä.
Terveisiä Shanghaista, jossa asuimme ystäviemme luona isossa kolmen makuuhuoneen ja kolmen kylpyhuoneen lukaalissa. Ma-pe tulee ayi huolehtimaan huushollista eikä tarvinnut kuin heittää aamulla likaiset vaatteet pyykkikoriin ja illalla kotiin tullessa ne löytyi puhtaana ja silitettynä sängyn päältä. Ayi siivoaa ja pesee pyykin, käy kaupassa, huolehtii, että maljakossa on aina tuoreita leikkokukkia, hommaa juomavedet, laittaa tarvittaessa ruokaa jne. Olisipa meilläkin kotona ayi!
Ystävämme X.(nimi tarkoittaa "Osaa arvostaa totuutta") ja D. ("Isä, äiti ja poika") asuvat tois pual jokke eli Pudongin kaupunginosassa, joka on sitä modernimpaa Shanghaita. Moni shanghailainen on sitä mieltä, että Pudong ei ole sitä oikeaa Shanghaita, mutta siellä on helppo asua, on enemmän tilaa, rauhallisempaa ja parempi hengittää ja metrolla pääsee muutamassa minuutissa vanhaan kaupunkiin.
Kuva on otettu ystäviemme olohuoneesta ja siinä näkyy pikkuisen Jin Mao-tornin huippua leveän talon takana. Kun kävimme Shanghaissa 2001, Jin Mao oli kaupungin korkein talo. Nyt viereen on rakennettu pullonavaajaa muistuttava Financial Center ja suunnitteilla on sitäkin korkeampi Shanghai Tower.

Vuosi sitten Shanghaissa oli vain kaksi metrolinjaa, mutta ensi vuoden maailmannäyttelyn takia niitä on rakennettu vaikka kuinka monta lisää. Siinä missä Kölnissä rakennetaan vuosikausia pientä pätkää metroa ja vielä sillä tuloksella, että kaupunginarkisto ja pari muuta taloa romahtaa kasaan ja ihmisiä kuolee, Shanghaissa rakennetaan vuodessa iso verkosto ja mitä hienompia metrojunia ja -asemia. Lippusysteemikin pelaa loistavasti, ei mitään paperilippuja niinkuin täällä Saksassa vaan uudelleen käytettäviä magneettisia muovikortteja, jotka toimivat ongelmitta.
Suomalaisissa junissa oli ennen vanhaan kylttejä, joissa luki "Älä sylje lattialle. Spotta ej på golvet." ja systeemi näyttää toimineen, sillä suomalainen ei enää sylje junan lattialle. Kiinalaisten syljeskely on mielestäni kahdeksan vuoden aikana vähentynyt ja metroasemilla oli No spitting-kylttejä.

Kiinalaiset rakastavat edelleen tanssimista ja illalla töiden jälkeen he menevät puistoon tanssimaan.

Ja kiinalaiset rakastavat valokuvaamista. He kuvaavat myös mielellään ulkomaalaisia ihmetyksiä ja meistä otettiin lukemattomia valokuvia. Jotkut yrittivät ottaa kännykällä salaa kuvia, monet tulivat kysymään, saako ottaa kuvan. Itse he poseeraavat mielellään. Morsiuspareja näkyi joka päivä jossain puistossa valokuvaajan kanssa.

Nyt tämän huushollin ayi lähtee ruokakauppaan!

Vihreää

Palattiin tänä aamuna Shanghaista ja täällä kotona on kovin vihreää. Eipä silti, kyllä sitä väriä näki sielläkin ja nähtiin kaikkea muutakin niin paljon, että jonkun verran menee aikaa sulatteluun ja valokuvien lajitteluun.
Kuvat eivät tietenkään ole pelkästään meiltä kotoa vaan Italiasta, Burmasta, Ranskasta, Suomesta, Saksasta ja Thaimaasta.

Happy Easter

H A U S K A A
P Ä Ä S I Ä I S T Ä

No, onkos tullut kesä

Kahden päivän kesäsää sai kotikoivumme näyttämään meille hiirenkorvansa.

Tämä hiiri on alkanut pakkaamaan matkalaukkuihin omien kenkien, vaatteiden, kirjojen sun muun lisäksi permanenttiaineita, juustoja (juusto on Kiinassa kallista) ja muita tuliaisia. Painoa tulee riittävästi ja jotta emme pääsisi liian helpolla, toivat ystävämme eilen "koiranruokakapsäkkinsä", joka painaa 12kg. Ei vaan, koiranruoan vievät itse ja me viemme ilmeisesti kaiken muun.

Kunniaa

Sain kunniakirjan appelsiinipuun alta, kiitos Yaelian♥ , mutta en tällä silmänräpäyksellä ehdi alkaa jakamaan sitä eteenpäin, kun on rankka päiväohjelma tulossa. Aamupäiväksi on suunniteltu kiinalaisiin hiuksiin sopivan permanenttiaineen metsästämistä keskikaupungilta. Eilen kävin jo viidessä kaupassa tässä lähistöllä ja kaikista se oli loppuunmyyty. Kiinalainen ystäväni X. on päättänyt laittaa ihaniin mustiin suoriin hiuksiinsa permanentin. Mitähän siihen sanoisi?

Se on mitä se on

Mieletöntä, tietää järki.
Se on mitä se on, sanoo rakkaus.

Epäonnea, uskoo laskelmointi.
Pelkkää kipua, väittää pelko.
Umpikuja, luulee periaate.
Se on mitä se on, sanoo rakkaus.

Naurettavaa, pelkää ylpeys.
Kevytmielistä, puhuu varovaisuus.
Mahdotonta, laskee kokemus.
Se on mitä se on, sanoo rakkaus.