Vuoden häät

Täksi vuodeksi on tullut jo kahdet hääkutsut. Syyskuussa menee naimisiin kummipoika Claas (tai siis oikeastaan vain Allumiehen kummipoika, sillä täällä on tapana ottaa kummitäti ja kummisetä erikseen) ja  pitää varmaan ihan perinteiset saksalais-katoliset hääjuhlat Reinin rannalla kauniissa Eltvillessä.

kuva: www.eltville.de

Vuoden toiset häät onkin sitten vähän erikoisemmat. Tuttavapari, joka on vihitty

siviiliavioliittoon yli 15v sitten, menee heinäkuussa vihille uudestaan, tällä kertaa kirkossa. Kun heidät vihittiin 15v sitten, mies oli eronnut ykkösvaimostaan ja kun hän ei ollut Monacon ruhtinasperheestä, uudet katoliset häät eivät olleet mahdolliset. Viitisen vuotta sitten ykkösvaimo kuoli ja kirkkovihkiminen tuli mahdolliseksi, kun mies oli katolisen kirkon mukaan nyt leski (vaikka olikin Saksan lain mukaan uudelleen naimisissa).

Vähän omituiselta tämä konstellaatio nyt meistä tuntuu. Me olimme mukana niissä ensimmäisissä suurissa häissä ja veimme asiaankuuluvat häälahjat ja nyt kaikki toistetaan. Ostammeko me nyt sitten nuorellevanhalle parille uuden teekannun entisen tilalle vai miten tämä systeemi toimii? Morsiusneidoksi voisin kyllä mennä, sillä kokemusta on.

Hieno hipiä

Do-it-yourself body peeling:

3 dl karkeaa merisuolaa
0,5 dl oliiviöjyä
tuoretta rosmariinia

Palmusunnuntaita odotellessa

Suomalaiset virpovat palmusunnuntaina koivun tai pajun oksilla ja täällä keski-Euroopassakin ovat oksat kuuluneet jo 500-luvulla pääsiäiskulkueisiin. Katoliset vievät useimmiten joko palmun tai puksipuun oksan kirkkoon siunattavaksi ja ripustavat sen sitten kotona krusifiksin taakse.
(Kuvassa suomalaiset sukulaistytöt kaverinsa kanssa virpomisretkellä vuonna 1992.)

Minäkin aloin koristella huushollia pääsiäistä varten ja ripustin ensimmäisenä arvokkaimman pääsiäismunani näytille. Tässä se on,  Rosenthalin posliinitehtaan narsissimuna.♥

Vähän positiivistakin

Viime aikoina on kyllä sattunut  järkyttäviä asioita, näin juuri  videon lentokoneen cockpitin oven toiminnasta, huh, tuli kumma olo. Nyt yritän postata vähän positiivisempaa.

Söin lauantaina vuoden ensimmäisen parsan ja olipa hyvää. Ennen ensimmäinen parsa oli usein vähän kitkerää, mutta nyt se on moitteetonta. Kitkerästä tuli mieleen salaattikurkku, joka lapsuudessani oli usein karvas. Siksi torimyyjä antoi äidin aina maistaa pienen palan ennenkuin ostettiin kurkku. Nykyiset lajit ovat "karvasaineettomia" kuten herra Kuukle sanoo.

Tapasin maanantaina kahvikupposella blogini suomalaisen lukijan R:n, joka asuu Hollannissa ja oli  muutaman päivän kaupungissa hollantilaisen taiteilijamiehensä kanssa. En tiennytkään ennestään mitään hänen olemassaolostaan, sillä hän on hiljainen lukija eli ei ole kommentoinut koskaan. Oli todella sympaattinen ja mielenkiintoinen pariskunta, kiva, että ottivat yhteyttä ja toivon saavani tavata heitä toisenkin kerran. Samalla poikkesin kenkäkauppaan ja sain 10% alennuksella eccot. Nauhat on nahkaa ja ne pysyvät hyvin kiinni.

Posti toi tiistaina kirjekuoren, jonka osoitteen käsialaa en tunnistanut. Kuoresta tuli esiin kutsu 9veen syntymäpäiville pääsiäissunnuntaina eli kuten poika kirjoittaa, "am Ostasonntag". Kyllähän se Oster saksalaisen ääntämänä kuulostaa usein suomalaisenkin korvaan niinkuin "Osta"!

Pääsiäisestä puheen ollen, puput ovat saapuneet jo kauan sitten kauppoihin, tässä tavaratalon valikoimia.

Ja pupu löytyi eilen kahvilan herkullisen Petit Four'inkin päältä.

Kävimme lamppukaupassa etsimässä keittiöön lamppua. Tiskipöytä/työtaso on ikkunan edessä eikä siihen voi valitettavasti laittaa mitään kivaa roikkuvaa lamppua, koska ensinnäkin pitkäkokoinen Allumies iskisi siihen heti päänsä ja toiseksi ikkunat aukenevat sisäänpäin. Tuota meidän vanhaa sveitsiläistä lamppusysteemiä ei enää valmisteta ja nyt on kaksi spottia rikki eikä tilalle saa uusia, ei edes erinäköisiä, sillä mikään malli ei sovi systeemiin. Nyt taisimme onneksi löytää ratkaisun. Kiskon tilalle tulee kattoon kapea hopeanvärinen profiili ja siihen led-nauha, joka antaa todella hyvän valon työpöydälle ja jonka saa tarpeen tullen himmennettyä. Odotamme nyt tarjousta, systeemi on niin uusi, että lamppuliike joutuu selvittämään joitakin asioita valmistajan kanssa. On ollut todella tylsää työskennellä huonossa valossa, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Jos jollakin on joku hieno lamppuidea, otan mielelläni vastaan ehdotuksia.

Wordless Wednesday

Tulee halvaksi, kun ei tarvitse itse ostaa lehtiä vaan istuu rennosti kirjakaupan lattialle mäyräkoiran kanssa ja lukee koko hyllyllisen. Tämä nainen oli varmaan yli tunnin kirjakaupan lehtiosastolla.

Kaksi vuotta sitten

lensimme Germanwingsin koneella Barcelonasta Düsseldorfiin

kuva täältä

Miksiköhän lento-onnettomuudet tuntuvat vieläkin kamalammalta, jos on itse lentänyt samaa reittiä.
Malesian onnettomuuskone starttasi Surabayasta Jaavalta, samalta kentältä mekin lensimme vähän aikaisemmin. Nyt oli kyseessä tuttu lentoyhtiö ja tuttu reitti. Kun kuulin tänään uutisen autoradiosta, tuli heti mieleen World Trade Center ja Estonia. Pahalta tuntuu.

Sunnuntain kokkailua

Sunnuntai-iltana oli taas ruokavieraita Allulassa.
Alkupalana tarjottiin punajuurisalaattia lohipalleroiden kanssa. Laitoin lautaselle ensin keitetyn punajuuren (ei etikka!) viipaleita ja vuonankaalia ja tein niille herkullisen kastikkeen granattiomenamehusta, omenaetikasta ja kasvisliemestä. Pilkoin tuoretta lohta pieniksi palasiksi, sekoitin joukkoon kuullotettua salottisipulia, sitruunamehua ja suolaa ja pippuria. Pyörittelin massasta palloja ja ne pankojauhossa ja käytin pallerot pikaisesti kuumassa rypsiöljyssä. Kun unohdan yleensä aina ottaa valokuvia valmiista aterioista, otin nyt jo valmistusvaiheessa.

Pääruokana oli merikrottia, joka "leivitettiin" parmesaanimunalla ja sen kanssa karhunlaukkapestosta tehtyä kastiketta. Tässä peston valmistusta blenderissä.

Lisukkeena oli myös tomaattiohrattoa ja se oli kuulkaas todella hyvää. Näin sen valmistuksen viime viikolla television kokkiohjelmassa ja kyllä kannatti kokeilla. Se tehdään kuten risotto eli sipuli kuullotetaan ja ohra ja lisätään valkoviiniä ja kanalientä ja vähän ennen valmistumista pieneksi leikattuja aurinkokuivattuja tomaatteja (öljysellaisia), tomaattipyrettä, voita ja parmesaania. Resepti lähti vieraiden mukaan eli tykkäsivät.

Jälkiruokana oli oikeastaan oikein tummasta suklaasta oliiviöljyn kanssa tehtyä suklaakakkua, johon ripoteltiin päälle sormisuolaa, mutta ei kukaan jaksanut enää syödä.

Tänään syntyi pikku-Kalle

Singaporesta saatiin tänään iloisia uutisia, pikkuinen Carl saapui isoon maailmaan. Poju on saanut nimensä kuuluisan sukulaisensa mukaan. Ensimmäisen saamani valokuvan mukaan vauva on mahdottoman söpö, ulkonäöltään kyllä enemmänkin aasialainen eli blondin isän geenit eivät ole periytyneet.
Tässä kuva esi-isästä, komea poika hänkin:

kuva Wikipediasta

Carl oli ihmelapsi, joka sävelsi ja soitti pianoa 1800-luvulla eri hoveissa ja otti pianotunteja Chopinilta ja Lisztiltä. Valitettavasti hän kuoli jo 15 vuotiaana tuberkuloosiin Venetsiassa, muuten hän olisi varmaan tänä päivänä tunnettu säveltäjä.
Tässä pieni makupala Carl ykkösen musiikista:

Pääsiäislomalla  Singaporeen lähtevien isovanhempien mukaan lähtee paketti, jossa on singaporelais-saksalaiselle pariskunnalle vähän suomalaista laatutavaraa.

Nettipimentoa ja auringonpimennystä

Vuorokauden nettipimennolla on hyvätkin puolensa. Kun ei ollut mitään parempaa tekemistä (=netissä surffailua), tuli kuntoiltua ja luettua paljon kirjoja ja silitin ison kasan pyykkiä ja leivoin illan salaattiannoksen lisukkeeksi pikasämpylöitä, joista tuli mielestäni niin hyviä, että haluan pistää reseptin muistiin.

Rahkasämpylät 6 kpl

200g rahkaa
1 muna
1 tl suolaa
250g sämpyläjauhoja, spelttijauhoja tms
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl haaleaa vettä

seesamin siemeniä koristeluun

Sekoita muna, rahka, suola ja vesi.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää jauhot rahkaseokseen.

Laita kahdella ruokalusikalla kuusi taikinamöykkyä leivinpaperin päälle.
Koristele sämpylät seesamin siemenillä.
Paista 25 min. uunissa +180C eli siis koko homma hoituu puolessa tunnissa.

Läppäri on jo netissä, PC ja aipäd pitää vielä yhdistää. Puhelinyhteys toimii myös ja nyt onneksi niin, että puhuessani yhden kerroksen puhelimessa muutkin puhelimet piippaa varattua. Syntymäpäiväni meinasin nimittäin menettää hermoni, kun puhuin jonkun kanssa ja kolme muuta aparaattia soi jatkuvasti. Ja tosi kiva juttu on, että puhelinvastaajan viestit tulevat myös sähköpostiin eli ne voi kuunnella sitten vaikka Uudessa-Seelannissa, jos joskus sinne vaikka sattuisi pääsemään.
Täällä on aivan ihmeellinen ilma, oikein smog eli tuskin tulemme näkemään auringonpimennystä. Optikkoliikkeistä oli muuten aurinkolasit myyty loppuun. Muistelin, että lapsena ollessa isä teki minulle filmistä jonkinlaiset lasit, että sain katsoa aurinkoon.
Usein mietin, että onko jotain suomalaista sanaa olemassa, nyt se sana oli pimento, tuli niin mieleen piment d'espelette. :-)

Hiljaa

Kun vain katsoo ja on hiljaa
ymmärtää vähitellen kaikkien mielen,
tajuaa mitä puut haluavat sanoa,
mikä kasveja huolestuttaa,
kuulee kuinka marjat itkevät sukuaan.
Oppii lukemaan eläinten liikkeitä, katseita.
Miten harvoin me katsomme eläimiä silmiin.
Niiden silmissä maailma on
on avarampi kuin selityksemme.
- -
Hiljaa-katsominen avaa maailmojen rajat.
Kasvien kanssa, eläinten seurassa
ei puhe sulje portteja.

-  Eeva Kilpi

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Saattaa olla, että olen huomisesta lähtien pitempäänkin hiljaa, sillä Saksan Telekom vaihtaa huomenna puhelinsysteemimme Voice over IP:ksi ja kokemuksen mukaan mikään ei enää toimi, jos he tekee pienenkin muutoksen, sillä heillä on tapana tehdä sen pienen oikean muutoksen lisäksi paljon isoja vääriä muutoksia, joiden korjaamisesta on sitten tehtävä erikseen kirjallinen anomus, vaikka ei olisi niitä virheitä itse pyytänytkään tekemään, ei suullisesti eikä kirjallisesti. Nyt pyysivät meidän kännynumeron, kun eivät näköjään itsekään usko , että saavat kaiken toimimaan. Kunpa asuisimme Suomessa, jossa tuollaiset asiat varmaan hoidetaan ongelmitta ja nopeasti.

Nubbelin messu

Tässä kirjoitin joku aika sitten Nubbel-raukan polttamisesta laskiaistiistai-iltana. Nyt hymyilytti, kun eilen elokuvateatteriin mennessä (piti mennä katsomaan Still Alice, mutta pieni teatterimme olikin loppuunmyyty, joten jäi tällä kertaa katsomatta) törmäsimme yhden kapakan edessä tähän ilmoitukseen:

Katoliset järjestävät kuusi viikkoa kuoleman jälkeen messun, jonka nimi on täällä Sechswochenamt. (Löysin netistä englantilaisen käännöksen Fortieth Day Requim Service ja ranskaksi Messe de trentième,  mikä lienee suomeksi.). Tuossa lapussa ilmoitetaan, että  2. huhtikuuta vietetään tässä kapakassa Nubbelin Sechswochenamt.

Porkkanakeittoa ja pataleipää

Tarjosimme eilisillan vieraille porkkanakeittoa uppomunan kanssa ja sepä olikin hyvää.

liemeen:
1 sipuli
500g porkkanoita
1 peruna (80g)
1 rkl voita
5 rkl tuorepuristettua appelsiinimehua
8-9 dl kasvislientä
1,5 dl kermaa
suolaa, cayennepippuria

kirvelisitruunaöljyyn:
puoli nippua kirveliä (lehdet siitä)
puolikkaan luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
80 ml oliiviöljyä

uppomunaan ja koristeisiin:
25 g suolattuja ja paahdettuja pistaaseja
1 dl valkoviinietikkaa
4 tuoretta kananmunaa

Kuori ja pilko sipuli.
Kuori ja pilko porkkanat.
Kuori ja pilko peruna.
Kuullota sipuli voissa.
Lisää porkkanapalat ja kypsytä jonkun aikaa.
Lisää appelsiinimehu.
Lisää perunapalat ja kasvisliemi.
Anna kiehua hissukseen kunnes kasvikset ovat kypsät.
Lisää kerma.
Soseuta sauvalla.
Jos keitto on liian paksun tuntuista, lisää vähän kasvislientä.

Keiton kiehuessa valmista kirveliöljy soseuttamalla kirveli, sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä oliiviöljy.

Kuori pistaasit ja hakkaa ne vähän pienemmäksi.

Kiehauta etikka ja litra vettä. Tästä löytyy hyvä opastus uppomunan tekemiseen.

Kuumenna keitto, jos se on ehtinyt jäähtyä ja lisää keskelle lautasta uppomuna ja tiputtele sen ympärille kirvelisitruunaöljyä ja pistaaseita.

Huolimaton emäntä ei taaskaan huomannut pyyhkäistä kirveliöljyläiskää lautaselta, mutta tämä olikin oma lautaseni so what.

Kokeilin ensimmäistä kertaa paistaa pataleipää Sarpaneva-padassani ja ai miten ihanaa rapeakuorista leipää siinä syntyikään. Tein sen Kotivinkin reseptillä, mutta laitoin sämpyläjauhoa, jota toin Suomesta mukana. En oikein tunne näitä jauhosysteemejä, mikä on hiivaleipäjauho ja mikä on sämpyläjauho jne. Mutta hyvää oli, vieraat söivät aperitiivin kanssa puolikkaan leivän, jonka tarjoilin merisuolavoin ja purkkitonnikalasta ja philadelphiasta tehdyn sörsselin kanssa, namskis, kelpasi jopa heidän murkkuikäisille myrtsikkätyttärilleen, jotka kulkevat meillä nimellä Schweigen der Lämmer (Silence of the lambs), koska he eivät juuri puhu tai pukahda. Elokuva taitaa olla suomeksi Uhrilampaat, sitä nimeä ei voikaan heistä käyttää, vaikka ehkä itse pitävät itseään uhrina, ainakin murjottavat niin.
Ystäväperheen äiti on ammattikoulussa kotitalousopettaja ja aikoo ottaa nyt pataleivän opetusohjelmaansa.

Sain kivan olkisen kanan lahjaksi. Hauska yhteensattuma, sillä vein itse viikko sitten kyläpaikkaan aivan samanlaisen.

Hauskaa sunnuntaita!

Reilu matka ja elämä # Reilutblogit

Jael lähetti reiluhaasteen, jonka kysymykset ja vastaukset ovat tässä:

Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on elämässäsi.

Saksassa lajitellaan roskat aika tunnollisesti ja meillä on ruskea roskis biojätteille, sininen paperille, keltainen muoville, metallille jne ja harmaa muille jätteille. Joskus on tosin vaikea tietää, minne mikäkin roska kuuluu, opin juuri, että esim. hammasharja kuuluu kuulemma muihin jätteisiin eikä muoviin. Meillä kerätään sen lisäksi  erikseen lasipullot, ne viedään isompaan containeriin ja lajitellaan ruskeisiin, vihreisiin ja kirkkaisiin eli meillä ei ole onneksi omaa roskista niille, kun muutenkin pieni tontti on täynnä roskatynnyreitä. Täällähän rivitalotkin ovat ihan erillisiä taloja eikä ole mitään yhteistä naapurin kanssa eli kaikilla omat lämmitykset, roskikset jne.
Vihreä piste on Saksan eniten käytetty piktogrammi, se muistuttaa tarkoituksella jingiä ja jangia.

Vaatteet vien vaatekeräykseen tai annan ne Pätkisvarkaan äidille ja sitä kautta ne lähtevät usein Tunisiaan.
Säästämme lämmityskuluja, meillä ei ole koskaan niin lämmintä kuin suomalaisissa asunnoissa ja yöllä lämmitys menee automaattisesti kokonaan pois päältä. Meillä ei olla talvella t-paidassa vaan villapaidassa ja eikä paljain varpain vaan huopatöppöset jalassa.
Pyykin pesen useimmiten "vain" +40C. Meidän sähkömme on ekosähköä.
Käytän paljon yleisiä kulkuneuvoja tai kävelen tai ajan pyörällä. Kuljen portaita useimmiten kävellen enkä käytä paljon hissejä tai rullaportaita.
Muovikasseja yritän välttää, Sjödenin asiakkaalle kertyy aina kivoja kangaskasseja, joita on helppo pitää käsilaukussa varalla.

Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on kestävästä matkailusta.
Mukavia ja mielekkäitä kokemuksia matkoilla on ollut mm. käynti buddhistimunkkien pitämässä koulussa Burmassa, buddhistinunnien pitämässä lastenkodissa Saigonissa, saksalaisessa koulussa Kairossa, Goethe-instituutissa Delhissä saksaa opiskelevien nuorten luona, katulapsia kouluttavassa ravintolassa Hanoissa. Hyvin mielellämme annoimme joka kerta sievoisen summan rahaa tukeaksemme näitä projekteja.

Täytyy myöntää, että ekologinen jalanjälkeni on varmaan aivan liian suuri, sillä matkustamme paljon kaukomaillekin ja sinne on hankala lähteä polkupyörällä, vaikka joka vuosi kyllä pidämme viikon pyöräloman, joka muuten tänä vuonna vie meidät Loire-jokea pitkin Atlantin rannalle

Haasta mukaan vähintään 3 muuta blogia. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Olen vähän huono jakamaan haasteita, varsinkin kun niin monet ovat jo vastanneet tähän. Se, joka ei ole, saa ottaa tästä mielellään haasteen vastaan.

Carlson tuli taloon

Peruutin arkkutilauksen, kun ei lääkäri löytänytkään mitään todella vakavaa ja ostin sen sijaan pihakoristeeksi viime vuonna kekkaamani Carlsonin, josta olen nyt vuoden verran haaveillut.

Herra Carlsonin pää on lasia ja muut osat ruosteista rautaa ja se on Borowskin käsityötä.Herra ei ole vielä lopullisella paikallaan, sillä tarvitsee painon takia tukevan kivijalustan, jota emme ole vielä ehtineet hommaamaan.

Tästä löytyy kauniimpi kuva, tosin siinä oranssi Carlson, meidän on sininen.

Tervetuloa taloon, herra Carlson♥

Vaarallinen maaliskuu

Vaikka tämä maaliskuu onkin vaarallista aikaa niinkuin Jokamiehen viikkolehti viime vuosisadan alussa ilmoitti

pidän siitä kovasti

Muistakaahan olla ryvettämättä lattioitanne!

Puro sanoi puli-puli

Foto: dwd dot de

Tällaisena päivänä ei voi muuta kuin laittaa vaelluskengät jalkaan ja lähteä Eifel-vuoristoon patikoimaan. Parkkeerasimme auton Kallin kylään ja sieltä lähtee noin 10 km pituinen Pingenwanderweg.

Jopa siellä korkealla oli +20C lämmintä. Kasvillisuus ei tosin ollut vielä vihreää, mutta matkan varrella oli vaikka kuinka monta puroa, jotka sanoivat puli-puli.

Oli rauhottavaa kuunnella puron ääntä ja yhtä rauhottavaa on mielestäni aina katsella lampaita. Harmi, että tuo kännykuva on niin huono, ei ollut kameraa mukana.

Välillä oli auringossa todella kuuma ja oli kiva päästä varjoisaan metsään. Kuka olisi uskonut, että maaliskuussa etsitään varjoisaa paikkaa.

Kun palasimme kotiin, pihan krookukset olivat auenneet nyt kokonaan. Tämä saisi puolestani jatkua.

Perjantain positiiviset

Ostin kauan sitten lasiin istutettuja tulppaaneja ja ne vaan kukkivat, kukkivat, kukkivat.... Joka ilta sanon, että tänä yönä ne varmaan tiputtavat terälehtensä, mutta ne vaan kukkivat, kukkivat, kukkivat.
Viikonloppu on täynnä muutakin positiivista, sillä tänään meidät on kutsuttu ystävien luokse syömään, samoin huomenillalla ja siinä välissä on tarjolla suomalaista kirjallisuutta.
Kyllähän tässä nyt kelpaa♥

Ainoa positiivinen asia tänään

on se, että saan suomalaisia kirjoja sähkökirjana eikä tarvitse enää maksaa karmeita postimaksuja kirjapaketista

Kaikki muu meneekin sitten pieleen ja kuntosalillakin sain kaapin numero 13.

Keskiviikon kaunottaret

Dioja ja kuvia lajiteltaessa törmäsin kahteenkin kaunottareen.
Ensimmäinen kuva on isäni ottama ja kaunottaren tunnistattekin, Armihan siinä. Hän kävi Suomen kierroksellaan myös kotipaikkakuntani Työväentalolla ja sai kukkakimpun.

Toinen kaunotar on appiukkoni äiti eikä hän  mielestäni suinkaan jää paljoakaan jälkeen Miss Universumista vai mitä tykkäätte?

Besserwisserin suomen oppitunti

Täällä blogissa käyttämäni suomen kieli ei ole todellakaan mitään kirjakieltä ja teen varmasti paljon enemmän virheitä suomea kirjoittaessani kuin saksaa, jonka kielioppi on tullut sattuneesta syystä päntättyä hyvin päähän. Se pänttäys alkoi jo oppikoulun toisella luokalla ankaran opettajan johdolla, jonka lempilausahdus oli ""kauhistuksen kanan päät", jos teimme virheitä. Nyt alkaa taas jo suomen kielen taito reistata, meinasin kirjoittaa kananpäät yhteen. Miten se oikein menee? Omista kehnoista taidoista huolimatta pitää nyt vähän jupista oikeinkirjoituksesta, kun luin eilen kolmesta eri blogista, että Suomi (siis kotimaamme) oli kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Minun kielioppini sanoo, että Suomi on Suomi, kun se on maa ja suomi on suomi, kun se on kieli. Onko tämä uusi käytäntö joku muoti-ilmiö vai tietämättömyyttä vai huolimattomuutta?
Toinen sana, jonka kirjoitan eri tavalla kuin monet muut, on "kuulemma", jonka minä kirjoitan sitkeästi kahdella ämmällä ja melkein kaikki muut vain yhdellä.  Olen aina ollut kiinnostunut etymologiasta ja tutkin mielelläni sanojen alkuperää. Tutkiessani tätä sanaa törmäsin sellaiseen ilmiöön kuin univerbaatio, joka ymmärtääkseni tarkoittaa sanaa, joka on syntynyt kahden sanan yhdistämisestä, esim. ruotsin kielen  kanske (eli ehkä) oli alunperin "kan ske" eli "voi tapahtua".
Samoin on myös suomen kielen "kuulemma", se on lähtöisin sanoista "kuulen ma/mä" ja n-kirjain on vaihtunut varmaan lausumisen helpottamiseksi m-kirjaimeksi ja uudesta sanasta on tullut kuuleMMa. Samaan tyyliin on syntynyt sana näemmä (näen mä), jonka kyllä kaikki taitavat jostain syystä kirjoittaa yllättäen oikein kahdella ämmällä.

ote kirjasta

Adverbial Constructions in the Languages of Europe

Liebe ist

Aloitetaan uusi kuukausi rakkaudella♥

Kärleken är större än vi själva,
liknar lysmasken
   -  omöjlig att dölja.
Sveper du in den,
tindrar den genom höljet.

- tuntematon

Kuva löytyi diojen joukosta ja se esittää anoppia ja appiukkoa.

Liebe ist [KLIK]