Uusi ennätys

Tampere +11C ja sataa. Hyvä, että otin sen toppatakin mukaan.

On the road

Nyt pitää mahduttaa nämä kamat ja pari matkalaukkua auton takakonttiin ja sitten nopeasti moottoritielle ajamaan kohti Itämeren rantaa, jossa yövymme ennenkuin ajamme Tanskan kautta Ruotsin Huskvarnaan ja sieltä sitten Tukholman kautta Turkuun. Tulkaa juttelemaan, jos tulette sattumalta vastaan, minut tunnistaa tummansinisestä toppatakista.

Aarrearkku

Muistan, miten lapsena usein kiipesin vintille ja löysin sieltä aina kaikenlaisia aarteita. Meillä oli mm. valtava määrä irtonaisia valokuvia pahvilaatikoissa ja niitä oli kiva katsella. Veljeni soitti eilen ja kertoi lähtevänsä yhden historiaitsijatuttavansa kanssa Viipurin etsimään vanhempiemme taloa tai ainakin sitä katua ja siihen tarkoitukseen he tarvitsevat valokuvaa talosta. Aloin sitten penkoa kuvalaatikoita, joita meiltäkin löytyy ja törmäsin laatikkoon, josta löytyi kivoja aarteita.
Löysin mm. Amerikan tädin albumin .

Tässä Rosa-täti on ilmeisesti matkalla Atlantin yli, joko New Yorkiin tai lomalle Suomeen. Tuollainen deck chair meillä on nykyään pihassa.

Valitettavasti en tunne näitä ihmisiä, mutta luulen, että kuvassa vasemmalla on Rosan äiti ja isovanhempien hauta. Harmi, että ei ole enää ketään keneltä kysyä.

Pilakuva isästä on tietääkseni muisto Montmartrelta 1950-luvulta.

Isä toimitti aikanaan Museoviraston kansatieteen toimistolle paljon valokuvia ja kirjoitti myös paljon mielenkiintoista asiaa eri teemoista ja sai siitä kunniamerkin. Nyt vasta huomasin, että ilmeisesti pääsisin ilmaiseksi Kansallismuseoon ja Seurasaareen, kunhan vaan muistaisin, minne olen sen hopeisen pienen kinkerimaljan laittanut "hyvään talteen".

Ja löytyihän sieltä omaakin taidetta, taitaa olla koulun ekalta luokalta.

Ja mielestäni kiva kuva isästä ottamassa valokuvaa.

Hauskaa juhannusta

Meillä on täällä ihan tavallinen lauantai. Allumies on testaamassa, onko golf muka urheilua, hänen mielestään kun se on enemmänkin kävelyä ja minä siivoilen täällä paikkoja ensi viikon talonvahtia varten, poistan kalkkeja vedenkeittimestä ja kahvikoneesta ja siistin jääkaappia, kirjoitan kasteluohjeita kasveille, kirjoitan lappuihin ohjeita, mistä pakastimen hyllyltä löytyy raparperipiirakkaa ja mistä cranberrykakkua ja missä oliiviöljykanisteri on, jos keittiön pullo ei riitä. Illalla olemme ystäväni Ginan luona, jonka viimeviikkoinen loma kemoterapioiden välisellä viikolla meni taas pieleen, kun yrjö tuli kiusaksi ja Gina joutui kahdeksi päiväksi sairaalaan. Hän on joutunut syömään syöpänsä ja (leikkausta jo monta vuotta odottaneen) polvivammansa takia niin paljon lääkkeitä, että vatsa oli ärtynyt ja loma loppui taas kuin kanan lento. Ei voi taas muuta sanoa kuin että yhdelle ihmiselle on annettu vähän liikaa taakkaa kannettavaksi. Hän väittää olevansa tänään sellaisessa kunnossa, että voimme yhdessä syödä ja ilmeisesti siellä nyt kyllä joutuu katsomaan myös jalkapalloa, kun illalla Saksa häviää Ghanalle. Väittävät nimittäin, että Saksa häviää aina MM:n toisen pelin.

Toivotan Suomeen oikein kaunista juhannuspäivää♥

 

Friday Favourite Photo

Nuo kaksi ihanaa ipanaa istuivat eilen pitkään vuoristoniityllä maisemia katsomassa. Toisella oli valitettavasti huppu päässä ja olivat aika kaukana meidän polusta, olisi pitänyt olla oikein teleobjektiivi, mutta otin silti kuvan.

Aamiainen Öljyvuorella

Meillä on ollut perinteenä käydä ystävien kanssa kerran vuodessa aamiaisella Bonnin lähellä Öljyvuorella (460m korkea, Siebengebirgen seitsemästä vuoresta korkein) ja tänä vuonna se toteutettiin tänään, kun meillä on pyhäpäivä, katolinen Fronleichnam/Corpus Christi. Parkkipaikalta vuoren huipulle kiipeää kunnosta riippuen 20-30 min.
Maisemat ylhäältä alas Reinille ovat komeat, valitettavasti tänään oli kovin pilvistä ja aamulla sen verran viileää, että emme voineet istua ulkona terassilla.

Alkudrinkkinä tarjottiin kuohuviiniä seljankukkamehun kanssa.

Kahvin tai teen kanssa saatiin sitten tuoreita rapeita sämpylöitä ja tummaa leipää ja juustoja, lohta, kinkkuja, maksamakkaraa, rahkaa, marmeladia, munakokkelia jne jne. Kuten ennenkin, ruokaa oli aivan liikaa tarjolla, mutta uutta oli, että tarjoilija toi pyytämättä foliota ja saimme tehdä doggy bagin, koska ravintola joutuu lain mukaan heittämään loput koskemattomatkin ruoat roskikseen.

Mässäilyn päätteeksi teimme viiden kilometrin lenkin. Sää oli lämmennyt sen verran, että seuraavassa ravintolossa ihmiset istuivat jo ulkona.

 Myrkkyäkin löytyi matkan varrelta vaikka millä mitalla.

Wordless Wednesday

Terassilla tänään kello 20, lämpömittarissa +25C. Valitettavasti laventeli ei oikein pääse oikeuksiinsa tuossa iPad-kuvassa.

Suomi-varusteet

Kun ystävät Suomesta lähettävät kuvia lumisateesta ja yksi kaveri tuli juuri sieltä lomalta ja raportoi hyttysistä ja siitä punkkimäärästä, mitä hän miehensä kanssa "saalisti", päätin varustautua hyvin tulevaan Suomen keikkaan ja kävin ostamassa nämä kaksi Aata

Arctic garment ja Autania hyttysiä ja punkkeja vastaan.

Yhdistysmiehiä/naisia

Kaksi saksalaista tapaa toisensa ja perustaa yhdistyksen. Ei se nyt ihan noin ole, sillä yhdistykseen tarvitaan muistaakseni seitsemän jäsentä, mutta Saksa on kyllä yhdistysten luvattu maa ja jokainen saksalainen on  jäsen keskimäärin viidessä yhdistyksessä. Täällä on urheiluseuroja, kyyhkysten- ja kaninkasvattajien seuroja ja vaikka mitä. En ole vielä ihan täydellinen saksalainen, sillä olen jäsen vain taideyhdistyksessä ja Suomi-Saksa-seurassa. Erittäin pidettyjä ovat ampumaseurat, varsinkin maaseudulla ja ne pitävät kerran vuodessa kilpailut, joissa voittajasta tulee Schützenkönig (ampumakuningas) ja sen kunniaksi pidetään suuret kansanjuhlat. Hampurin lähellä maalaiskylässä asuvien ystäviemme kouluikäinen poika voitti pari vuotta sitten kylän ampumakilpailut eli hänestä tuli kuningas ja se tarkoitti sitä, että perhe joutui järjestämään seuraavan vuoden ampumajuhlat (Schützenfest). Heidän pihaansa laitettiin pöytiä ja penkkejä, he järjestivät ruokailun ja ennen kaikkea olutta ja snapsia ja kun koko kylä tuli tilaisuuteen, siihen upposi sievoinen summa rahaa.
Ampumaseuralla on usein soittokunta ja juhlapäivänä kulkue marssii ja soittokunta soittaa tättäräämusiikkia
kuten tässä ja heiluttaa lippuja.
Me istuimme eilen terassilla kahvikupposen ääressä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua juuri tuollaista musiikkia ja kaupunginosamme ampumaseuran kulkue oli tulossa. En ehtinyt ihan ensimmäisiä kuvata, kun piti hakea yläkerrasta kamera eli oliskohan ampumakuningas ja hänen kuningattarensa jäänyt kuvaamatta, mutta onhan tuossa noita muita komeita prinsessoita.

Vernissage

Valokuvaajatuttavamme Rotraut hankkii lisätienestiä house sitterinä ja hänellä on ollut vuosikausia perhe, joka ottaa hänet useamman kerran vuodessa loma-ajaksi vahtimaan koiraa ja taloa. Joku aika sitten hän oli löytänyt jostain talon laatikosta erilaisia hopeisia lusikoita ja keksinyt ottaa niistä valokuvia. Tänään oli hänen lusikkanäyttelynsä avajaiset ja menimme, näimme ja ostimme(kin) yhden lusikkataulun. Ei ollut kamera mukana, mutta näppäilin muutaman kännykuvan.

Vasemman taulun me ostimme, mutta valitettavasti se ei pääse tässä oikeuksiinsa. Oikeasta tunnistaa tässäkin varmaan lusikan.

Näyttely on vanhassa talossa, jonka nykyiset omistajat ovat kunnostaneet. Ylhäällä on varmaan iso kattoterassi. Nämä portaat  talon takana on ilmeisesti täytynyt laittaa paloteknisistä syistä.

 Pieni piha oli kuin salainen puutarha

ja siellä kasvoi aivan mieletön määrä valtavan isoja metsämansikoita

Sveitsin leftovers

Pyöräviikon viimeisenä päivänä oli ihana ilma ja silloin pyöräiltiin aika tasaista maastoa kohti Bodenseetä.

Tuolla ne muut taas jo painelee kamalaa vauhtia ja minä ihailin maisemia

ja kuvasin mm. tätä kaunista vanhaa koulua

ja näkymiä Bodenseelle

Matka päättyi sinne, mistä se alkoikin eli Saksan puolelle kauniiseen Konstanziin ja tässä oli meidän favourite pysähdyspaikka, siinä vieressä oli nimittäin jäätelökioski ja ihanaa jätskiä.

Jos joku etsii hotellia Konstanzista, voin lämpimästi suositella tätä, olimme erittäin tyytyväisiä. Rakennus on ensimmäisen maailmansodan aikainen kasarmi ja toisen maailmansodan jälkeen se oli ranskalaisten miehittäjien käytössä yli 30 v ja sitten siitä tehtiin hotelli.

Tänään tarjolla uunivihannessalaattia

500g nippu porkkanoita
400g punajuuria (raakoja)
1 punainen paprika
1 fenkoli (n. 400g)
6 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl vaahterasiirappia
5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
3 rosmariinin oksaa
6 timjamin oksaa
20g pinjansiemeniä
nippu rucolaa
200g puhvelimozzarellaa
3 rkl saksanpähkinäöljyä
2 rkl mietoa valkoviinietikkaa
4 rkl aceto balsamicoa

Putsaa/kuori porkkanat ja jätä niihin 3cm vihreää ja halkaise ne pituussuunnassa.
Kuori punajuuret ja jaa ne kuuteen osaan.
Leikkaa paprika neljään osaan, poista siemenet ja leikkaa se parin centin leveikse kaistaleiksi.
Putsaa fenkoli, puolita ja leikkaa puoliskot neljään osaan.
Kuori salottisipulit ja halkaise ne pituussuunnassa.
Puolita valkosipulinkynnet.

Sekoita siirappi ja oliiviöljy keskenään ja sekoita vihannesten joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Levitä vihannekset rosmariin ja timjamin kanssa uunipannulle.
Kypsennä puolisen tuntia 200 asteessa. (Sirottele 20 min. päästä pinjansiemenet pannulle.)

Putsaa rucola.
Ota vihannekset uunista ja anna niiden levätä 10 min.
Nypi rosmariini ja timjami pois.
Hajota valkosipulit haarukalla.
Nostele rucola vihannesten sekaan ja laita salaatti tarjoiluvadille.
Nypi mozzarella salaatin päälle.
Sekoita pähkinäöljy ja valkoviinietikka ja balsamico ja tiputtele salaatin päälle.
Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa vähän haaleana.

Tehdään toistenkin. Söimme nyt patongin kanssa, mutta sopii myös grillilihan lisukkeeksi.

Terveisiä Mainhattanista

Mitä antaa öky-ihmiselle synttärilahjaksi? Ihmiselle, jolla on kaikkea ja sitä kymmenennessä potenssissa. Me annoimme matkan Frankfurtin upeaan Städel-taidemuseoon ja siellä olevaan Emil Nolde-näyttelyyn. Näyttelyssä ei saanut kuvata enkä sitten ottanut kameraakaan mukaan, mutta tässä muutama kännykuva.
Taustalla Städel-museo, joka kannattaa ehdottomasti katsoa, jos on kiinnostunut maalaustaiteesta ja käy Frankussa.

Nolden näyttelyn ulkopuolella sai ottaa kuvia enkä voinut olla ohimennessä ottamatta kuvaa tästä Tischbeinin maalauksesta Goethestä Italiassa.

Nolde oli saksalainen expressionisti ja hänestä löytyy tällainen kirjoitus Kalevasta. Nolde oli mielettömän tuottelias, mutta monet tuntevat hänet parhaiten hänen kukkatauluistaan, mm. unikoista, mutta näyttelystä löytyi vaikka mitä minulle uutta Noldea ja aivan mahtavia värejä. Jos haluatte nähdä, katsokaa kuvahausta Emil Nolde.

Päivä oli lämmin ja jotkut olivat hakeneet Mainin rannalta varjoisan paikan siestalle.

Joella oli paljon turistilaivoja. Tästä taisi löytyä katse tulevaisuuteen.

Syntymäpäiväsankari ei onneksi vielä ole rollaattorin tarpeessa ja oli erittäin tyytyväinen tähän päivään ja niin olimme mekin.

Voi taivas!

Eilisen helluntaimaanantain +36°C:n jälkeen tuli sitten illalla hirmumyrsky, ja osavaltiossamme kuoli monta ihmistä, täällä mm. yksi pyöräilijä, jonka päälle kaatui 20m korkea puu. Me nautimme kaikessa rauhassa vieraiden kanssa ihanassa (tosin kuumassa) kesäillassa varjossa aperitiivit ja grillasimme sitten herkkuja ja katselimme aina välillä, miten kauempana taivas tummui. Kaverini kävi välillä laittamassa pyöränsä satulaan varmuuden vuoksi muovipussin päälle. Kun mansikkaraparperimascarponerahkavaniljajälkiruoka oli pöydässä, tuli kamala tuulenpuuska ja kaikki reagoivat hyvin,  pomppasivat ylös, ottivat viini- ja vesilasinsa ja jälkiruoka-astiansa käteen ja pakenivat sisälle. Pöytäliinakin saatiin vielä pelastettua ja nopeasti terassin ovi kiinni. Kaikki terassin esineet lentelivät ilmassa ja painavat kukkaruukut kaatuilivat ja sade piiskasi ikkunaan. Ystäväni otti kännyllä kuvan, jossa näkyy, miten mustaa oli, taisi olla puoli yhdeksän aikoihin.

Tänään on ollut kaaos, junat ja ratikat eivät ole kulkeneet, radiossa kerrottiin 300km autojonoista Nordrhein-Westfalenissa. Kaatuneitten puiden ja vesimäärien takia kadut on osittain suljettu.

Tämä kuva Düsseldorfista sanoo kaiken. Me pääsimme onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Kuva täältä

Feldkirch - Liechtenstein - St.Gallen

Helteisenä helluntaimaanantaina on kiva muistella vähän viileämpiä päiviä ja palata taas pyöräretkelle. Blogger tosin pottuilee, taitaa olla sillekin liian kuumaa tämä Saharasta tuleva helleaalto, mutta katsotaan, jospa se kuitenkin suostuisi yhteistyöhön ja lataisi kuvia.

Matka jatkui yhdeksi yöksi Itävallan puolelle Feldkirchiin, joka osoittautui ihan kivaksi kaupungiksi.

Olen aina hulluna näihin kyltteihin, tässä Lampaan Gasthaus.

Kahvilassa oli väriä.

Viamichelin kautta löytyi kiva ruokapaikka Rauch ja totesimme taas kerran, että Michelinin Bib Gourmand-suosituksiin voi luottaa.

Seuraavana päivänä ylitettiin raja Liechtensteiniin

ja vilkutettiin ruhtinaalle linnaan ja todettiin, että Liechtensteinin ruhtinasperheestä me emme tiedä yhtikäs mitään verrattuna Albertiin ja Charleneen. :-)

Sitten palattiin taas Sveitsiin ja kalliiseen kauniiseen  St.Galleniin.

Kirjastoon ei ehditty, mutta minä ehdin vähäksi aikaa katsomaan Donizettin Favoritan harjoituksia Klosterhofin aukiolla ja olisin katsellut pitempäänkin, jos ei olisi ollut mukana paria "filistiiniä", jotka halusivat mieluummin syömään. Tämä sopranisti tuli muuten harkoissa paksut vällyt päällä portaita alas.