Siellä on tällaista tai tällaista (kivisillan vieressä valkoinen talo on hotellimme)
ja gallerioista löytyy hienoa taidetta. Olisin ostanut tämän patsaan, mutta huono tuuri: ei mahtunut meidän autoon Bruggesta käsin voi nopeasti piipahtaa ihailemaan kaunista tuulimyllyä muutaman kilometrin päässä olevaan pieneen Dammen kaupunkiin, josta hovinarri Till Eulenspiegel oli (muka)kotoisin. ja sitten ei olekaan kuin vähän yli 10km Pohjanmeren rannalle Knokkeen, jossa voi vilvoitella varpaitaan merivedessä Jos ette usko, että matka kannattaa, kysypääkäs ystäviltäni kannattiko!
aamut putoavat sinisinä virtoina linnun olen nähnyt uivan niissä ja katoavan usvaan puut nousevat liikkumatta ja valo soi oksilla soi huurtuneen ruohon sisään
Onpas tullut syötyä viime päivinä. Torstaina aioin tehdä illalla salaattia, kun naapurit tuli kysymään, eikös lähdettäisi syömään läheiseen oluttupaan eikä maltettu olla lähtemättä. Syötiin iso annos ruokaa, jossa oli mm. herkkuani härkäpapuja, joita ei kai Suomessa kovasti syödä tai ei ainakaan minun kotonani tunnettu. Perjantaina meille tuli ystävät illalliselle syömään ja laitoin mm. perunarucolasalaattia, joka tehdään näin: Keitä perunat edellisenä päivänä. Kuori kylmänä, leikkaa viipaleiksi ja asettele lomittain vuokaan/astiaan. Paista ilmakuivattua kinkkua (Parma, Serrano tms.) tai Amerikan pekonia rapeaksi, pilko palasiksi ja laitan perunoiden päälle vuokaan. Laita seuraavaksi kerros rucolaa ja raasta päälle juustohöylällä parmesaania. Salaattia otetaan koko kerros niinkuin lasagnea vuoasta. Salaattikastike tarjotaan erikseen.
Lauantaina olimme Bruggessä ja söin ihanaa merianturaa tietenkin ranskalaisten perunoiden kanssa, kun Belgiassa syödään aina ranskalaisia. Sunnuntaina olimme Knokkessa ja söimme piikkikampelaa, perunat jätin syömättä. En halua sanallakaan mainita belgialaisia vohveleita ja suklaata. Jos ette kuule minusta enää mitään, olen haljennut.
Eilisessä DIE ZEIT-lehdessä oli suosituksia kesälomalukemiseksi, mutta en nyt tällä hetkellä suosituksia tarvitse, kun sain vihdoinkin aikaiseksi alkaa lukea Tuulen varjossa. Jo viisi vuotta sitten sitä kehui Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer kirjallisuusohjelmassa telkassa ja meillä on ollut se kirja jo usean vuoden ja mies on tyrkyttänyt sitä minulle, mutta en ole jostain syystä ottanut sitä käteeni, mutta nytpäs otin, enkä helposti haluakaan kädestä laskea, niin sen koukkuun jäin.
On se tunne, että nyt on vasta oikein kesä, kun on lämmintä ja saa istua iltaisin pitkään terassilla (Saksan oloissa) valoisassa kesäillassa, mutta kun katsoin kylppärin ikkunasta ulos, näin jotain kamalaa: pihlajanmarjat ovat hyvää vauhtia muuttumassa punaiseksi. Niin paljon kuin niistä punaisista marjoista pidänkin, se on aina muistutus siitä, että kesä alkaa kääntyä syksyä kohti. Vaikka juurihan se vasta alkoi!
Huomenna ajellaan Belgiaan Bruggeen tapaamaan suomalaisia ystäviä, jotka ovat siellä muutaman päivän kaupunkilomalla. Olimme siellä lokakuussa, mutta se on niin ihana kaupunki, että sinne jaksaa mennä vaikka kuinka usein ja on ihana taas tavata lapsuudenystävää. Sunnuntai-iltana ajellaan sitten taas takaisin kotiin. Mutta sitä ennen grillataan tänä iltana vieraille valkosipulin kanssa marinoitua lampaan filettä ja Bratwurstia, jota tarjotaan perunarucolasalaatin ja oikein kylmän italialaisen roseeviinin kanssa ja jälkiruokana on basilikaminttusorbettia. Nam nam! Bon weekend!
Olin eilen miehen kanssa ruokatunnilla keskikaupungilla syömässä, kun mies pisti haarukkansa helmikanaan ja sieltähän lensikin kaaressa kuumaa rasvaa. Ai minne? No tietenkin silkkikravatin päälle. Kun tulin iltapäivällä kotiin, postilaatikossa oli kirjelähetys, jonka kuori oli hajonnut ja johon posti oli laittanut uuden muovisen kuoren. Tiesin, että mies oli viime viikolla entisiä työkavereita tavatessaan riisunut baarissa krakansa ja unohtanut sen tuolille. Yksi työkaveri, joka lähti baarista viimeisenä , oli ottanut sen mukaansa ja lupasi lähettää postissa, kun asuu kaukana eivätkä taas tapaa moneen kuukauteen. Siinähän se kravatti oli ilmeisesti kuoressa, mutta en sitä sitten edes avannut. Illalla mies tuli kotiin ja avasi postinsa ja huuteli, että eikös tässä kuoressa ollut sitä kravattia lainkaan. Olivat sekoittaneet postissa kaksi lähetystä. Kravatti on lähetetty jollekin toiselle ja meille tuli Fluctin-nimistä masennuslääkettä. Mitähän toinen vastaanottaja sanoi, kun saikin kravatin?!
Ota kuva viidestä kotonasi olevasta asiasta/esineestä : 1) Hienoin kirpparilöytö 2) Hyväntuulisin taulu/esine 3) Tarpeettomin käyttöesine (siis ei-koriste) 4) Poliittisesti epäkorrektein esine 5) Liikuttavin tai tunnearvoltaan suurin esine
1. Silitysraudan mies osti viime vuosituhannella huutokaupasta Suomessa. Se oli aivan suhteemme alkuaikoina eikä hän juuri osannut suomea, mutta oli lähtenyt pyöräilemään ja nähnyt jossain olevan huutokaupan. Siellä myytiin tämä rauta ja hän osti sen kymmenellä markalla, kun osasi silloin laskea jo kymmeneen suomeksi.
Janoschin taulun sarjasta Maalaisrakkautta olen saanut perintönä rakkaalta tyttöystävältä. Olin hänen ja hänen miehensä mukana, kun he ostivat tämän taulun. M. sairasti silloin jo toistamiseen rintasyöpää ja kun lähdimme taidegalleriasta ulos, hän sanoi minulle, että kun hän kuolee, taulu kuuluu minulle. Ehkä vuosi hänen kuolemansa jälkeen olimme Münchenissä hänen miehensä luona ja tämä virnisti ja sanoi, että testamentin mukaan tämä taulu kuuluu minulle. Mies oli kuullut, mitä M. sanoi galleriasta lähtiessämme ja muisti sen. Jotenkin liikuttava juttu ja sopisi myös viidenteen kohtaan.
Alessin sitruunapuristin - sekin lahja yhdeltä ystävältä - on maailman tyhmin keksintö, sillä se ei toimi lainkaan. Mehut roiskuu ja tippuu vaikka minne, mutta ei sinne minne pitäisi.
Mandela suolasirottimena on lahja Etelä-Afrikan serkulta. No, ei kai se nyt niin kamalan epäkorrekti ole, mutta ei muistu muutakaan poliittisesti epäkorrektia mieleen.
Nallen sain 20v sitten nimipäivälahjaksi parivuotiaalta sukulaistytöltä ja se on ollut maskottina autossa ja tuonut onnea. Se on liikuttava lahja, sitä ei voi antaa pois.
20g voita 1 silputtu sipuli 1kg kypsiä tomaatteja (tai säilöttyjä tomaatteja = pomodori pelati) 400g risottoriisiä (arborio tai vialone)
ainakin litra kasvislientä
40g voita kourallinen silputtua basilikaa
200g parmesaania raastettuna
Kuullota sipulit voissa. Lisää (kaltatut) tomaatit joukkoon ja kuumenna. Lisää pesty ja valutettu riisi ja kuullota läpinäkyväksi. Lisää kuumaa kasvislientä desin verran kerrallaan ja kun se on imeytynyt, lisää taas lientä. Sekoita hyvin välillä. Kun riisi on kypsää (sen pitää olla vähän al dente, kestää noin 20 min.), sekoita ennen tarjoilua nopeasti joukkoon voinokareet ja basilika. Tarjoa raastetun parmesaanin kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. (Olen tehnyt usein säilyketomaateista ja on ollut ihan hyvää. En IKINÄ käytä valmiiksi raastettua parmesaania vaan raastan itse!)
Viime viikolla kävin taas Manufactumin kaupassa ja näin VR:n pyyheliinojen lisäksi siellä Airamin termospulloja, taas suomalaista laatutavaraa kulttikaupassa. Ihailen siellä aina noita vanhanaikaisia nuppeja ja mietin mihin niitä laittaisin. Ihmettelin, että pihalla kukkii kosmoskukkia, vaikka en niitä tänä vuonna kylvänyt. Nämä ovat siis viimevuotisten jälkeläisiä ja siemenet ovat kestäneet pakkastalven. Kävin kurkkimassa, milloin naapurin kirsikat vihdoin kypsyy ja kyllä siellä näkyy jo muutama aivan kypsäkin olevan. Meillä on diili, että saan syödä niitä. Sain aikaiseksi ostaa Plan-kummitytölle Ninille Kiinaan t-paidan ja sukat. Sinne saa lähettää korkeintaan 150g paketteja, joten on vaikea ostaa lahjoja. Leivoin naapurin Marialle synttärilahjaksi mansikkakakun, jonka söimme hänen lastensa kanssa lauantaina. Kuulin, että anopilta peritty Melittan kakkulautanen on kysyttyä tavaraa kirpputoreilla. Olin valmiusasemassa hoitamaan ystävien pikkupoikaa Beetä, sillä lastentarhat ovat lakkoilleet täällä jo pitempään. Kokemusta lastenhoidossa on kuten kuva näyttää:
Iltasanomat kirjoitti perjantaina , että yli miljardi ihmistä maailmassa näkee nälkää. Samaan aikaan toisen lehden lukijoiden kirjoituksissa joku ihmettelee, miksi pitää lahjoittaa ulkomaille, kun omassa maassakin on paljon köyhyyttä. Nunnatuttavamme luostarikoulussa Tansaniassa lapset saavat lounaaksi maissipuuroa ja heidän vanhempansa ovat kiitollisia lasten saamasta ateriasta. Ei tule ainakaan minulle huono omatunto, että annan omastani vähän Afrikkaan. Löysin jostain Matti Paloheimon tekstin Biafran sodan ajalta ja se sopii mielestäni nykyaikaankin:
Einstein, vanha viisas, liian aikaisin lähdit. Suhteellisuudentajun täydellinen puute, sillä katso. Päivää rouva Nieminen, mikä mahtaa olla nimemme? Nieminen, rouva Nieminen. Niin rouva Nieminen, oletteko sitä mieltä, että Suomen pitäisi antaa apua Biafralle? Ei, kyllä se on niin, että ensin oman maan asiat kuntoon ennen kuin ollenkaan lähdetään jakelemaan rahaa vieraille. Rouva Nieminen, realistinen patriootti, kassissa paisti- lihaa, kahvileivokset. Syyskuu. Vilja korjattu. Mihin me panemme kaiken tämän voin. Syön seitsemännen voileivän aamiaista odotellessa. Luuta ja nahkaa Biafran naiset. Heidän rintansa Kuivettuvat vastasyntyneiden huulilta. Strip-tease Miss Nadja. Pidän bikineistäsi. Mustan nahan peittämät luut caterpillareilla ammottaviin hautoihin. Herra ministeri. Lomalla. Herra pastori. Herätyskokouksessa. Joutukaa sielut. Kirkkokahvit. Kotona huonosti muualla huonommin. Ero köyhyydellä ja kurjuudella. Hätä on musta.
Heilu keinuni korkealle nythän on juhannusilta, mesimarja paistaa ja pihlaja tuoksuu ja kirkas on taivahan silta! - Larin-Kyösti
☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼
Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari*, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari. - Eino Leino
☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼☼
Halusin hävitä pois, sulautua sinuun juhannustaivas. Halusin tulla sinuksi juhannusruoho. - Arvo Turtiainen
* Toinen suomalainen juhannuksen nimitys on mittumaari(a). Se on käytössä vain paikoin läntisessä Suomessa, ja siitä tavataan myös asut mettumaari(a) ja messumaari(a). Tämä sana on alkuaan ruotsalainen laina (midsommar ’keskikesä’; suomen vanhassa kirjakielessä mitsu-, metsumaari(a)), mutta meillä se on loppuosaltaan liittynyt kansanetymologisesti Maria-nimeen. Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Tänään on taas kulttuuripäivä. Puoli yhdeltä pääsen Philharmoniaan kuuntelemaan orkesterin sunnuntain konsertin kenraaliharjoitusta Straussin alppisinfoniasta. Youtuben videossa sitä johtaa suosikkini Semon Bychkov, joka oli pitkään täällä kapellimestarina. Hän on ihana tyyppi, jutteli aina leppoisasti yleisön kanssa, ja sen jälkeen olikin vähän outoa nähdä Jukka-Pekka Saraste, joka tuli lavalle jäykkänä ja totisena. No, jeder Jeck ist anders, sanoo kölniläinen eli jokainen on hullu omalla tavallaan. Ja ehkä JPS oppii täällä reininmaalaista välittömyyttä, kun on valittu vakituiseksi kapellimestariksi ensi kaudelle.
Ja Alpeista tuli taas mieleen viime syksyinen etelä-Tirolin loma ja rupesi taas tekemään sinne mieli. Joillakin on Lapin-kuume (miten se kirjoitetaan? Apua kirlah!), meillä etelä-Tirolin.
Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
1. Kampa Kammasta ei ole mitään erikoisia muistoja. Olen aina unohtanut katsoa peiliin ja sen näköinen on sitten ollut kampauskin. 2. Lintu Linnuista muistan parhaiten talitintit, joita isä jaksoi syöttää maapähkinöillä. Kun talviaamuna sytytettiin keittiön kattolamppu, tintit syöksyivät heti lintulaudalle ja isä kiiruhti ulos ja linnut söivät isän kädestä. 3. Meri (Itä)merta nähtiin aina Helsingissä käydessä ja kerran olin tyttökaverin mökillä Lokalahdella. Silloin tuntui oudolta uida suolavedessä. Uin edelleenkin mieluummin järvivedessä. 4. Kitara Samainen tyttökaverini soitti hienosti kitaraa ja kuuntelin haltioituneena. Itse aloitin pianistin uran hyvin nuorena, mutta taidot on edelleen tuon kuvan tasolla. 5. Kello Ensimmäisen kellon sain vasta kouluikäisenä ja se oli veljen vanha. Olin siitä kovin ylpeä ja katsoin jatkuvasti kelloa niin että naapuritkin tajusivat, että nyt on Allu saanut kellon. 6. Oksentaminen En ole kovasti harrastanut. Kerran äidin imuroidessa sain tosin pahan kohtauksen ja oikein kunnanlääkäri kutsuttiin katsomaan lasta. Hän totesi, että olin tullut merisairaaksi imurin äänestä. Aika hyvä syy jättää nykyään imurointi vähälle. 7. Mummo Vanhempani olivat vanhoja syntyessäni ja niin sitten mummotkin. Hilma Fredrika oli yli 80v ja ryppyinen ja muistan, että hän istui keittiössä ja yritti houkutella syliin, mutta en halunnut. Alma Johannasta en muista muuta kuin hautajaiset. Kun heräsin hautajaispäivän aamuna, olohuoneeseen oli ilmestynyt valtavan pitkä pöytä, jonka päällä oli valkoiset pöytäliinat. Olin helpottunut, kun äiti vannoi, ettei mummon ruumista laiteta pöydälle. 8. Kirja En tarkkaan muista, milloin opin lukemaan. Kouluun menin kuuden vanhana ja silloin osasin kyllä jo lukea ja kirjoittaa kirjoituskirjaimia. Joululoman alkaessa saimme ottaa kaikki piirustukset kotiin. Oppilaat pantiin jakamaan ne ja luokkakaverini ei osannut lukea kirjoituskirjaimilla kirjoittamaani etunimeäni ja vei piirustukseni opettajalle, joka kehotti minua tulevaisuudessa kirjoittamaan keppikirjaimilla. Sitä en ikinä unohda. Vanhempani eivät tienneet, että osasin lukea kunnes kerran pyysin äitiä lukemaan jonkun sarjakuvan Hesarista ja kun hän ei ehtinyt, sanoin lukevani itse. Äiti luuli, että luen edellispäivän lehteä, josta minulle oli sarjakuva luettu, mutta se olikin lehti, jota en voinut vielä tuntea ja niin äiti totesi, että lapsi osasi lukea. Yksi lapsuuden kirjojani oli Kalle Kani, jota näköjään vieläkin painetaan. 9. Pipo Rakkain pipo taisi olla sellainen, jossa oli reikä poninhäntää varten. Yritin etsiä valokuvan, mutta en löytänyt, vaikka tiedän, että sellainen jossain on olemassa. 10. Matematiikka Olen sotajalalla matikan kanssa. Seiskan sain lyhyestä matikasta enkä enää edes tiedä, mitä on logaritmit enkä välitäkään tietää. Etsin matemaatikon, joka suostui kanssani naimisiin, minulle riittää ynnä- ja prosenttilasku, mies saa hoitaa differentiaali- ja integraalipuolen. 11. Metsä Metsä oli aivan meidän talon vieressä. Siellä kasvoi kieloja ja ketunleipää ja vähän kauempana olevasta metsästä haimme isän kanssa suksilla joulukuusen. Naapurin pojat kaatelivat ilman lupaa puita metsässä ja siitä innostuin pienenä kaatamaan omenapuita. Olin kuulemma asiasta ilmoittanut („Kaadan ison puun“), mutta eivät ottaneet todeksi kunnes huomasivat, että jyrsin puukolla isän omenapuita. 12. Ukkonen Äiti sanoi, ettei ukkosta tarvitse pelätä enkä sitten ole pelännyt. 13. Hiukset Hiukset oli ohuet vaaleat ja olisin niin mielelläni ollut mustatukkainen. 14. Veli Veli oli 19v vanhempi ja jo ylioppilas kun synnyin. Hän rakasti minua ja olen löytänyt hänen sotaväestä lähettämiään kortteja, joissa on aina terveiset pikku-Allulle. Tärkeä henkilö edelleenkin. 15. Ikkuna Ikkunasta muistuu mieleen yksi pakkasilta. Isä istui kirjoituspöydän ääressä, kun ikkunaan koputti pieni lintu ja kun isä avasi ikkunan, lintu tuli sisälle ja meni kirjoituspöydän lampun alle lämmittelemään. Jonkin ajan päästä se sitten taas päästettiin ulos. 16. Kalenteri Keittiön hyllyllä oli aina almanakka, joka vuosi saman näköinen ja sitä oli kiva tuskiskella. 17. Puuro Meillä syötiin leipää ja teetä aamupalaksi, mutta muistan yhden luokkakaverin kertoneen, että hänet äitinsä pakotti hänet syömään kaurapuuroa. Säälin häntä silloin ja nyt tykkään kaurapuurosta. 18. Nenäliina Äiti inhosi kangasnenäliinoja hygieenisistä syistä ja olen aina käyttänyt paperinenäliinoja, joita ilman en lähde minnekään. 19. Kynsilakka En ole lapsena käyttänyt enkä juuri aikuisenakaan. 20. Taulu Ehkä se oli iso kukkataulu, jonka äiti oli ostanut kiertävältä taidemaalarilta. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä olikin aika tunnettu taiteilija, joka silloin oli rahapulassa ja kiersi talosta taloon myymässä taulujaan.Taulu koristaa nykyään veljen tyttären seinää.
Tänään päästettiin kani hatusta, sillä arpajaiset päättyivät keskiyöllä. Otin karnevaalitarpeitten laatikosta esille taikurin hatun ja kirjoitin jokaisen osallistujan nimen lapulle ja taittelin laput taikurin hattuun ja otin silmät kiinni hatusta yhden lapun ja siinä lukee ii. Onnea ii! Jos lähetät yhteystietosi osoitteeseen allu (ät) hotmail.piste.de, pistän voiton postiin.
Burgundin unikot ja ruiskaunokit ovat takanapäin ja on taas ihan kiva olla kotona. Ensimmäinen pyöräilypäivä oli une grande catastrophe, sillä ystävämme Geen piti korjata puhjennut kumi NELJÄ kertaa ja se kamalassa sateessa. Pyöräfirma saa kuulla meiltä kunniansa huonojen renkaiden takia. Onneksi minulla oli mukana kummitytöltä peritty loistavalaatuinen Rukka-sadeviitta, jonka ansioista pysyin suhteellisen kuivana. Ensimmäisillä kilometreillä Gee, joka ei ole kovin paljon pyöräillyt, teki yhtäkkiä täysjarrutuksen ja linkosi pyöränsä siippani päälle, joka kaatui aika pahasti ja loukkasi vasemman käsivartensa niin ettei voinut sitä lainkaan käyttää. Onneksi hän on niin taitava pyöräilijä, että pystyi ajamaan 70km yhdellä kädellä. Seuraava yö oli minulle uneton, sillä miehellä oli kamala kipu lääkkeistä huolimatta ja annoin hänelle tyynyni käsivarren pehmusteeksi enkä raaskinut kiskoa yhteisestä peitosta osuuttani, kun hän vihdoin nukahti sen päälle. Siinä sitten leikiskelin kännykälläni ja olin iloinen, että hotellissa oli langaton nettiyhteys. Tarkoitus oli mennä seuraavana päivänä Maconissa röntgeniin, mutta aamulla olimme sitä mieltä, että mitään ei ole murtunut vaan kyseessä oli ilmeisesti "vain" limapussin ärsytys ja vähitellen ne kivut antoivat periksi ja kättä saattoi taas käyttää. Seuraavana päivänä taivas oli usein uhkaavan näköinen, mutta sade ei ylttänyt aivan meihin asti.
Sitten oli välillä aivan sininen taivas.
Mutta suurimman osan ajasta taivas oli tällainen:
Ajelimme kauniita teitä monen eri joen yli tai rannalla
ja näimme paljon kauniita kyliä ja kukkia
Pyöräretken päätyttyä piipahdimme miehen työkeikan takia muutamaksi tunniksi aurinkoiseen Zürichiin ja sieltä jatkoimme matkaa takaisin Ranskan puolelle iki-ihanaan Elsassiin, jonka taloja ja maisemia en kyllästy katsomaan
Asuimme Itterswillerin kylässä tässä hotellissa Huolimatta ensimmäisen päivän vastoinkäymisistä matka oli oikein onnistunut ja jopa ystävämme Gee oli erittäin tyytyväinen ja lähtee ensi kerrallakin mukaan.
Sillä aikaa kun minä pyöräilen Burgundin maisemissa, on blogissani arpajaiset. Jokainen, joka kommentoi tähän kommenttilootaan 14.6.09 mennessä, osallistuu arpajaisiin. Palkintona on Arne Nevanlinnan kirja Marie ja jotta lukutuokiosta tulisi oikein magee, mukana on vielä herkullista chilisuklaata.
Naapurin herttainen nunna lähti paluumatkalle Afrikkaan laukussaan kahdet isot pensassakset ja yksi harava luostarin puutarhaa varten, sellaisia kun ei kuulemma Tansanian puskasta löydy. On siinä kantamista hentoiselle nunnalle muiden matkatavaroiden lisäksi. Hän kertoi kulkevansa kotonaan paljon polkupyörätaksilla (nimeltään boda boda), joka on tavallinen polkupyörä, jonka tarakalle on pistetty jonkinlainen tyyny istuimeksi ja siinä tämä vanha nunna sitten istuu säädyllisesti poikittain niinkuin entisaikaan naiset hevosen selässä ja musta mies polkee ja kuljettaa hänet turvallisesti seuraavalle bussipysäkille erittäin edulliseen hintaan. kuva täältä
Pyöräilemään lähtee tämäkin täti ja on jonkun verran treenannut, että saisi tuollaiset siivet kuin Picasson pyöräilijä ja toivoo, että Burgundin kukkulat eivät tuottaisi suurempia ongelmia. Tänään iltapäivällä heitetään kamppeet autoon ja siitä sitten vain autobaanalle kohti Luxemburgia ja sieltä edelleen Ranskaan. Ensimmäinen etappi on ilmeisesti joko Metz tai Nancy ja lauantaina tapaamme baijerilaiset ystävämme Beaunessa, josta alkaa varsinainen pyöräreittimme.
Villahousut on pakattu mukaan, sillä sääkartta ei lupaa kovin hyvää ilmaa ensi viikoksi. Peukut pystyyn, ettei sataisi aivan koko aikaa. Paluumatkalla poiketaan vielä kahdeksi päiväksi Elsassiin ja sinne koukataan Zürichin kautta, kun miehellä on siellä joku tärkeä työjuttu. Onneksi hänellä on serkkuja ympäri Eurooppaa ja niinpä minä tapaan sillä aikaa Susanne-serkun Zürichissä. Au revoir!
Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt: - lajitellut valokuvia isän liikkeessä - lajitellut teinityttönä tyttökaverin isän omistamassa muovitehtaassa jotain pieniä osia - ollut Hampurissa kesätöissä myyjänä valokuvausliikkeessä (näillä kulmakunnilla, mutta ei siitä nyt ihan niin kauan aikaa ole kuin kuva näyttää) kuva lainattu täältä
- ollut Visavuoressa oppaan lomittajan sairaslomittajana
Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella: Olipa miettiminen, sillä katson ilmeisesti hyvin vähän televisiota ja kesällä tuskin lainkaan. - Haluatko miljonääriksi? (mutta vain Saksassa, jossa juontaja Jauch on hauska tyyppi ja tekee ohjelmasta vitsikkään.) - t.i.l.a. (kivoja sisustusneuvoja) - uutislähetykset - hyvät filmit silloin harvan kerran kun sellaisia näytetään
Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla: - Puglia/Italia. Näissä maisemissa me hoitelimme kerran miehen kipeää polvea kuntoon. (Sport ist Mord). Polvesta huolimatta kivat muistot, sillä oli ihana ilma, hieno paikka ja ranta melkein meille yksin. Sinne pääsi vain hissillä hotellista tai veneellä mereltä. - Burma/Myanmar, jossa saa ihailla auringonlaskua joka ilta - Etelä-Tiroli/Italia, jossa on parhaat mahdolliset patikointimaastot. - Ja ettei tulisi niin italialaisvoittoinen raportti, niin otetaan vielä Provence, sillä Ranskasta pidän yhtä paljon kuin Italiasta. Kuvassa meidän kämppä Saint-Rémy-de-Provencen lähistöllä.
Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin: Tähän on helppo vastata. - sähköpostit - oma blogi - monta muuta blogia - Hesari
Neljä lempiruokaani: Onpas vaikea kysymys, kun olen nautintojen ihminen! No, sanotaan vaikka - uudet perunat ja silli (hyvää saa vain Suomessa) - Saarioisten maksalaatikko - penne arrabiata - foie gras
Neljä paikkaa, joissa olisin nyt mieluummin : - Uimassa jossain ihanassa järvessä lämpimässä vedessä - Ayurveda-hieronnassa (todella rentouttavaa) - Kampaajalla Kiinassa (ne hieroo niin ihanasti) - Ostamassa lottovoittorahoilla taloa etelä-Tirolista tai asuntoa Katajanokalta Helsingistä. Ei tosin onnistu, koska emme pelaa lottoa.
