Tänä iltana on vielä ruokittava yksi vieras, herttainen serkkutyttö Sveitsistä, joka kokemuksen mukaan ei sitten millään tahdo lähteä pois ja kulkee koko ajan perässäni keittiöstä olohuoneeseen ja olohuoneesta kellariin ja kellarista keittiöön ja puhuu ja puhuu ja puhuu. Huomenna olen sitten loman tarpeessa ja aamulla lähdemme talvilomalle näihin maisemiin Baijerissa: Toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ja jos haluatte ottaa sen vastaan niinkuin normaalisaksalainen tekee, katsokaa tämä englanninkielinen video, joka on vuodesta 1963 näytetty Saksan televisiossa joka uudenvuoden aattona:
APUA! Serkku soitti, että tulee kolme tuntia suunniteltua aikaisemmin, että ehditään (=hän ehtii) puhua enemmän. Vaivun itsesääliin.
Euroopasta tuli paljon joulukortteja, mutta pukkia ei näkynyt. Olen varmaan ollut tuhma. Mutta tieto tuhmuudestani ei ollut internetistä huolimatta vielä ehtinyt Kiinaan asti ja Kiinan pukki toi hienon silkkisen bleiserin, joka varmaan otetaan juhlalliseen käyttöön uuden vuoden aattona. Ja ensi kesäksi sain vielä cashmire-silkki-pashminan. Kiitos Kiinan pukille!
Jouluaattona pöytä oli katettu kuudelle hengelle, sillä meillä oli kaksi ystäväpariskuntaa vieraana. Kunniavieraana olivat X ja D Kiinasta. X oli vuosia sitten työtoverini, mutta on asunut nyt jo taas kolme vuotta Kiinassa emmekä olleet nähneet toisiamme sinä aikana. X ja D ovat ihania ihmisiä ja olemme kiitollisia, että olemme aikanamme heihin saaneet tutustua ja ystävystyä. Voisin vaikka kuinka kauan kuunnella heidän kertomuksiaan Kiinasta. Esimerkiksi X:n isoisä oli tunnettu kiinalainen lääkäri (TCM) ja hänellä oli kaksi vaimoa. Tai täti oli lahjakas muusikko, jolta Maon aikaan vietiin piano ja hän joutui pahvikoskettimien kanssa tekemään sormiharjoituksia. Ruokalistalla oli paistettua tonnikalaa porkkanahyytelön ja salaatin kanssa, marinoitua ankanrintaa luumukastikkeessa, juustotarjotin ja dessert surprise. Aaton ja joulupäivän mässäilyn jälkeen teki tapanina mieli saada liikuntaa ja sää olikin sitten sellainen, että ei tarvinnut montaa kertaa miettiä lähtisikö ulos. Teimme ihanan 12 km patikkaretken yhdelle nummelle. Nyt sitten taas laiskotellaan takkatulen ääressä ja joulupyramidin pyöriessä ja maha on täynnä kirsikkakakkua, pipareita ja nallekarkkeja ja kun tulee suolaisen nälkä, jääkaapista löytyy leftovers vaikka millä mitalla.
Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu. Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla. Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot. Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy. Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin.
Ebba bakar bullar små, lilla Barbro tittar på, luki ruotsin alkeiskirjassa koulussa, långt sedan. Eilen leivoin tähtitorttuja, varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja niistä tuli ihan oikean näköisiä. Täytyyhän kiinalaisille jouluvieraille tarjota jotain suomalaistakin. Tänään on vuorossa parmesaanileipä, jonka resepti löytyi kertakäyttövuoan pakkauksesta. En osaa sanoa maistuuko, sillä en ole ennen kokeillut. Kiinalaiset ystävämme oppivat kahdeksan Saksan vuoden aikana pitämään juustosta, itse asiassa he oppivat rakastamaan juustoa ja ennen heidän paluutaan Kiinaan veimme heidät Ranskaan ravintolaan, jossa on chariot de fromage ja se oli heille yksi kulinaarinen highlight Euroopassa. Nyt aiomme jouluaattona tehdä jälkiruoaksi juustokärryt ja juuston kanssa tarjotaan mm. parmesaanileipää.
Kun olin pieni, lähdin jouluaattona isän kanssa suksilla metsään hakemaan joulukuusta. Nyt kun olen iso, lähetän isännän autolla ostamaan kuusen maatalosta. On siinä vähän eroa romantiikassa, mutta minkäs teet, kun ei ole koskaan lunta eikä kuusimetsääkään lähellä. Tänään laitettiin kuusi jo sisälle, että saamme pitkään nauttia siitä ja se tuoksuu aivan ihanalle.
Muutama vuosi sitten syksyllä nyrjäytin nilkkani ja sain joksikin aikaa jopa kipsin jalkaan. Kun olin muka töissä niin "tärkeä" henkilö, firma maksoi minulle taksikuljetuksen töihin ja kotiin. Joulukuussa jalka oli jo parempi ja pystyin periaatteessa kulkemaan yleisillä kulkuneuvoilla, mutta sinä päivänä oli paljon kantamista, kun olin tarjonnut töissä synttärikahvit ja päätin mennä omalla kustannuksella taksilla kotiin. Kävelin vielä vähän ontuen taksiasemalle ja otin taksin. Kuski oli huomannut ontumiseni ja kysyi, mikä jalkaa vaivasi. Olen täällä suuressa maailmassa kokenut kaikenlaista epärehellistä, tapellut taskuvarkaiden kanssa ja tullut kovin varovaiseksi ja epäluuloiseksi. Kun taksikuski alkoi matkan varrella näppäillä taksamittariaan, olin aivan varma, että aha, nyt se yrittää petkuttaa minua ja pidin silmällä taksamittaria koko matkan. Kun auto kääntyi viimeisestä risteyksestä ennen kotiani, näin taksamittarissa summan, joka oli aivan o.k. ja aloin kaivaa rahapussia käsilaukusta. Mutta sitten kun auto pysähtyi talomme eteen ja katsoin mittaria, siinä ei lukenut enää mitään. Aha, siinä nyt nähtiin, ajattelin, nyt se kaveri sanoo jonkun astronomisen hinnan. Kysyin hintaa ja taksikuski sanoi: ei se maksa mitään, olen tienannut tänään jo tarpeeksi, oikein hyvää joulua ja pikaista paranemista jalalle. Arvatkaa kuka häpesi!!!
Suklaakakku eilen oli suuri menestys. Kynttilät jäi laittamatta, kun niitä olisi tarvittu niin paljon, että ei olisi kakun koko riittänyt. Sitäpaitsi niihin olisi mennyt koko joulukuun budjettivarat. Eikös joku sanonut, että ihminen on vanha, kun kynttilät maksaa enemmän kuin kakku. Meillä oli tosi kiva ilta naapureiden kanssa.
Iisakin päivänä meillä soi yleensä jatkuvasti puhelin, niin on tänäänkin soinut ja on ollut kiva rupatella ystävien, sukulaisten ja entisten työkavereiden kanssa.Aamu alkoi musiikilla, kun naapurini ja hyvä ystäväni Maria hiipi meille sellonsa (tai itse asiassa _minun_ selloni kanssa, sillä hän soittaa isältä perimääni selloa, kun en itse osaa)kanssa ja soitti yllätyksenä kauniin barokkisonaatin. Toinen yllätys oli, että hän oli käynyt leipomosta hakemassa tuoreita sämpylöitä ja söimme sitten yhdessä kynttilän valossa aamupalaa. Muitakin lahjoja tuli, mm. Orwellin kirja Burmasta. Enpäs tiennytkään Orwellin suhteesta Burmaan, tunsin ennestään vain Animal farm, taas opin uutta. Elefantti on muistolahja Bangkokista. Siitä saimme 50% special offer-alennusta ja sitten vielä 20% kun olimme early morning customer ja toiset 20% kun asumme Saksassa ja kolmannet 20% kun lentokenttä oli suljettu ja korukauppiaan mielestä se oli kiusallista. Melkein hän oli valmis antamaan meille korun lisäksi käteistäkin vielä.
Tänään olen - ostanut uuden talvitakin loppuunmyynnistä satasella - ostanut untuva-anorakin, mielestäni sellaisen,jossa EN näytä Michelin-äijältä
- ostanut uuden fiinin puseron uuttavuotta varten - ostanut uudet fiinit housut uuttavuotta varten - keittänyt valtavan kattilallisen jambalayaa huomisillaksi - paistanut kakkupohjan suklaatäytekakkua varten huomisillaksi
- paistanut tulisia tuomiokirkkokeksejä ja nyt en jaksa tehdä enää mitään ja nautin yksinäisestä illasta, kun isäntä on firmansa pikkujoulussa.
Sain kirpparilta nämä ihanat punaiset nahkahousut, jotka ehkä lähtevät kaksivuotiaalle Suomeen jos vain on kiinnostusta. Tai sitten annetaan kaksivuotiaalle pikkuystävälle täällä Saksassa. Oli pakko ostaa.
Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe. - Heli Laaksonen
How quickly can you find what is so unusual about this paragraph? It looks so ordinary that you would think nothing was wrong with it at all, and in fact, nothing is. But it is unusual. Why? If you study it, and think about it, you may find out, but I am not going to assist you in any way... you must do it without coaching. No doubt, if you work on it, it will dawn on you... who knows? Go to work now and try your skill. Par is about half an hour. Kuka arvaa?
Tänään sain vihdoinkin ripustettua ikonit seinälle. Ne ovat edesmenneen ihanan Lappeenrannan tätini perintöjä, hän ei ollut ortodoksi mutta keräili silti ikoneja ,joista kahdeksan jäi hänen kuolemansa jälkeen minulle muistoksi ihanasta tädistä.
Tällainen joulumeemi kulkee blogeissa: Pidätkö joulusta? Miksi? Rakastan joulua, olen oikea jouluihminen ja pidän adventtiajasta kynttilöineen. Ehkä juuri siksi, että joulu on aina tullut valoa pimeimpään vuodenaikaan ja koko perhe on ollut koossa. Lahjoja en ole koskaan paljon saanut eli se ei ole taatusti joulun tärkein asia. Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä? Ennen Suomessa perheen kanssa, täällä on sen verran vähän sukulaisia, että viime joulut on vietetty hyvien ystävien kanssa. Tänä vuonna meille tulee kiinalaiset ystävämme Shanghaista aatoksi ja joulupäiväksi, josta olemme erikoisen onnellisia. Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen? On, nuori sukulaistyttö Berliinistä lähetti joulukalenterikortin. Pelkäsitkö pienenä joulupukkia? No todella pelkäsin. Menin kolmen vanhana ison olohuoneemme takimmaiseen nurkkaan ja sanoin pukille: "Mene pois, mutta jätä lahjat tänne." Sen jälkeen olikin sitten aina huono tuuri ja pukki sattui tulemaan aina silloin kun olin äidin kanssa joulusaunassa. Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu? Olisikohan se ollut se joulu, kun sain sukset, sellaiset laudat, joissa oli nahkaremmi siteenä. Missä vietät joulusi tänä vuonna? Kotona, haluan olla jouluaaton aina kotona. Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna? Varmasti molempia. Toivottavasti vaakalauta on paremmalla puolella. Mitä toivot eniten jouluksi? Lunta, mutta se jää taas toiveeksi. Nimeä mieluisin jouluruokasi? En osaa sanoa, kun syömme joka vuosi eri ruokaa, mielellään kalaa tai hanhea. Suomessa en ole ollut 15 vuoteen jouluna. Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat? Meillä ei osteta lahjoja muuten kuin nuoremmille kummilapsille ja ne on hoidettu, pääasiassa kirjoja, kun kieltäydyn antamasta tietokonepelejä. Aikuiset eivät saa lahjoja vaan varat pistetään hyväntekeväisyyteen. Joulukuun palkka menee Terre des hommes-yhdistyksen kautta maailman köyhille lapsille. Mikä on sinun kaunein joululaulusi? Niitä on monta: En etsi valtaa loistoa, Varpunen jouluaamuna, Cantique de Noël (ks. allaoleva video) jne. jne Paras jouluaiheinen leffa?Enpäs muista mitään joulufilmiä, mutta DVD:nä on odottamassa It's a wonderful life vuodelta 1946, se on toivottavasti kiva. Paras joulumuisto? Vaikka tuossa väitin, että en muka lahjoista niin piittaa, niin kyllä se oli hieno joulu kun sain ensimmäisen kelloni. Mitä joulussa odotat eniten? Joulukonserttia, hyvää ruokaa, kivoja keskusteluja ystävien kanssa kynttilänvalossa, lukuhetkiä. Minkälainen joulukuusi teillä on?Meillä on iso, melkein kattoon ulottuva OIKEA kuusi, useimmiten oikein tiheä ja vihreä saksankuusi. Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla? Joskus aikaisemmin, mutta ei nyt enää viime vuosina. Onko sinulla pikkujouluja tiedossa? Ei ole. Kuinka monta joulukorttia lähetät? Ehkä 30. Joulukortin tai joulukirjeen avulla pidän jonkinlaista yhteyttä Suomeen. Joulutoiveesi? Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
Ulkona on viimainen tuuli, ja on ihana olla sisällä lämpimässä. Isäntä valloitti alakerran sohvan ja minä pakenin kuorsausta yläkertaan nauttimaan kynttilöistä, Book thiefistä ja Anne Sofie von Otterin joululevystä. Keinutuolissa istuu vanha nalleni, joka varmaan pitäisi viedä pesulaan, kun on niin mustunut.
Lucian päivänä meillä soi Anne-Sofie Otterin laulama Sankta Lucia ja kynttiläkruunun puutteessa pyörii erzgebirgeläinen joulupyramidi. Erzgebirge on vuorijono Saksan ja Tšekin rajalla ja tunnettu joulukoristeiden valmistamisesta. Joulupyramidi on pyramidin muotoinen joulukoriste, jota kynttilöiden antama lämpö pyörittää. Meidän pyramidin on vuosikymmeniä sitten käsin tehnyt vanha pappa Oberwiesenthalissa ja ostin sen Saksan yhdistymisen jälkeen etukäteen näkemättä, kuin sian säkissä, kun itäberliiniläiset ystävät soittivat ja sanoivat, että joku pappa myy käsintehdyn pyramidin. En ole katunut ostosta ja pyramidi pyörii joka joulu. Valitettavasti en osaa laittaa tänne videota, jossa näkyy miten se pyörii, kun olen IT-teknisesti apukoulutasolla. Pyramidin sisällä on kaikenlaisia pieniä koristeita, mm. ns. Kurrende eli poikakuoro ja kirkko. Sellaisia näkyy tässä www.erzgebirgskunst-shop.de:n kuvassa. Niitä voi tilata netinkin kautta.
Siinä missä eurooppalainen grillaa itseään auringossa ja yrittää ruskettua, Burmassa vaalea hipiä on kauneusihanne ja ihmiset käyttävät paljon sateenvarjoja auringon suojana. Tanaka-puusta valmistettua tahnaa levitetään kasvoille sekä auringon suojaksi että hoitoaineena. Lootuksen kukkia myyvän tytön poskelle on tehty tanakasta kaunis lehti. Klikkaa kuva isommaksi. Jopa kerjäläispojalle on äiti laittanut tanakaa kasvoille.
Kun kuuntelen tätä Joel Hallikaisen laulua, muistuu aina mieleen, miten äiti lähetti minut joka vuosi aattoaamuna viemään vanhalle siivoojallemme joulukukan vanhainkotiin tai - niinkuin silloin sanottiin - kunnalliskotiin. Tämä mummu oli köyhä leskiäiti, jonka lapset asuivat muualla Suomessa eivätkä juuri käyneet äitiään katsomassa. Enhän minä pikkutyttönä välttämättä halunnut talpoa lumessa monta kilometriä, mutta jälkikäteen olen kiitollinen, että äiti pakotti menemään sekä jouluna että äitienpäivänä tämän vanhuksen luokse.
Uskonnolla eli buddhismilla on keskeinen rooli Burman ja Laosin arjessa. Munkkeja näimme vaikka millä mitalla, sekä vanhoja että aivan nuoria noviiseja ja jopa silloin tällöin nunnia, jotka käyttävät vaaleanpunaisia vaatteita. Munkit lähtevät auringonnousun jälkeen keräämään almuja, joita ihmiset antavat heille saadakseen hyvää karmaa. Nuoremmat munkit kulkevat paljain jaloin, vanhemmat saavat käyttää sandaaleja. Almuastia on kannellinen astia, johon ihmiset antavat riisiä ja muuta ruokaa ja niillä almuilla munkit elävät. Köyhät ja monilapsiset perheet antavat mielellään poikansa luostariin, jossa toimeentulo on taattu. Kuvan pikkupojat olivat kovin iloisia emmekä päässeet siihen käsitykseen, että he viettäisivät erikoisen ankaraa elämää, kyllä he saavat olla lapsia. Pojat kysyivät meiltä englanniksi "where do you come from?" ja kun vastasimme "from Germany", he sanoivat Kahn, Ballack eli tunsivat saksalaisia Bundesligan jalkapalloilijoita. Aika yllättävää, kun oltiin siellä jossain Burman maaseudulla kaukana Euroopasta. Munkkeja kunnioitetaan ja naiset eivät saa missään tapauksessa koskea munkkiin, ei edes vahingossa. Munkiksi pääsy seuraavassa elämässä on monen haave. Siinä missä meidän ratikoissa lukee "vanhuksille ja invalideille" esimerkiksi Bangkokissa luki usein "reserved for monks".
Yksi mieleenjäävistä kohtaamisista oli ilman muuta käynti Mingunin luostarikoulussa. Kaksi munkkiveljestä ovat perustaneet Mandalayssa ja Mingunissa ilmaisen koulun lapsille ja oppilaita on nyt jo yli 7000. Koulu toimii ainoastaan almujen ja lahjoitusten varassa. Harmitti, kun meillä ei ollut siellä kovin paljon käteistä rahaa mukana ja saatoin lahjoittaa vain 50 EUR, mutta sain selville, että erään organisaation kautta on mahdollisuus saada kummilapsi ja sen otan heti asiakseni. Kuvassa oleva poika tyypillisessä burmalaisessa hameessa eli longhyssa on yksi koulun opettajista, itsekin vielä lapsi. Oppilaat esittivät meille englanniksi laulun, joka tekstiltään muistutti vähän Kas metsämökin ikkunaa. Sotilasjuntta tekee kovasti kiusaa ja on mm. kieltänyt rahan lähettämisen pankkisiirtona. Ja kun käteistä rahaa saa virallisesti maahan viedä ainoastaan 2000 US-$, se vaikeuttaa kovasti avustustoimintaa. Kirjoista on kova puute ja niinpä opetus toimii suurimmaksi osaksi niin, että opettaja lukee ääneen ja oppilaat toistaa. Niinpä lapsilla onkin hirveän hyvä ulkomuisti ja kun he kadulla kyselivät nimiämme ja parin tunnin päästä tulimme taas vastaan kadulla, he muistivat heti meidän vaikeaktin vierasperäiset nimemme.
Wagnerin vastusteluista huolimatta meillä kyllä leivotaan tänään possuja.
Kun tässä välillä näytti siltä, että olisimme poikkeuksellisesti joulun kaksin, niin tänään tuli iloviesti Kiinasta: todennäköisesti kiinalaiset ystävämme Xizhen ja Dong tulevat meille jouluksi. Kiva kiva.
Mitenkäs sitä tuli jossain valehdeltua, ettei Nikolaus olisi muka käynyt meillä. Kävihän se toki täällä ja toi Suomesta tuliaisina salmiakkisuklaata *kuolaus*, Dumlea, savulohta ja pari lehteä. Kiitos Heinille, joka leikki Nikolausta.
Onnea Suomi-neidolle! Synttäreiden kunniaksi sain laitettua mistelin oksan ulko-oveen ja kynttilät paloi, kun söimme aamiaista nuorten suomalaisvieraidemme kanssa, jotka nyt kyllä ovat aivan profaanisti shoppailemassa kaupungilla.
Eurofoundin tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat toiseksi onnellisimpia Euroopassa. Tuossa Ylen kuvassa on onnellinen suomalainen perhe ruokapöydän äärellä. Aika jännä juttu, kun noiden koulusurmien yhteydessä täällä muualla Euroopassa kuului aika paljon kriittisiä ääniä suomalaisista perheistä ja nimenomaan siitä, että lasten kanssa vietetään suhteellisen vähän aikaa mm. yhteisillä aterioilla.
Nainen on Burman buddhistien maailmassa toisen luokan ihminen eikä nainen saa missään tapauksessa edes vahingossa koskea munkkiin tai mennä temppelissä alttarille asti Buddhan luokse. Hauskin teksti mitä näimme oli alttarin edessä oleva kyltti: LADIES PROHIBITED. Myanmar tarkoittaa kullan maata ja kultaa siellä näkee yllen kyllin. Miehet käyvät liimaamassa Buddhiin kultalehtisiä ja monet Buddhat ovat tämän takia huomattavasti lihoneet kuten seuraavasta Mahamuni-buddhasta näkee.Huono karma ei koskaan häviä ja päästäkseen Nirvanaan pitää kovasti ponnistella hankkimalla vastapainoksi hyvää karmaa ja sitä saa mm. liimaamalla kultaa Buddhaan. Eli kun kolikko kirstuun kilahtaa jne. Shwezigon pagodi: Harvemmin näkee Buddhan seisovan: Naiset kyllä kelpaa illan suussa siivoamaan temppelialuetta, mutta eivätpä nuo mitenkään onnettoman näköisiä olleet vaan iloiten laulaen lakaisivat.
Pidin matkallamme ehdottomasti eniten Burmasta eli Myanmarista. Se on aikanaan ollut Kaakkois-Aasian rikkain maa, mutta herrat kenraalit ovat tehneet siitä yhden maailman köyhimmistä maista. Kaikesta huolimatta ihmiset siellä ovat niin ystävällisiä, että sellaisia saa muualta hakea ja esimerkiksi thaimaalaiset tuntuvat siihen verrattuna epäystävällisiltä.
Auringonlaskut oli niitä matkan highlighteja.
U Bein-silta on yli kilometrin pituinen tiikkipuinen silta, jonka yli me kävelimme toiselle puolelle järveä ja sieltä lähdimme soutuveneellä odottamaan auringonlaskua, joka sitten näytti tällaiselta:
Mandalayn kaupungin kukkula on yksi paikoista, jonne mennään nimenomaan auringonlaskua ihailemaan, niin teki tämä munkkikin:
Kun sunnuntaina vielä käveltiin paljain varpain Phuketin hiekalla (jonne en muuten ikinä haluaisi lomailemaan!), niin nyt on totuteltu adventtiaikaan ja kylmään ilmaan. Ulkona satelee lunta, mikä on meillä aika harvinaista, mutta se auttaa tunnelmaan. Samoin Positiivareiden joulukalenteri, joka on joka vuosi yhtä ihana. Matkalaukut on edelleen kateissa ja siellä meidän valokuvat. Nyyh!!!
Joulu on joskus helmikuussa, joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee ja järvet jäässä sisällisesti, meissä. Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun kun sattuu ja juhlamieli yllättää - sisällisesti, varkain - ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta vaikka kesken juhlan kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun. Sillä tavalla se ei kulu, ei kuivu eikä varise. Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä. Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä, ei vielä huomaa. Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo: - Minä tuon rauhan ihmisten keskelle, minä tulen. Lassi Nummi
Hengissä ollaan! Kahdeksan tuntia sen jälkeen kun saavuimme Bangkokiin tiistaina 25.11.08 lentokenttä suljettiin. Tapasimme saksalaisia turisteja, jotka joutuivat viettämään sen yön kentällä, kun paluulento ei enää onnistunut, eikä se tosiaankaan ollut kiva kokemus heille. Muuten ei kaupungissa kyllä asiaa huomannut ja me olimme siellä aivan normaalituristina kivassa hotellissa ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun paluulennon aika alkoi lähestyä eikä ollut tietoa kentän avaamisesta, aloimme järjestää kotimatkaa.Saksalaisen matkatoimiston avulla löytyi mahdollisuus lentää Phuketin kentältä hollantilaisella koneella Kölniin ja pakkohan se mahdollisuus oli käyttää. Ensin bussilla 14 tuntia Phuketiin ja sieltä lentokoneella kansainvälisen turistiporukan kanssa 12 tunnin lento Saksaan. Ja kotikentällä tieto, että matkatavarat on lähteneet ilmeisesti Frankfurtiin. Phuketin kentältä lähti aamulla tasan kaksi lentokonetta ja on aika saavutus, että meidän kaikkien matkatavarat joutui väärään koneeseen. Eniten harmittaa, että kameran muistikortti Burman kuvineen on matkalaukussa, jossa muuten on vain likaisia kesävaatteita, joilla ei olisi väliä. Nyt olen VÄSYNYT ja lähden saunaan ja sitten nukkumaan.
