Viime viikolla meillä kokeiltiin jotain uutta, nimittäin asunnon vaihtoa toisen perheen kanssa ja meille majoittui viikoksi Helsingistä herttainen lukijani HK miehensä ja kahden hyvinkasvatetun lapsensa kanssa . Tarkoitus oli, että me asuisimme sen viikon heidän talossaan, mutta Suomen sääkarttaa tutkittuamme päätimme sittenkin jäädä Saksaan ja se olikin viisas teko, sillä verrattuna Suomeen täällä oli kunnon kesä tai oikeastaan jo liiankin kuumaa. Sunnuntaina illan suussa meillä soi ovikello ja sieltä tuli uusi kaverimme, reipas juuri 12v täyttänyt pellavapääpoika, joka katsasti ensi töikseen huushollimme kaikki kerrokset ja totesi minulle suomeksi "onpas teillä tilava kämppä" ja Allumiehelle hän puhui kohteliaasti englantia, tosin jossain vaiheessa huomasi, että mies osaa muutaman sanan suomeakin ja kun partitiivitkin sattuivat menevät ihan oikein, poika totesi "sähän puhut tosi hyvää suomea". Oli niin ihana perhe, että meitä oikein harmitti, kun jouduimme lähtemään pois. Saksalaiset tuttavat eivät oikein ymmärtäneet tätä systeemiä, pitivät meitä hulluina ja maalailivat päässään kauhuskenaarioita kadonneista hopealusikoista, mutta voin nyt rauhoittaa heitä, että yksikään lusikka ei ole hävinnyt eikä täällä näy muutenkaan minkäänlaisia vandalismin jälkiä.
Me lähdimme siis matkaan ja ensimmäiseksi menimme yhteen
kantapaikkaamme Pfalziin ja siellä oli taas kaikki täydellistä paitsi yksi asia: ruhjoin jotenkin ihmeellisesti varpaani uima-altaassa ja käveleminen sattuu edelleen jonkun verran ja mietin tässä nyt, minkälaiset tohvelit mahdan laittaa ensi lauantain unelmahäihin jalkaan, ehkä Ainot sopisi.
Pfalzista matka jatkui Baden-Badeniin, jossa emme olleet pitkään aikaan käyneetkään, oikein kiva kaupunki ja paljon ulkomaalaisia turisteja ja kesäpäivä oli niin ihana.
Seuraava paikka oli sitten Baiersbronnin pikkukaupunki Schwarzwaldissa. se on tunnettu kauniista maisemista ja Michelinin tähtiravintoloistaan, missään muualla Saksassa ei ole samassa kaupungissa kahta kolmen ja yhtä kahden tähden ravintolaa. Vähän surullista oli, että hotelli ja ravintola oli varattu alkuvuodesta ystäväni Ginan toivomuksesta, mutta koska hän ei voi enää syödä tai juoda, he joutuivat perumaan tulonsa. Paikka oli niin hieno, että en kehdannut ottaa kameraakaan esiin eli kuvia ei ole. Menyn sain kyllä mukaan. Ei voi muuta sanoa kuin että oli herkullista ruokaa ja hyvä palvelu.
Maisemat olivat komeat, sää samoin ja meillä oli polkupyörät mukana ja ajelimme Murg-joen hienoa pyörätietä Forbachiin asti. Reitissä oli se hyvä puoli, että se meni lähes koko ajan alamäkeä, vaikka taisin pari kertaa joutua taluttamaankin, sen verran oli ylämäkeäkin ja hiki tuli jo helteestäkin, taisi olla +35C sinä päivänä.
Forbachissa on kaunis vanha katettu puusilta, joka rakennettiin 1950-luvulla vanhan sillan mallin mukaan. Ensimmäinen silta oli joutunut 1500-luvulla tulvan uhriksi, ei oikein voi kuvitella, että vesi nousisi niin korkealle.
Olimme kerran aikaisemmin käyneet Forbachissa, mutta surullisimmissa merkeissä. Appivanhempani olivat siellä lomalla ja appiukko oli istunut hotellin sängyn laidalla pukemassa päälleen ja kaatunut kuolleena sänkyyn. Surullista, mutta toisaalta mikä armo saada kuolla noin, varsinkin kun näemme nyt ystävämme Ginan kitumisen.
Schwazwaldista jatkoimme matkaa vanhaan yliopistokaupunkiin Tübingeniin. Olimme varanneet sieltä kivan hotellin aivan linnan vierestä.
Tässä linna aamuauringossa, otin kuvan huoneemme ikkunasta eli näkymissä ei ollut valittamista.
Tübingen on mahtavan söpö kaupunki, kivan kukkulainenkin, mistä tosin ruhjoutunut varpaani ei kovasti tykännyt.
Oli valtava helle, mutta onneksi löytyi kaupungin läpi virtaavan Neckarin saarelta varjoisa plataanipuisto.
Tübingenistä matka jatkui Frankenin maakunnan viinialueelle Iphofenin söpöön kylään, jossa olimme kaksi yötä.
Iphofenistakin teimme pyöräretken, joka vei meidät ohi auringonkukkapeltojen
ja viinivuorien. Rypäleet eivät olleet vielä kovin kypsän näköisiä, ne tarvitsevat vielä parisen kuukautta.
Kitzingenin kaupunki on Main-joen rannalla ja siellä mitattiin juuri viime viikolla Saksan uusi lämpöennätys, joten ei ihme, että meilläkin oli KUUMA, mutta pyöräillessä käy kyllä vähän tuuli eli sitä kesti paremmin kuin kaupungissa kävelyä.
Paluumatkalla poikkesimme sitten vielä yhdeksi yöksi ystävämme luokse, jonka miehen hautajaisissa olimme pari viikkoa sitten ja sitten olikin aika palata kotiin ja hyvästellä suomalaisvieraat, joiden olisimme soineet jäämään vielä pitemmäksi aikaa seuraksemme, mutta tulevathan he toivottavasti uudelleen.
