Uuden vuoden rukous

kuva täältä


Münsterissä olevan Pyhän Lambertin kirkossa on papin vuonna 1883 kirjoittama uudenvuoden rukous, tässä vapaasti suomennettuna:

Herra, laita yltäkylläisyydelle rajat

ja tee rajat tarpeettomiksi.

Älä anna ihmisten tehdä väärää rahaa

eikä rahan vääriä ihmisiä.

Ota aviovaimoilta viimeinen sana

ja muistuta aviomiehiä heidän ensimmäisestä sanastaan.

Lahjoita ystävillemme enemmän totuutta

ja totuudelle enemmän ystäviä.

Paranna sellaiset virka- , liike- ja työmiehet,

jotka tekevät hyvää työtä mutta eivät hyväntekeväisyyttä.

Anna hallitseville hyvä saksan taito

ja saksalaisille hyvä hallitus.

Herra,  pidä huoli siitä, että

me pääsemme kaikki taivaaseen,

mutta ei heti!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Pukki kävi

Kiinalaiset tontut ovat ilmeisesti käyneet täällä kurkkimassa ja todenneet minun olleen kiltti, sillä Kiinan pukki oli taas kovin antelias ja toi rannekellon, kaulakorun ja kaksi cashmere-huivia. Naapuri oli nähnyt kirjakaupassa Taavin Soininvaaran kirjan Der Finne ja pannut sen vitsinä pukinkonttiin. Kaikista eniten iloitsin kuitenkin pikku Been (6v) tekemistä kelkoista, joissa istuvat minä ja Allumies huivi päässä. Kelkat on tehty tulitikkulaatikosta ja ihmiset shamppanjapullon korkista ja hiukset villalangasta.

Kulttuurien aarteita

Kävimme Bonnissa valtion taidehallissa hyvin mielenkiintoisessa näyttelyssä, jossa esiteltiin maailman eri kulttuurien aarteita. Kaikki eksponaatit ovat British Museumin omistamia. Joka maanosalla oli oma osastonsa, meistä Eurooppa oli vähiten mielenkiintoinen.
Kun olemme matkustelleet jonkun verran maailmaa, monet asiat olivat tuttuja, mutta paljon löytyi uutta ja ihmeellistä.
Mieleeni jäi mm. tämä eteläamerikkalainen quipu tai khipu, joka on solmuista tehty laskujärjestelmä. Näitä käytettiin tilastoissa asukaslukujen, eläinten, varastojen jne. laskentaan jo 2500v eKr. Vähän niinkuin sen ajan excell-taulukko.

kuva: Wikipedia

Viimeinen osasto näyttelyssä oli Moderni maailma ja siellä oli esillä vain vähän yli kymmenen eksponaattia, yhtenä niistä Tapio Wirkkalan Inari-malja. Hyvä Suomi!

Lunta tulvillaan

ei meillä valitettavasti  lauleta, täällä lauletaan "vettä tulvillaan". Ilma on aivan liian lämmin, vuoristossa sulaa lumet ja vettä on satanut joka päivä ja joet alkavat tulvia.  Eilen iltapäivällä sade lakkasi (nyt kyllä taas sataa) ja teimme pitkän läskiensulatuslenkin Reinin rannalla ja tässä muutama kännykuva.
Normaalisti laivat ovat alhaalla aivan eri tasolla kuin promenaadi, mutta tästä näkee, että ei paljon enää puutu, että isä Rein nousee vuoteestaan ja alkaa valloittaa kaupunkia.

Vanhan kaupungin taloja on suojattu korkeilla tulva-aidoilla.

Taivas oli aivan mahtavan upea, mutta valitettavasti olin väärällä puolella siltaa ja nuo ratikan johdot oli vähän tiellä ja oli vain kännykamera.

Leppoisaa tapaninpäivää! Meillä oli tarkoitus lähteä Belgiaan, mutta sielläkin ilmeisesti sataa.

Suomalaissaksalaiskiinalainen jouluaatto

Kun ilmeisesti ainakin 100000 kiinalaista on nähnyt jo kuvia meidän jouluaaton koristeista ja kuusesta ja ruuista ja kommentoinut niitä ahkerasta (valitettavasti kiinaksi ) päätin kertoa teillekin, että aattoilta sujui mukavasti kivojen ihmisten seurassa. Ruokien suhteen sain nyt lopullisen vahvistuksen, että saksalaiset eivät tykkää lantusta, josta itse pidän kovasti ja kiinalaiset pitivät myös. Tein nimittäin ensimmäistä kertaa lanttukeittoa ja keittiössä tuoksui niin jouluiselta ja mielestäni keitto oli hyvää. Kaikki uudet kokeilut kuten kvittenichutney ja karpalokastike riistan kanssa onnistuivat hyvin ja tiedot ja valokuvat kulkevat nyt Kiinan pärstäkirjassa.

Ruokapöydän Suomen lippua kehuttiin kovasti

ja juustolautasta ovat kuulemma kovasti ihmetelleet, sillä tavallinen kiinalainen ei ole tottunut maitoruokiin eikä oppinut syömään juustoa, vaikka nyt sitä tietenkin jo myydään isoissa ulkomaalaisissa marketeissa. Tekemäni hunajapähkinät olivat muuten tosi kiva lisuke juustoille.

Meillä soi edelleen joulumusiikki ja porot juoksevat kovasti kynttilän valossa,  mutta paljastan nyt, että kun viimeiset vieraat lähtivät tänään, istahdin sohvalle ja katsoin 2,5 tuntia Downton Abbey, joka vihdoin tuli Saksankin televisioon ja nautin yksinolosta tai olihan tuo parempi puolisko kotona, mutta oli kiltisti eikä häirinnyt.
Hyvää joulupäivää kaikille!

Hyvää joulua♥

Seimiyössä pimeässä
ovat kuuset enkeleitä
Valkeina ne varjelevat,
suojelevat meitä.

Olemalla kynttilöitä toisilleen
eivät ihmiset koskaan
kulje täällä yksikseen

Olemalla kynttilöitä toisilleen         
ovat ihmiset ainiaan
matkalla hyvyyteen

Seimiyössä pimeässä
ovat kuuset enkeleitä
eivät ne petä,
eivät ne hylkää meitä
rakkautta vannoneita
eivät ne hylkää meitä.

- Tommy Tabermann


Toivotan kaikille ihanille lukijoille paljon varjelevia kuusia ja enkeleitä ja oikein hyvää joulua♥

Aatonaatonaattona

reippahasti käyvät askeleet ja on tehty hunajapähkinöitä jouluaaton juustotarjotinta varten

ja pullotettu isosta kanisteristamme neitseellistä kreetalaista oliiviöljyä naapureiden joulutervehdystä varten (hyasinttien asemasta☺)

ja siivottu takkahuone perinpohjaisesti, mutta ilmeisesti takkaan laitetaan vain kynttilöitä palamaan, sillä jouluaatoksi on luvassa +15°C. En tykkää.

Allumies lähti joulukuusta hakemaan ja huomenna saamme jouluvieraita Korvatunturiakin kauempaa,  meille tulee nimittäin taas Kiinan pukki. Tykkään♥

Friday Favourite Photo

Morsiuspari Saigonin Notre Damen edessä. Noin romanttisesti se pitää tehdä eikä niin kuin meillä, missä Allumies sanoi aikanaan ohimennen, että jos mentäisi vielä joulukuussa naimisiin, saataisiin veronpalautusta niin paljon, että olisi varaa väritelevisioon. ☺

Eteisessä

riippuu nyt vaatteita, joita ei tarvitse koskaan korjata pois. Kätevää.

Wordless Wednesday

♪♫ ♪♫ seimi kätkyessään

(kehto vietnamilaisen vuoristokylän mökissä)

Posti kulkee tai sitten ei

Meillä on ollut ahkera posteljooni ja toi tänäänkin kaksi pakettia,  tiedä mistä hyvästä, kun ei tänään ole edes syntymäpäiväni. Kiitoksia kuitenkin lähettäjille♥

Saksassa nousee postilähetysten hinnat tammikuussa ja kirje maksaa sitten 55 centin asemasta 58 centtiä ja posti on joutunut ottamaan käyttöön kolmen centin postimerkkejä, sillä monella on vielä 55ct merkkejä varastossa. Tuntuu aika hassulta liimata nyt tuollainen mitätön merkki kirjeeseen.

Eilen tajusin, että Suomen postihan se ei kuljekaan niinkuin olin suunnitellut, joten taitavat jotkut saada joulutervehdykseni joko 27. tai 28.12. tai sitten vasta ensi vuonna, sillä eihän siellä postia kanneta lauantaisin eikä varmaan jouluaattonakaan. Kukas sitä nyt tajuaa, että sellainen on mahdollista.

Tänään on muuten Lasaruksen päivä ja vanhan kansan mukaan helmikuusta tulee leuto, jos Lasaruksen päivänä ei ole lunta. (Sankt Lazarus nackt und bar, macht einen linden Februar.)

Sanaton

Sanattomaksi vetää tämä amerikkalainen sanomalehti: vasemmalla artikkeli Newtonin ampumistapauksesta, oikealla mainostetaan aseita kivana joululahjana.

kuva täältä

Avantgarde vuodelta 1912

Kävimme viikonloppuna "100v vanhassa" taidenäyttelyssä. Näyttelyä varten rakennettiin aikanaan eli vuonna 1912 suuri näyttelyhalli  ja siellä haluttiin esitellä yleisölle modernia taidetta. Näytteillä oli 170 taiteilijan 650 työtä, mm. 125 van Goghin maalausta. Pohjoismaisista taiteilijoista oli esillä 32 Edvard Munchin työtä.
100v juhlan kunniaksi taidemuseomme oli järjestänyt Mission Moderne-revival-näyttelyn, jossa on esillä nimenomaan samoja teoksia.

Tulkoon valo

on latinaksi "fiat lux".  Aristoteleen kantapää-ohjelmassa professori Teivas Oksala kertoi hauskan anekdootin opiskelijoista, jotka olivat latinan tunnilla kääntäneet sen "luksus-Fiatiksi".
Meille tuli valo jo ajoissa ennen adventin alkua, nimittäin ns. Herrnhuter Stern eli herrnhutilainen tähti, joka on saanut nimensä herrnhutilaisuudesta, joka on kristillinen herätysliike ja josta löytyy tietoa mm. täältä.
Tähti on tyypillinen saksalainen joulutähti, niitä on sekä paperista että muovista. Se ostetaan osina ja kootaan itse, mutta älkää kysykö minulta siitä valtavasta määrästä erilaisia geometrisiä muotoja. Meillä on talossa matemaatikko, joka hoitaa sellaiset asiat, minulla taas taisi olla geometriassa seiska. Tähti loistaa adventtiaikaan terassillamme ja näyttää pimeässä yössä valkoisena versiona tällaiselta

Joulutorilla käyttivät keltaisia tähtiä.

Meillä on varmaan seitsemän sorttia joulutoreja, mutta harvoin poikkean ja jos, mieluiten tuomiokirkon viereiselle torille.

Tämän vuoden yllätys: menin erzgebirgeläisen putiikin ohi ostamatta mitään!

Favourite Friday Photo

Eilen illalla kävelykadulla nähtyä: kuka osaa sanoa, miten tuo mies pysyy istumassa ilmassa??? Minä en sitä tajua eikä sitä tajunnut kukaan muukaan. Ilmeisesti joulun taikaa.

Tervetuloa Lucian kaffeelle

Tarjolla olisi mm. hedelmäkakkua, jossa ei ole juuri lainkaan jauhoja, mutta sitäkin enemmän rusinoita, kuivattuja viikunoita,omenoita, luumuja ja mantelia, auringonkukansiemeniä, unikonsiemeniä, kirsikoita jne.

ja sen lisäksi olisi sitruunasydämiä, joiden mantelitaikinassa on mausteena sitruuna-aromia ja päällä puuterisokerisitruunamehu-kuorrutus.

Ja jos nuo ei kelpaa, löytyy myös joulupipareita, lusikkaleipiä, appelsiinimarenkia ja kahden suklaan cookies.
Taustamusiikkina olisi tarjolla vaikka Anne-Sofi Otterin laulama Santa Lucia.

Hyvää Lucian päivää ja nimpparionnittelut Luzia-serkulle toiselle puolelle jokea♥

Wordless Wednesday

kuva täältä

Viikonlopun taide

Lauantaina kävin tilaamassa kehykset, en omaan kuvaani vaan Vietnamista ostettuun mustavalkokuvaan, joka muuten näköjään löytyy valokuvaajan nettisivultakin, se on keskimmäinen kuva, joka esittää ihmisiä työssä pellolla ja kuvassa on todella upea valo, jota ei tuosta pienestä koosta niin näy. Kehysliike, jota käytämme, on valtavan iso liike, jossa on mahdottomia määriä valmiita kehyksiä ja vaikka mitä malleja räätälöityihin raameihin. Itse en osaisi yhtään alkaa sieltä jotain etsimään, mutta niillä myyjillä on todella silmää, he osaavat ihan heti ehdottaa sopivaa.

Sunnuntaina käväisimme Wuppertalissa taidenäyttelyssä tässä vanhassa talossa Wupper-joen rannalla. Siinä työskentelee monta taiteilijaa.

Ikkunasta näki alas joelle ja ylhäällä näkyy ilmassa kulkevan ns. Schwebebahnin kiskot, joista vaunut roikkuvat alaspäin. Tuttavamme osallistui näyttelyyn ja myi tekemiään paperimassatöitä. Kuvassa oleva kirahvi on myös hänen tekeleensä

ja nämä eläimet

ja mopsit myös. Joku mies ihaili noita koiria, jotka ovat todella niin aidon näköisiä ja harmitteli, ettei hänellä ollut kameraa ja otin sitten kännykällä häntä varten kuvan.

Mopsien jälkeen poikkesimme sitten vielä taidemuseoon katsomaan toisenlaisia mopseja*, sillä siellä oli Rubens-näyttely. En nyt hänestä niin kamalasti välitä, mutta kun kerran oltiin lähellä, niin kierrettiin nopeasti läpi.

*saksan kielessä nimitetään leikillään naisten rintoja mopseiksi

Vietnam XI (ei heikkohermoisille)

Saigon eli Ho Chi Minh City on Vietnamin suurin kaupunki ja mielestäni se muistuttaa jotenkin 10 vuoden takaista Shanghaita ja kehittyykin varmaan samaan suuntaan. Maailmassa ei taida olla mitään, mitä ei voisi ostaa Saigonista.
Hotellimme oli hienolla paikalla Saigonin joen rannassa ja sieltä oli upeat näköalat. Tämä kuva on otettu 21. kerroksen uima-altaalta, jossa oli kiva virkistyä ohjelmarikkaan ja kuuman (+35C) päivän jälkeen.

Saigonista löytää paljon ranskalaisten vaikutusta kuten tämä oopperatalo.

Pääpostin on suunnitellut Gustave Eiffel. Ei löytynyt  yhtään silmänräpäystä, jonka aikana ei joku olisi poseerannut tuossa edessä.  Ho Chi Minh on idelleen idoli ja hänen kuvansa on tuollakin takaseinällä.

Rex hotelli oli aivan meidän hotellimme lähellä ja kävimmekin ottamassa night capit sen kuuluisalla terassilla. Hotelli on tunnettu siitä että amerikkalaiset pitivät siellä sodan aikana lehdistökonferenssejaan eli ns. "amerikkalaisia satutunteja", jolloin he puhuivat puppua menestyksistään rintamalla.

Ja tässä onkin sitten sopiva aasinsilta ja tullaan siihen Vietnamin historiaan, jonka me kaikki ilmeisesti kaikki parhaiten tunnemme eli sotaan. Oikeastaan en halunnut mennä Saigonin sotamuseoon, mutta menin sittenkin ja hyvä olikin, että menin, sillä se oli unohtamaton kokemus. Esillä oli myös ensimmäisen Indokiinan sodan aikaisia (ranskalaisten) kauhutekoja, mutta tietenkin pääasiassa amerikkalaisten julmuuksia ja niitä riitti. En suosittele paikkaa heikkohermoisille.
Minähän olen jatkuvasti siteerannut George Santayanan sanoja "Ne, jotka eivät voi muistaa menneisyyttään, ovat tuomitut toistamaan sen" ja jankuttanut saksalaisille, että natsien tekoja ei saa unohtaa. Nyt olin tuolla museossa yhtä järkyttynyt kuin käydessäni Buchenwaldin keskitysleirillä.
Sodan aikana amerikkalaiset tappoivat kolme miljoonaa vietnamilaista, joista kaksi miljoonaa siviili-ihmistä, sen lisäksi kaksi miljoonaa haavoittui ja 300000 ihmistä on kadoksissa.
Löysin netistä notable-quotes-sivulta mm. nämä karmeat Nixonin sanat:

NIXON: The only place where you and I disagree ... is with regard to the bombing. You're so goddamned concerned about civilians and I don't give a damn. I don't care.
KISSINGER: I'm concerned about the civilians because I don't want the world to be mobilized against you as a butcher.

conversation with Henry Kissinger as quoted in Secrets: A Memoir of Vietnam and the Pentagon Papers

My Lain verilöyly on yksi niitä tunnetuimpia kauhutekoja.

Seinillä oli aivan järkyttäviä kuvia sodan uhreista ja yhden sellaisen uhrin näimme kadullakin.
Paljon oli ennestään tuttuja valokuvia kuten tämä Napalmpommin uhri. Ja tiesittekö, että Yhdysvallat tai Dow Chemical eivät ole kuulemma maksaneet pennin hyrrää korvausta napalmin tai agent orangen uhreille!! Ja aika kyynistä, että Dow Chemical oli sponsorina (mainostamassa ) Lontoon Paralympicseissa, "ihmisen ja urheilun suojeluspyhimyksenä".

kuva täältä
Ja täältä löytyy kuva tuosta tytöstä aikuisena lapsensa kanssa. Saksalaiset ovat sponsoroineet hänelle leikkauksia Saksassa.

Amerikkalaisten uhkaukset järkyttivät niin että sydän alkoi hakata.

Katsellessani siellä museossa näitä kauhukuvia ja erilaisia kidutuslaitteita vastaan tuli kauhukertomus nykyajasta: museossa olevalla amerikkalaisturistilla oli päällään t-paita, jossa teksti Live the American dream. Ajattelemattomuuden huippu!

Kuten aikaisemmin kirjoitin, 70% Vietnamin asukkaista on alle 30v ja he eivät ole kokeneet sotaa. Toki varmaan jokaisen perheessä on kaatuneita, tapettuja sivilistejä ja ehkä napalmin ja agent orangen uhreja, mutta vietnamilainen asenne on katsoa eteenpäin tulevaisuuteen ja he ovat hyvin ystävällisiä amerikkalaisia(kin) kohtaan. Mietin tuota asiaa tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin, kun huomasin, miten monet nuoretkin suomalaiset muistelevat sotaveteraaneja.
Tähän päättyy Vietnam-postaukset. Vietnam jää sydämeeni ikuisiksi ajoiksi ja huomaan nyt jo, miten luen aivan eri tavalla uutisia, jotka koskevat Vietnamia ja juodessa Starbucksilla kahvia ajattelen, että ne pavut ovat ehkä siltä kahviplantaasilta, jolla kävimme.

Postikortti-ilma

Eilen oli varmaan tämän vuoden kaunein päivä, maassa lunta ja sininen taivas.
Naapurin M. soitti aamulla ovikelloa ja pyysi saada viime vuosituhannelta peräisin olevia monojani lainaksi, kun ne sopivat hänen ikivanhojen suksiensa siteisiin. Kun iltapäivällä lähdimme kävelylle, näimme hänen latunsa läheisellä golfkentällä.

Samalla matkalla tapasimme pienen lampaan, joka hyppi iloisena lumessa. Harmi, että se ehti juosta vähän turhan kauas ennenkuin sain kameran esiin laukustani.

Oikein hyvää toista adventtia kaikille♥

Autoja, varkaita, kerjäläisiä ja lunta

Muutama päivä sitten, kun ystävämme katsoivat aamulla ikkunastaan ulos, heidän pikku Smartissaan oli paperilappu, joka osoittautui viestiksi poliisilta. Auton konepelti oli auki ja tuulilaasinpyyhkijät hävinneet. Poliisi pyysi ottamaan yhteyttä.
Poliisiauto oli yöllä sattunut ajamaan heidän kadulleen ja nähnyt pyöräilijän, jolla oli iso kassi kädessä ja joka ajoi kovaa vauhtia pakoon huomattuaan poliisiauton ja heitti kassinsa kadulle ja häipyi jonnekin kujalle, jonne ei pääse autolla. Kassissa oli Smartin tuulilasinpyyhkimet ja niistä löytyi poliisille tutun kaverin sormenjäljet. Kaveri on bulgarialainen, joka tulee aina talveksi Saksaan anomaan sosiaaliavustusta ja päätyökseen varastaa tavaraa ja myy sitä netin kautta. Näitä bulgarialaisia ja romanialaisia tulee tänne bussilasteittain.

Itselläni on bulgarialainen tuttu, joka lähetti minulle keväällä ikivanhan kuvani, joka on kuulemma ollut vuosisatojakymmeniä hänen yöpöydällään. Ilmeisesti minun olisi pitänyt liikuttua kovasti asiasta. Toisella sivulla kirjettä päästiin sitten asiaan: hänen tyttärensä opiskelee Englannissa taloustieteitä ja minut oli valittu kustantamaan se opiskelu. Olen joka joulu lähettänyt naiselle rahaa, kiitosta en ole montaakaan kertaa kuullut ja nyt saisin sitten maksaa ihan vieraan ihmisen opiskelut jossain eliittiyliopistossa, "kun se tulee niin kalliiksi". Ei kiitos. Vastasin kohteliaasti, että kummipoikani haluaisi myös mielellään Lontooseen opiskelemaan, mutta ei ole varaa. Luulenpa, että yhteydenpito loppui siihen. Tai voisihan sitä lähettää hänelle raamit sitä valokuvaani varten.

Omasta autostani ei ole varastettu mitään, mutta se onkin nyt hyvässä piilossa, sillä tänä aamuna se näyttää tällaiselta:

Talvi on tullut tännekin ja jatkuu kuulemma sunnuntaihin saakka.

Friday Favourite Photo

Onnea Suomelle

Erzgebirgen vuoristosta kotoisin oleva ukkeli heiluttaa täällä tänään Suomen lippua ja aamukahvini join Helsinki-kupista. Ja sokeriastiakin on suomalainen, niin vanha, etten edes muista, onko Nuutajärveltä vai Iittalasta. (Maitovaahdon päällä olevan kanelin olen tosin raastanut aidon vietnamilaisen kanelipuun kuoresta ja se on maailman parasta kanelia.)

Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille. Meillä ainakin päivä alkoi hienosti, taivas on sininen ja aurinko paistaa.

(P.S. Saulikin muisti viestillä.)

Wordless Wednesday

Tähän ei tarvita mitään sanoja.

Vietnam X

Taitaa olla nyt aivan väärä vuodenaika kertoa Vietnamin matkasta, mutta jos en sitä nyt tee, en sitten tee sitä lainkaan ja haluan vähän itsellenikin näitä juttuja muistiin. Kävimme Mekongin suistossa ja siellä mm. veneellä katsomassa ns. floating market eli toria, jossa kauppiaat liikkuvat veneellä myymässä pääasiassa elintarvikkeita, mutta muutakin tavaraa oli kaupan, mm. yksi vene myi arpoja.
Tällä naisella oli myynnissä pomeloita. Hedelmäthän oli Vietnamissa niin herkullisia, että vieläkin tulee vesi kielelle. Hotellien aamiaispöydissä oli aina tarjolla pomeloa, mangoa, papayaa, kärsimyshedelmiä, mandariineja, kaikki kypsiä ja makeita.

Ananasveneestä me ostimme suussasulavaa makeaa ananasta, jonka myyjät kuorivat isolla veitsellä ja leikkasivat tuollaiseen jännään muotoon, sitä oli helppo pitää kiinni varresta.

Olihan siellä tutun suomalaisfirmankin mainos. Vietnam on ilmeisesti niitä harvoja maita, joissa Nokia menee vielä kaupaksi, Saksassa en taida tuntea enää yhtään ihmistä (paitsi itseni), joka käyttäisi Nokiaa.

Teimme myös souturetken Mekongin sivujoelle. Kuvassa mukava pariskunta matkaseurueestani, oikeastaan meidän lempparipariskunta, joiden kanssa pidetään yhteyttä matkan jälkeenkin.

Souturetkellä poikkesimme lounaalle kivaan ulkoilmaravintolaan, jossa meille tarjottiin herkullista norsukalaa, jonka suuhun oli pantu koristeeksi chilistä tehty kukka.