Intian temppeleissä on pakko riisua kengät. Tässä meidän porukan kengät.
Mittwoch, 30. November 2011
Dienstag, 29. November 2011
Tonttuja ja prinsessoja
Tuo tonttu tuppasi välttämättä mukaan, kun käytiin suomalaisen seurakunnan myyjäisissä.
Jaipurin vuonna 1919 syntynyt maharani on kirjoittanut englanniksi muistelmansa A Princess Remembers. Näin kirjan Jaipurin hotellimme kaupassa ja kiinnostuin , varsinkin kun matkaopaskin sitä lämpimästi suositteli. Päätin ostaa sen kotiin palattuani, mutta saksalainen painos olikin loppuunmyyty. Amazonin kautta se löytyi kuitenkin käytettynä ja tilasin sen. Nyt se tuli postissa ja mukana oli herttaiset terveiset myyjältä: hän on sen kirjan saksalainen kääntäjä.
Jaipurin vuonna 1919 syntynyt maharani on kirjoittanut englanniksi muistelmansa A Princess Remembers. Näin kirjan Jaipurin hotellimme kaupassa ja kiinnostuin , varsinkin kun matkaopaskin sitä lämpimästi suositteli. Päätin ostaa sen kotiin palattuani, mutta saksalainen painos olikin loppuunmyyty. Amazonin kautta se löytyi kuitenkin käytettynä ja tilasin sen. Nyt se tuli postissa ja mukana oli herttaiset terveiset myyjältä: hän on sen kirjan saksalainen kääntäjä.
Montag, 28. November 2011
Sonntag, 27. November 2011
Ensimmäinen kynttilä
Joulupiparit on leivottu ja pantu isoon anopilta perittyyn suloiseen ikivanhaan peltirasiaan.
Keittiön ikkuna on koristettu jouluiseksi.
Käsistään taitamaton ja muutenkin lahjaton emäntä on on yrittänyt ihan itse värkätä adventtikranssin ja sytytti aamulla ensimmäisen adventin kunniaksi ensimmäisen kynttilän.
Joulua odotellaan. Rauhallista ensimmäistä adventtia kaikille.
Keittiön ikkuna on koristettu jouluiseksi.
Käsistään taitamaton ja muutenkin lahjaton emäntä on on yrittänyt ihan itse värkätä adventtikranssin ja sytytti aamulla ensimmäisen adventin kunniaksi ensimmäisen kynttilän.
Joulua odotellaan. Rauhallista ensimmäistä adventtia kaikille.
Samstag, 26. November 2011
To burn or not to burn
Jodhpurin kaupunkia kutsutaan nimellä Blue City, koska siellä on paljon sinisiä taloja. Sininen oli alunperin brahmaanien eli ylimmän (pappis)kastin väri, mutta sen sanotaan auttavan pitämään hyttysiä loitolla ja siksi monet muutkin alkoivat maalata talonsa siniseksi.
Jodphurissa olevan Mehrangarh Fortin palatsin seinällä on niiden maharajojen vaimojen kädenjälki, jotka antoivat vapaaehtoisesti polttaa itsensä elävänä kuolleen miehensä ruumiin kanssa.
Bombayssa asuu noin 70000 parsia, jotka ovat persialaisten zarathustralaisten jälkeläisiä. Heille tuli ja maa ovat pyhiä, niitä ei saa saastuttaa ja siksi sekä polttohautaus että hautaaminen maahan on kiellettyä. Siksi he harrastavat ns. ilmahautausta eli heidän ruumiinsa viedään ns. hiljaisiin torneihin korppikotkien syötäväksi. Me olimme aika lähellä noita Towers of Silence, mutta alue oli aidoitettu eikä sinne päästetä uteliaita turisteja enkä taatusti olisi halunnutkaan sinne. Parsien joukossa on paljon kuuluisuuksia, mm. Tata-konsernin perustaja Tata ja kapellimestari Zubin Mehta ja myös Freddie Mercury, joka on kuulemma tällä systeemillä "ilmahaudattu" Bombayhin.
Kuvassa Bombayn "hiljainen torni", kuva Wikipediasta.
Jodphurissa olevan Mehrangarh Fortin palatsin seinällä on niiden maharajojen vaimojen kädenjälki, jotka antoivat vapaaehtoisesti polttaa itsensä elävänä kuolleen miehensä ruumiin kanssa.
Bombayssa asuu noin 70000 parsia, jotka ovat persialaisten zarathustralaisten jälkeläisiä. Heille tuli ja maa ovat pyhiä, niitä ei saa saastuttaa ja siksi sekä polttohautaus että hautaaminen maahan on kiellettyä. Siksi he harrastavat ns. ilmahautausta eli heidän ruumiinsa viedään ns. hiljaisiin torneihin korppikotkien syötäväksi. Me olimme aika lähellä noita Towers of Silence, mutta alue oli aidoitettu eikä sinne päästetä uteliaita turisteja enkä taatusti olisi halunnutkaan sinne. Parsien joukossa on paljon kuuluisuuksia, mm. Tata-konsernin perustaja Tata ja kapellimestari Zubin Mehta ja myös Freddie Mercury, joka on kuulemma tällä systeemillä "ilmahaudattu" Bombayhin.
Kuvassa Bombayn "hiljainen torni", kuva Wikipediasta.
Freitag, 25. November 2011
Elefantteja ja Bollywoodia
Jaipur, Rajasthanin osavaltion pääkaupunki, on saanut lisänimen Pink City, koska siellä on paljon punertavasta hiekkakivestä rakennettuja taloja. Meillä oli aamulla ensimmäisenä ohjelmassa vähän kaupungin ulkopuolella oleva Fort Amber. Matkaopas yritti siirtää menoa tuntia aikaisemmaksi, mutta jo aikaisemmin mainitsemani känkkäränkkä baijerilaisherra ei suostunut (kun kerran alkuperäisissä suunnitelmissa lukee että mennään kello 9), vaikka kaikki muut 21 henkeä olisivat lähteneet jo kahdeksaksi. Me päätimme yhden kivan sveitsiläispariskunnan kanssa ottaa taksin ja mennä sinne jo kahdeksaksi ja se olikin hyvä päätös. Oli kivaa ajella aikaisemmin aamulla taksilla ja katsoa, miten ihmiset ja elefantit olivat matkalla töihin. Amberiin pääsee elefantin selässä. Elefantit saavat kiivetä sinne korkeintaan 3-4 kertaa päivässä ja niillä on kahden viikon vuosiloma (taitavat olla kuljetusalan ammattiliitossa).
Me emme menneet elefantilla vaan taksi ajoi meidät ylös asti. Olimme ensimmäisenä kassalla ja saatoimme kaikessa rauhassa katsella palatsia ennenkuin turistiryhmät saapuivat.
Esimerkiksi tämä kuva on uskomaton, siinä ei ole yhtään ihmistä ja tuntia myöhemmin ei palatsia juuri nähnyt ihmismassoilta.
Palatsista löytyi vaikka mitä ihmeellistä, hyväkuntoinen hamam-kylpylä, vessoja, erikoinen vesipumppu ja mielettömän upeita peiliseiniä. Tähän kuvaan tuppasi yksi saksalaisturisti mukaan.
Tuulten palatsin fasaadi on Jaipurin tunnetuin nähtävyys ja ehkä koko Rajasthanin upein.
Vaikka meillä oli aamulla ollut aikainen herätys, päätimme silti lähteä sveitsiläisparin kanssa illalla elokuviin. Taksi vei meidät Jaipurin keskustaan ja lupasi odottaa, kunnes tulemme (tunteja myöhemmin) elokuvista. Kävimme ensin (hotellin seisovan pöydän asemasta) syömässä oikein kunnon intialaisessa ravintossa ja sain vihdoinkin oikein spicy food ja sen jälkeen menimme isoon elokuvateatteriin, vaikka emme edes tienneet, mikä filmi siellä menee, mutta samapa tuo, eihän me hindiä ymmärretä kuitenkaan. Elokuva, pidetty action leffa Ra.One, alkoi puoli kymmeneltä illalla ja päätimme jo alunperin lähteä pois puoliajalla. Kyllä se oli sellainen kokemus, että kannatti ehdottomasti. Intialaiset menevät kuin jalkapallofanit filmin mukana, siihen verrattuna saksalaiset katsojat ovat hiirenhiljaisia. Mikä meitä myös yllätti oli se, että siellä oli aina koko perhe mukana, jollakin sylivauva ja meidän takana istui kaksi 4-5v pikkupoikaa eivätkä he olleet moksiskaan, vaikka ääni oli aivan kamala ja välillä musiikki oikein pelottavaa. Leffa oli pääasiassa hindiksi, mutta kyllä me aika hyvin pysyttiin kärryillä ja saattoihan sitä välillä ihan vaan antaa silmän levätä ja katsella tuota King of Bollywood.
EDIT: hoono soomi, taas jäi näköjään partitiivi tuosta viimeisestä sanasta.
Me emme menneet elefantilla vaan taksi ajoi meidät ylös asti. Olimme ensimmäisenä kassalla ja saatoimme kaikessa rauhassa katsella palatsia ennenkuin turistiryhmät saapuivat.
Esimerkiksi tämä kuva on uskomaton, siinä ei ole yhtään ihmistä ja tuntia myöhemmin ei palatsia juuri nähnyt ihmismassoilta.
Palatsista löytyi vaikka mitä ihmeellistä, hyväkuntoinen hamam-kylpylä, vessoja, erikoinen vesipumppu ja mielettömän upeita peiliseiniä. Tähän kuvaan tuppasi yksi saksalaisturisti mukaan.
Tuulten palatsin fasaadi on Jaipurin tunnetuin nähtävyys ja ehkä koko Rajasthanin upein.
Vaikka meillä oli aamulla ollut aikainen herätys, päätimme silti lähteä sveitsiläisparin kanssa illalla elokuviin. Taksi vei meidät Jaipurin keskustaan ja lupasi odottaa, kunnes tulemme (tunteja myöhemmin) elokuvista. Kävimme ensin (hotellin seisovan pöydän asemasta) syömässä oikein kunnon intialaisessa ravintossa ja sain vihdoinkin oikein spicy food ja sen jälkeen menimme isoon elokuvateatteriin, vaikka emme edes tienneet, mikä filmi siellä menee, mutta samapa tuo, eihän me hindiä ymmärretä kuitenkaan. Elokuva, pidetty action leffa Ra.One, alkoi puoli kymmeneltä illalla ja päätimme jo alunperin lähteä pois puoliajalla. Kyllä se oli sellainen kokemus, että kannatti ehdottomasti. Intialaiset menevät kuin jalkapallofanit filmin mukana, siihen verrattuna saksalaiset katsojat ovat hiirenhiljaisia. Mikä meitä myös yllätti oli se, että siellä oli aina koko perhe mukana, jollakin sylivauva ja meidän takana istui kaksi 4-5v pikkupoikaa eivätkä he olleet moksiskaan, vaikka ääni oli aivan kamala ja välillä musiikki oikein pelottavaa. Leffa oli pääasiassa hindiksi, mutta kyllä me aika hyvin pysyttiin kärryillä ja saattoihan sitä välillä ihan vaan antaa silmän levätä ja katsella tuota King of Bollywood.
EDIT: hoono soomi, taas jäi näköjään partitiivi tuosta viimeisestä sanasta.
Donnerstag, 24. November 2011
Patisserie Allu
Enää kuukausi jouluaattoon ja ensimmäinen adventti lähellä eli oli aika alkaa joululeivonnaiset. Kokeilin eilen joulupiparitaikinaan possujen, sydänten, tähtien, enkeleiden ja joulukuusien lisäksi uutta muottia. Voilà, nämä pikkupiparit voi laittaa espresso- tai kahvikuppiin kiinni.
Ja sitten vielä Kissinger Brötchen, perinteisiä saksalaisia joululeipiä. Kissingen on kylpyläkaupunki, Brötchen sämpylä. En saanut selville, mistä nuo (isohkot) pikkuleivät ovat saaneet erikoisen nimensä.
Ja sitten vielä Kissinger Brötchen, perinteisiä saksalaisia joululeipiä. Kissingen on kylpyläkaupunki, Brötchen sämpylä. En saanut selville, mistä nuo (isohkot) pikkuleivät ovat saaneet erikoisen nimensä.
| 600 g | jauhoja |
| 1 TL | leivinjauhetta |
| 200 g | jauhettuja hasselpähkinöitä |
| 300 g | sokeria |
| 1 ripaus | suolaa |
| 1 TL | kanelia |
| 2 Stück | munaa |
| 200 g | voita |
| 1 purkki | aprikoosimarmeladia |
| suklaakuorrutusta Jauhot ja muut kuivat aineet keoksi leivinlaudalle, keskelle kuoppa, johon kananmunat. Kylmä voi palasina reunoille. Kaikki aineet sekoitetaan nopeasti taikinaksi, jonka annetaan levätä tunti jääkaapissa. Muottina snapsilasi, noin 4-5cm halkaisija. Paistetaan 10 min +200C. Väliin aprikoosikonfityyriä ja päälle suklaakuorrutus ja saksanpähkinä. Reunoille pitäisi laittaa vielä jauhettua pähkinää, mutta ei ollut tarpeeksi, joten jouduin jättämään pois. On kuulkaas mahtavan herkullista. |
Mittwoch, 23. November 2011
Wordless Wednesday
Dhobi-kastin ulkoilmapesula Bombayssa. Täällä tuhannet miehet pesevät sairaaloiden, virastojen, yksityisten pyykin, tietenkin käsin.
Dienstag, 22. November 2011
Kontrastia
Intia on todellakin vastakohtien maa. Delhissä kuulimme millaista on yläluokan elämä, kovin rasittavaa, kun on koko ajan pakko olla menossa ja näyttäytyä joka kissanristiäisissä. Siinä on kuulemma pienipalkkaisen (kaikki on suhteellista) saksalaisen suurlähetystöväenkin vaikea pysyä mukana rikkaitten intialaisten partyelämässä . Jos ei siellä ole aina mukana, ei ole sitten enää "joku". Rikkaat eivät välitä köyhien ongelmista, he osaavat olla näkemättä kaiken mikä ei heitä itseään suoranaisesti koske. Bombayssa asuu paljon ihmisiä slummeissa, ei välttämättä edes työttömiä. Vuokrat ovat sellaisissa hinnoissa, ettei tavallisilla ihmisillä ole varaa kunnon asuntoon ja he joutuvat asumaan slummeissa. Slummeissa asuvilla saattaa olla työpaikka ja pankkitili ja slummialueelta löytyy jopa pankkiautomaattejakin. Koska Bombayssa on suurin osa vuodesta lämmin sää, monet eivät halua maksaa vuokraa edes slummista ja asuvat siksi(kin) kadulla. Heillä on usein sama nukkumapaikka, koko perheellä ja he saattavat lähteä päiväksi töihin (tai kerjäämään) ja palaavat illalla "kotiin". Lapset ruokitaan maitopulverilla ja he käyttävät katua vessanaan.
Tämä kuva ei ole Bombaysta vaan jostain matkan varrelta pohjoisemmasta.
Toiset intialaiset asuvat luksuksessa ja käyvät syömässä ja juhlimassa viiden/kuuden tähden hotelleissa ja autonkuljettaja vie lapset yksityiskouluun. Meillä oli mahdollisuus asua yksi yö todellisessa luksuksessa, Bombayn parhaassa hotellissa Oberoissa, joka oli terroristien kohteena muutama vuosi sitten. Hotellin pihassa oli muistolaatta terroristihyökkäyksessä menehtyneiden työntekijöiden muistolle. Oberoi on kuuden tähden hotelli ja olihan se aika kämppä. Meidän kylpyhuoneen ja huoneen välissä oli lasiseinä, jonka sai tarpeen tullen kiinni privacy blind:illa. Kylpyammetta varten kylppärissä oli tietenkin kakkostelevisio.
Kehtaiskohan sanoa, että sen ihanan kahden viikon kierrosmatkan päätteeksi nautin siitä yhdestä päivästä, kun sain pestä hampaat raanavedellä ja syödä salaattia, salaattia, salaattia. Mutta se todellinen, uskomaton, ihana Intia on tietenkin Oberoin ulkopuolella.
Tämä kuva ei ole Bombaysta vaan jostain matkan varrelta pohjoisemmasta.
Toiset intialaiset asuvat luksuksessa ja käyvät syömässä ja juhlimassa viiden/kuuden tähden hotelleissa ja autonkuljettaja vie lapset yksityiskouluun. Meillä oli mahdollisuus asua yksi yö todellisessa luksuksessa, Bombayn parhaassa hotellissa Oberoissa, joka oli terroristien kohteena muutama vuosi sitten. Hotellin pihassa oli muistolaatta terroristihyökkäyksessä menehtyneiden työntekijöiden muistolle. Oberoi on kuuden tähden hotelli ja olihan se aika kämppä. Meidän kylpyhuoneen ja huoneen välissä oli lasiseinä, jonka sai tarpeen tullen kiinni privacy blind:illa. Kylpyammetta varten kylppärissä oli tietenkin kakkostelevisio.
Butlerin saa paikalle nopeasti painamalla nappia.
Aamulla roikkui ovenkahvassa pussi, jossa oli kaksi sanomalehteä.
Kehtaiskohan sanoa, että sen ihanan kahden viikon kierrosmatkan päätteeksi nautin siitä yhdestä päivästä, kun sain pestä hampaat raanavedellä ja syödä salaattia, salaattia, salaattia. Mutta se todellinen, uskomaton, ihana Intia on tietenkin Oberoin ulkopuolella.
Montag, 21. November 2011
Maharajan vieraana
Loman puolivälissä, rasittavan kulttuuriviikon jälkeen meillä oli mahdollisuus laiskotella kaksi päivää maharajan vieraana. Udaipurin kuninkaan jälkeläiset alkoivat vajaa kymmenen vuotta sitten kunnostaa hotelliksi vanhaa linnaa keskellä Rajasthanin aavikkoa. Matka sinne tuntui ikuisuudelta, sillä jouduimme ajamaan varmaan 100km huonokuntoista pikkutietä. Matkalla näimme nomaadeja, jotka olivat lähteneet lampaittensa ja vuohiensa kanssa etsimään laumalle uusia ruokapaikkoja.
Meidät otti vastaan sympaattinen maharani. Kuva on otettu aamiaisterassilla, taustalla on tekojärvi, johon varastoidaan monsuuniajan sateet.
Meillä oli tilava huone ja jokaisella oli huoneensa edessä tällainen varjoisa veranta, jonka keinutuolissa oli kiva istuskella ja lueskella.
Toisena päivänä oli ohjelmassa cooking lesson. Meille esiteltiin intialaisia mausteita ja talon kokki valmisti kaksi ruokalajia, joita saimme sitten maistella. Maharaja-perhe on kouluttanut koko henkilökunnan lähiseudun asukkaista ja esimerkiksi tuo turbaanipäinen mies oli todella pätevä ja ystävällinen. Maharani pitää myös hyvää huolta henkilökuntansa lapsista. (Kuvassa toinen vasemmalla meidän ihana matkaoppaamme.)
Herkullinen illallinen tarjoiltiin tällä terassilla. Siellä me istuimme lämpimässä kesäillassa kynttilöiden valossa. En varmaan koskaan unohda sitä iltaa, kun meillä oli vielä onni istua vielä yhdessä kaikkein hauskimman pariskunnan kanssa.
Iltapäivällä lähdimme katsomaan linnan alapuolella olevaa kylää. (Se oli se kylä, jossa näimme sen perjantain postauksen morsiamen.) Kylän supermarket näytti tällaiselta:
Tämä pappa istuskeli yhdessä kadunkulmassa. Intiassa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vanhatkin ihmiset kyykkivät ihmeellisissä asennoissa ja pääsevät siitä taas ylös.
Meidät otti vastaan sympaattinen maharani. Kuva on otettu aamiaisterassilla, taustalla on tekojärvi, johon varastoidaan monsuuniajan sateet.
Meillä oli tilava huone ja jokaisella oli huoneensa edessä tällainen varjoisa veranta, jonka keinutuolissa oli kiva istuskella ja lueskella.
Toisena päivänä oli ohjelmassa cooking lesson. Meille esiteltiin intialaisia mausteita ja talon kokki valmisti kaksi ruokalajia, joita saimme sitten maistella. Maharaja-perhe on kouluttanut koko henkilökunnan lähiseudun asukkaista ja esimerkiksi tuo turbaanipäinen mies oli todella pätevä ja ystävällinen. Maharani pitää myös hyvää huolta henkilökuntansa lapsista. (Kuvassa toinen vasemmalla meidän ihana matkaoppaamme.)
Herkullinen illallinen tarjoiltiin tällä terassilla. Siellä me istuimme lämpimässä kesäillassa kynttilöiden valossa. En varmaan koskaan unohda sitä iltaa, kun meillä oli vielä onni istua vielä yhdessä kaikkein hauskimman pariskunnan kanssa.
Iltapäivällä lähdimme katsomaan linnan alapuolella olevaa kylää. (Se oli se kylä, jossa näimme sen perjantain postauksen morsiamen.) Kylän supermarket näytti tällaiselta:
Tämä pappa istuskeli yhdessä kadunkulmassa. Intiassa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vanhatkin ihmiset kyykkivät ihmeellisissä asennoissa ja pääsevät siitä taas ylös.
Sonntag, 20. November 2011
Kuluneella viikolla olen
- istunut joka päivä aamusta iltaan kotona ja kuunnellut porakoneiden ja vasaroiden meteliä, hengittänyt pölyä ja palellut, kun remonttimiehet ramppaavat jatkuvasti ulos ja sisälle ja ovet ja ikkunat on jatkuvasti auki
- pessyt ja silittänyt monta koneellista pyykkiä
- pessyt Allumiehen kännykän perusteellisesti +40° C:ssa (mitäs jättää sen taskuun!)
- käynyt Sixum Saxophonkvartetin konsertissa upeissa puitteissa 18. kerroksessa kaupungin yllä ja syönyt siellä herkullista fingerfood ja juonut hyvää viiniä
- käynyt ystävien luona illallisella ja syönyt Reininmaan hapanpaistia, johon tulee mm.rusinoita ja piparia mausteeksi. Sen kanssa tarjottiin perunaknödeleitä, joista en tule koskaan pitämään.
- käynyt toisten ystävien luona illallisella syömässä ankanrintaa ja kurpitsarisottoa
- käynyt valitsemassa markiisikankaan terassin tulevaa pergolaa varten
- saanut uuden kiinalaisen kummitytön Plan Internationalin kautta
-harmitellut, ettei terassille voinut sattuneesta syystä istua nauttimaan lämpimästä lauantain auringosta. Se sattunut syy näkyy tästä kuvasta.
Ja tänään tämä lähtee tällaiseen paikkaan
foto: www.schloss-drachenburg.de
kuulemaan tällaista trioa ja iloitsee etukäteen varmaankin upeista puitteista ja ihanasta musiikista.
Hauskaa sunnuntaita!
- pessyt ja silittänyt monta koneellista pyykkiä
- pessyt Allumiehen kännykän perusteellisesti +40° C:ssa (mitäs jättää sen taskuun!)
- käynyt Sixum Saxophonkvartetin konsertissa upeissa puitteissa 18. kerroksessa kaupungin yllä ja syönyt siellä herkullista fingerfood ja juonut hyvää viiniä
- käynyt ystävien luona illallisella ja syönyt Reininmaan hapanpaistia, johon tulee mm.rusinoita ja piparia mausteeksi. Sen kanssa tarjottiin perunaknödeleitä, joista en tule koskaan pitämään.
- käynyt toisten ystävien luona illallisella syömässä ankanrintaa ja kurpitsarisottoa
- käynyt valitsemassa markiisikankaan terassin tulevaa pergolaa varten
- saanut uuden kiinalaisen kummitytön Plan Internationalin kautta
-harmitellut, ettei terassille voinut sattuneesta syystä istua nauttimaan lämpimästä lauantain auringosta. Se sattunut syy näkyy tästä kuvasta.
Ja tänään tämä lähtee tällaiseen paikkaan
kuulemaan tällaista trioa ja iloitsee etukäteen varmaankin upeista puitteista ja ihanasta musiikista.
Hauskaa sunnuntaita!
Samstag, 19. November 2011
Yksi Intian highlight
Kun menee tästä portista sisään
tulee tämä näkymä
ja vähän myöhemmin tämä.
Taj Mahal oli mielestäni paljon isompi ja imposantimpi mitä olin kuvitellut, se ei pääse valokuvissa oikeuksiinsa. Valitettavasti en saanut otettua kuvaa Lady Di:n penkillä, koska siinä oli valtava jono ja intialaisia ammattikuvaajia ottamassa kuvia turisteista ja kiskomassa heiltä mielettömiä summia.
Istahdimme välillä rakennuksen taakse varjoon ja siinäpä olikin sitten valokuvattavaa. Meidän viereen pantiin kymmeniä lapsia, vanhempia, isovanhempia ja kamerat senkun räpsyivät. Muutenkin meistä otettiin matkalla niin paljon kuvia, että niistä saisi ison albumin, harmi, ettemme saa niitä itselle muistoksi.
Kierroksen lopuksi istahdimme yhdelle penkille vähän syrjään ja viereen tuli intialainen matkaopas ryhmän kanssa. Kun hän kuuli meidän puhuvan, saksaa, hän tuli luoksemme ja näytti meille vielä tuon säteilevän jalokiven Taj Mahalin seinällä, jota emme olleet itse huomanneetkaan. Aurinko paistoi sillä hetkellä niin, että iso timantti säihkyi ylhäällä seinällä.
tulee tämä näkymä
ja vähän myöhemmin tämä.
Taj Mahal oli mielestäni paljon isompi ja imposantimpi mitä olin kuvitellut, se ei pääse valokuvissa oikeuksiinsa. Valitettavasti en saanut otettua kuvaa Lady Di:n penkillä, koska siinä oli valtava jono ja intialaisia ammattikuvaajia ottamassa kuvia turisteista ja kiskomassa heiltä mielettömiä summia.
Istahdimme välillä rakennuksen taakse varjoon ja siinäpä olikin sitten valokuvattavaa. Meidän viereen pantiin kymmeniä lapsia, vanhempia, isovanhempia ja kamerat senkun räpsyivät. Muutenkin meistä otettiin matkalla niin paljon kuvia, että niistä saisi ison albumin, harmi, ettemme saa niitä itselle muistoksi.
Kierroksen lopuksi istahdimme yhdelle penkille vähän syrjään ja viereen tuli intialainen matkaopas ryhmän kanssa. Kun hän kuuli meidän puhuvan, saksaa, hän tuli luoksemme ja näytti meille vielä tuon säteilevän jalokiven Taj Mahalin seinällä, jota emme olleet itse huomanneetkaan. Aurinko paistoi sillä hetkellä niin, että iso timantti säihkyi ylhäällä seinällä.
Freitag, 18. November 2011
Favourite Photo Friday
Perjantain suosikkikuva on otettu pienessä rajasthanilaisessa kylässä in the middle of nowhere. Nuori morsian ratsastaa hevosen selässä sulhasen kotiin.
Donnerstag, 17. November 2011
Näin Intiassa
Goethe-instituutti on Saksan kulttuuri-instituutti ja sillä on toimintaa kaikkialla maailmassa. Niin myös Intiassa, mutta koska Johann Wolfgang von Goethe ei näytä olevan intialaisille kovin tunnettu heppu, instituutti käyttää siellä nimeä Max Mueller Bhavan. Max Müller oli kielitieteilijä ja sanskrit-tutkija. Meillä oli tilaisuus vierailla Delhissä tapaamassa sunnuntai-iltapäivällä instituutin saksan opiskelijoita.
Kuvan nuori mies on saksan kielen opettaja, joka käy viikonloppuisin jatkokoulutuksessa. Hän on opettaja ja sai valmistuttuaan paikan Delhin ulkopuolelta yksityiskoulusta, jossa on huomattavasti korkeampi palkka kuin valtion kouluissa. Intialainen kun on, koti-ikävä vaivasi eikä hän kestänyt olla erossa perheestään ja palasi Delhiin valtion kouluun. Hän on nyt naimisissa ja asuu - niinkuin Intiassa tehdään - vaimon kanssa vanhempiensa ja sisarustensa luona. Vanhemmilla on yksi huone, kahdella sisarella omansa ja tällä pojalla vaimonsa kanssa oma. Vanhemmat ovat valinneet hänelle vaimon ystäväpiiristään ja kaverin mielestä se on hyvä käytäntö. Äiti ja vaimo valmistavat aina yhdessä ruuan. Nuoripari aikoo asua vanhempien luona ainakin niin kauan kuin nuoremmat siskot on saatu naimisiin. Saksan kieli sujui aika kehnosti, olisi vähän niinkuin meikäläinen ryhtyisi ranskan opettajaksi. Oli kyllä kiva haastatella noita opiskelijoita.
Yhden palatsin aukiolta löytyi tällainen kyltti. Meidän matkaseurueessa oli mukana pneumologi, joka otti heti valokuvan kyltistä ja uhkasi laittaa sen klinikan seinälle (kun monet työkaverit kuulemma polttavat).
Mitä ihmettä löytyikään yhdestä intialaisesta tavaratalosta! Suomalaisia hapankorppuja!
Ja samassa paikassa oli tarjolla tällaisia t-paitoja.
Kuvan nuori mies on saksan kielen opettaja, joka käy viikonloppuisin jatkokoulutuksessa. Hän on opettaja ja sai valmistuttuaan paikan Delhin ulkopuolelta yksityiskoulusta, jossa on huomattavasti korkeampi palkka kuin valtion kouluissa. Intialainen kun on, koti-ikävä vaivasi eikä hän kestänyt olla erossa perheestään ja palasi Delhiin valtion kouluun. Hän on nyt naimisissa ja asuu - niinkuin Intiassa tehdään - vaimon kanssa vanhempiensa ja sisarustensa luona. Vanhemmilla on yksi huone, kahdella sisarella omansa ja tällä pojalla vaimonsa kanssa oma. Vanhemmat ovat valinneet hänelle vaimon ystäväpiiristään ja kaverin mielestä se on hyvä käytäntö. Äiti ja vaimo valmistavat aina yhdessä ruuan. Nuoripari aikoo asua vanhempien luona ainakin niin kauan kuin nuoremmat siskot on saatu naimisiin. Saksan kieli sujui aika kehnosti, olisi vähän niinkuin meikäläinen ryhtyisi ranskan opettajaksi. Oli kyllä kiva haastatella noita opiskelijoita.
Yhden palatsin aukiolta löytyi tällainen kyltti. Meidän matkaseurueessa oli mukana pneumologi, joka otti heti valokuvan kyltistä ja uhkasi laittaa sen klinikan seinälle (kun monet työkaverit kuulemma polttavat).
Mitä ihmettä löytyikään yhdestä intialaisesta tavaratalosta! Suomalaisia hapankorppuja!
Ja samassa paikassa oli tarjolla tällaisia t-paitoja.
Mittwoch, 16. November 2011
Delhi
Opintomatkallamme oli 22 osanottajaa, joista 21 oli kivoja. Numero 22 oli baijerilainen pankkiiri, jonka ristin heti kommandantiksi. Jos tarjoilija oli ottamassa vastaan juomatilauksia eikä kaikki olleet edes vielä saaneet tilattua, kommandantti kailotti jo kovalla äänellä WHERE IS MY TEA ja jos hän ei sillä sekunnilla saanut vaihtorahaa, kuului huuto WHERE IS MY CHANGE. Jos olisin istunut hänen lähellään, olisin esittänyt hänelle mielelläni saksalaisten vanhempien standardikysymyksen : Wo bleibt das Zauberwort? Eli minne unohtui taikasana? Niin nimittäin täällä yritetään saada lapsia olemaan kohteliaita ja oppimaan sanomaan bitte. Muuten porukka oli tosi kiva, oikein monta avioparia, jotka sopisivat hyvin meidän ystäväpiiriin. Matkaopas oli ehkä 45v, indologian tohtori, tosi hauska, pätevä, sympaattinen nainen, parempaa ei voi löytyä. Hän puhuu hyvin hindiä, joten kommunikaatio onnistui kaikkialla.
Matka alkoi Delhistä, jossa asuimme yhdessä matkan hienoimmista hotelleista. Palvelu oli vähän liiankin hyvää, me kun jaksamme vielä avata itsekin ovet.
Muslimit ovat aikanaan hävittäneet pohjoisesta lähes kaikki hindutemppelit ja sieltä löytyy enemmän moskeijoita. Ensimmäisenä näimme Qutb Minarin, joka on Unescon suojelun alla. Yritin ottaa kuvan upeasta pylväskäytävästä ilman turisteja, mutta ei onnistunut, tuohonkin kuvaan ehti taas pari mukaan. Tämä moskeija on nykyään museo.
Jama Mashid eli perjantaimoskeija on sen sijaan vielä toiminnassa. Jos ei ole pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, siellä pitää naisten laittaa aamutakki päälleen. Kuvassa komea suomalaissaksalainen turisti. Kengät pitää aina riisua kengät , siksi tällä rouvalla on mukana aina ns. temppelisukat.
Mogulihallitsija Humayunin hauta antaa vähän esimakua Taj Mahaliin, joka on rakennettu 80v myöhemmin.
Muuten Delhi oli kyllä very British, vihreine puistoineen ja valkoisine sokerileipuritaloineen ja kun ajelimme siellä entisillä brittialueilla, mietin, että missäköhän näistä taloista asui aikanaan Salaisen puutarhan Mary.
Matka alkoi Delhistä, jossa asuimme yhdessä matkan hienoimmista hotelleista. Palvelu oli vähän liiankin hyvää, me kun jaksamme vielä avata itsekin ovet.
Muslimit ovat aikanaan hävittäneet pohjoisesta lähes kaikki hindutemppelit ja sieltä löytyy enemmän moskeijoita. Ensimmäisenä näimme Qutb Minarin, joka on Unescon suojelun alla. Yritin ottaa kuvan upeasta pylväskäytävästä ilman turisteja, mutta ei onnistunut, tuohonkin kuvaan ehti taas pari mukaan. Tämä moskeija on nykyään museo.
Jama Mashid eli perjantaimoskeija on sen sijaan vielä toiminnassa. Jos ei ole pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, siellä pitää naisten laittaa aamutakki päälleen. Kuvassa komea suomalaissaksalainen turisti. Kengät pitää aina riisua kengät , siksi tällä rouvalla on mukana aina ns. temppelisukat.
Mogulihallitsija Humayunin hauta antaa vähän esimakua Taj Mahaliin, joka on rakennettu 80v myöhemmin.
Muuten Delhi oli kyllä very British, vihreine puistoineen ja valkoisine sokerileipuritaloineen ja kun ajelimme siellä entisillä brittialueilla, mietin, että missäköhän näistä taloista asui aikanaan Salaisen puutarhan Mary.
Abonnieren
Posts (Atom)