Ketähän uskois?

Huomenna lähdemme kimpsuinemme ja kampsuinemme kohti Baijeria ja sieltä jatkamme matkaa Itävallan puolelle Tiroliin, jossa hyppäämme pyörän selkään ja ajelemme Kärnteniin.

Kovasti jännittää minkälainen sää tulee olemaan, viime viikkojen kokemusten takia pelätään enemmänkin kovaa hellettä tai sadetta. Vaikka Allumies oppi juuri yliopiston energia- ja ilmastoluennollaan, että pitempiaikaiset tiedotukset eivät pidä paikkaansa stratosfeerissä olevan jet streamin takia sulut auki en ymmärrä mitään sulut kiinni, on silti tullut heitettyä katse säätiedotuksiin. Sieltä onkin mukava valita se, mikä eniten miellyttää.

Joka tapauksessa nämä saksalaiset helteet (ystävämme pyöräilevät juuri itä-Saksassa +35C:ssa) eivät onneksi tule meitä haittaamaan, pikemminkin saatamme saada muutaman vesipisaran niskaan, mutta se ei ole ongelma. Sen jälkeen kun kastuimme aikanaan Provencessa (!) niin, että kengätkin olivat täynnä vettä ja ravintolassa toivat meille ensimmäisenä lattiarätit, että voimme pyyhkiä liian vedet pois tai viime vuonna Alpeilta startatessa  kun oli vain pari astetta lämmintä ja sataa tihutteli, meitä ei voi mikään shokeerata.
Ja tuskin siellä nyt tämännäköistä on;

foto credit

Suomen kielen uudet sanat

Ulkosuomalainen ei meinaa pysyä kärryillä, kun suomen kieli muuttuu nopeasti ja uusia sanoja syntyy jatkuvasti. Tästä Kotuksen sivusta on meikäläiselle kovasti hyötyä. Esim. kassahihnalähetys oli aivan uusi sana ja minähän olisin tyhmä, jos en tietäisi, mitä tarkoittaa kassahihnalähetys. Luojan kiitos löysin avun.

KLIK

Nykysuomen sanakirja on joutunut ylimmän hyllyn nurkkaan, sitä ei ole tarvittu pitkään aikaan ja se voisi muuttaa hyvin nimensä Vanhansuomen sanakirjaksi.

Maanviljelyä ja matkaoppaita

Maanviljely on menestynyt tänä vuonna, kun pääsin eroon etanoista.

Rukola on kiitollinen kasvi, melkein joudun sitä tyrkyttämään naapureillekin, kun sato on niin runsas.
Samoin salviaa riittää muillekin antaa.

Ja tässä ylpeyteni, vuoden ensimmäinen mansikka. Tökkäsin joskus yrttiamforani reikään mansikan alun ja sepä tykkäsikin paikasta.

Etelänmatkaa ei tässä kaipailla, sillä lämpötilat ylittää meilläkin +30C. Näin aamulla kestää vielä istua terassin varjossa, mutta iltapäivällä joutuu pakenemaan kuumuutta. Tutkiskelin tuossa jo Tirolin ja Kärntenin säätiedotuksia ja ilokseni totesin, että siellä on ensi viikolla vähän viileäpää ja saattaa jopa sadellakin, joten emme ehkä joudu aivan kamalassa helteessä pyöräilemään.

Nyt lukemaan matkaoppaita.

Arkipäivästä tuli lomapäivä

Tänään oli ohjelmassa oikeastaan kuntosali ja puutarhakaupassa käyminen, kun vanha Gardena-suihku meni rikki, mutta sitten ykskaks suunnitelmat muuttuivatkin. Tein selkäharjoitukset omassa kuntosalissa kotona

ja lähdimme Philharmoniaan kuuntelemaan nuorten musiikinopiskelijoiden konserttia. Aivan uskomatonta, miten joku 13v vaan tuosta soittelee harppua kuin enkeli konsanaan.
Konsertin jälkeen oli tietenkin nälkä ja kun nurkan takana on tähtiravintola  ja sieltä löytyi vapaa pöytä, niin miksi ei mentäisi sinne. Ainoa huono puoli oli, että lämpimästä säästä huolimatta ulkopöydät eivät olleet käytössä.

Ruoka oli taas ensiluokkaista. Söin eturuokana aivan ihanan salaatin

ja pääruokana piikkikampelaa raparperin ja fenkolin ja ohraton kanssa. Raparperi on nyt tullut enemmän ja enemmän muotiin vihanneksena. Monissa kulttuureissa se onkin aina ollut vihannes ja esim. iranilaiset ihmettelevät, että raparperista tehdään jälkiruokaa.

Allumies tilasi vasikkaa bulgurin kanssa.

Meillä oli tosi hauskaa, kun tarkkailimme muita asiakkaita. Ikkunan vieressä pienen pöydän ääressä istui vanha herrasmies, jolla oli happikanyyli nenässä. Niin hieno herra kuin olla ja voi ja söi neljän ruokalajin menyn viinisuosituksineen ja nautti niin kovasti. Miten kiva, että vanhempi yksinäinen sairas ihminenkin osaa nauttia. Jos ajattelen anoppiani, niin hän olisi koko ajan laskenut mitä ruokatarpeet maksoivat ja miten paljon halvemmaksi olisi tullut laittaa itse ruoka.
Toisessa ikkunapöydässä nurkassa istui sinfoniaorkesterin ranskalainen kapellimestari, incognito, ettei kukaan huomannut.
Meidän takana istui journalisti, jonka Allumies heti tunnisti. Hän oli kutsunut kaksi miestä syömään ja uteli heiltä firman salaisuuksia.
Aivan meidän viereen tuli nuorempi pariskunta, saksalainen vaimo, amerikkalainen mies. He tilasivat kuohuviiniä ja saivat ruokalistan käteen. Tarjoilija kävi ainakin kolme kertaa kysymässä löytyikö jotain listalta, mutta varsinkin miehellä oli kai ongelmia päättää mitä söisi. Ensin he halusivat jakaa annokset, mutta tarjoilija ei oikein ymmärtänyt heitä ja loppujen lopuksi he sitten tilasivat jotain. Ruoan kanssa he halusivat valkoviiniä ja sen piti olla "voimakasta".  Sommelier suositteli sitten tammitynnyrissä kypsytettyä ranskalaista Chardonnayta, jonka näkemisestä meikäläinen saa jo migreenin. Pariskunta kysyi pullon hintaa ja järkyttyi vähän, kun kuuli, että se maksaa 46 euroa, mutta eivät sitten kehdanneet olla ottamatta. Oli kiva tarkkailla heidän ilmettään kun sitten maistoivat sitä viiniä, ei varmaan ollut heidän makuun. En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka eivät tiedä juuri mitään viinistä, haluavat välttämättä tilata pullon kun lasillisenkin olisi voinut ottaa kokeeksi.

Kotiin tullessa täällä odotti yllätys, kiitos HK♥

En rajannut varpaitani kuvasta pois, kun siinä näette jotain aivan ihmeellistä: minulla on lakatut varpaankynnet, kun kävin jalkahoitajalla.

Olipa kiva lomapäivä ja nyt lähden lukemaan Gloriaa terassille.

Raparperisemifreddo

Ihanan kesäillan päätteeksi terassilla linnunlaulua kuunnellessamme tarjosin vieraille raparperisemifreddoa, joka meni hyvin kaupaksi.

6 hengelle

350g raparperiä
2 pakettia Bourbon-vaniljasokeria (Oetkerin pussissa on 8g, oliskohan se yhteensä 6 tl)
150g pakastettuja vadelmia
100g marenkia
4 dl kermaa
4 rkl mantelilastuja

Putsaa raparperi ja leikkaa viipaleiksi ja keitä viitisen minuuttia kannen alla, mukana 1-2 rkl vettä ja vaniljasokeri.

Riko marenki kaulimella.
Vatkaa kerma vaahdoksi.
Ota raparperista neste talteen.
Sekoita marenki, raparperi ja kerma nopeasti yhteen ja laita massa laakeaan vuokaan ja pariksi tunniksi pakkaseen.

Ruskita mantelilastut pannulla.

Ota semifreddo pakasteesta, ota siitä lusikalla lautaselle löntti (en taas keksi mitään hienompaa suomalaista sanaa tähän) ja koristele raparperiliemellä ja ripottele päälle manteleita.
Tein sen virheen, että en ottanut tarpeeksi aikaisin pakasteesta ja jouduimme vähän aikaa odottamaan ennenkuin voimme syödä.
Kuva valmiista annoksesta jäi tietysti taas ottamatta, mutta tässä kuva Brigitte-lehdestä, josta resepti on peräisin.

Guten Appetit!

Foto: Brigitte

Helluntain valmistuspäivä

Olen näköjään taas aivan ulalla näiden suomalaisten pyhien kanssa. Muistelin, että Suomessakin oli helluntain jälkeinen maanantai pyhäpäivä kuten Saksassa, mutta sitten pyhä siirrettiin lauantaiksi eli helluntain valmistumispäiväksi, mutta nyt on sekin ilmeisesti poistettu.

Meillä aukesi sopivasti juhlan kunniaksi rikkaruohona levinnyt sininen kellokukka ja niitä on lisää tulossa♥

Naapurin synttärin kunniaksi pihamme pikkupöydälle laittamani unikko kukkii edelleen monenvärisenä♥

Meidät on kutsuttu illalla kaverien luokse syömään ja vien tuliaisina siemenistä idättämäni korianterin, jonka sirkkalehdet vähitellen muuttuu korianterin näköiseksi. Ensimmäisen korianterin veivät etanat, mutta nyt niitä ei ole enää näkynyt kiitos Ferramolin.

Sunnuntaina meillä on tiedossa mahtava ohjelma, kun Philharmoniassa vierailee Mummenschanz.♥



Heleätä helluntaita kaikille♥

Meillä kasvaa pesupulveria

Meillä kasvaa murattia autotallin takaseinällä.
Tiesittekö, että muratin lehdissä on saponiineja, joilla on saippuamainen ominaisuus. Jos laittaa lehtiä sideharsopussiin tai vaikkapa sukkaan ja sitoo pussin kiinni, sen voi laittaa pesukoneeseen pesupulverin virkaa tekemään.
Tästä linkistä löytyy saksankielinen video.

Tuoksuakin löytyisi omasta pihasta, sillä etupihan köynnösruusu kukkii.

Päivän postit

Tänään ei posti tuonutkaan laskuja vaan parin sadan osinkoilmoituksen ja sen lisäksi Campasimpukan blogin arvonnassa voittamani pienet kivat keittiötaulut

ja kesäkuun alun pyörämatkamme ohjeet, kartat, hotellilistat jne.

Muutakin kivaa tässä sattui, kun olin jo ehtinyt nähdä, että hopeiset kynttilänjalat olivat kamalasti mustuneet ja pian sen jälkeen naapuri tuli kyselemään löytyisikö meiltä hopeaa tai messinkiä tai kuparia kiillotettavaksi. Hän opettaa jonkinlaisessa ammattikoulussa ja nyt oli teemana metallin kiillotus, meille juuri sopivaan aikaan.

Etanoita

Muistatko rikasta etanaa,
joka söi vain smetanaa,
hummeria haisteli
ja lohenpalaa maisteli.
Piippukin oli merenvahaa
ja taskut täynnä rahaa!
Toki sellainen elellä jaksaa,
jonka ei tarvitse vuokria maksaa!

- Kirsi Kunnas

Kunpa meilläkin olisi rikkaita etanoita, mutta ei kun on köyhälistöä, joka syö kaikki yrttini ja rukolan. Kääks! Lähes jokaisesta kurkkapurkistakin löytyy muutama etana ja minä kun inhoan niitä yli kaiken. Eilen meillä satoi koko päivän, kun kaikkialla muualla maailmassa oli varmaan kaunis kesäpäivä. Kylässä ollut ystäväni Baijerista sai jatkuvasti äitienpäiväsoittoja ja lapset ilmoittivat olevansa uimassa järvessä ja me täällä värjötimme +14C lämpötilassa. Lauantai-iltana istuimme vielä yömyöhään ulkona ja tänään on taas oikein lämmin, mutta se samperin sunnuntai ja sade, joka toi etanat.
Huomenna ostan takuulla Ferramolia. (En ole yhteistyössä Neudorffin kanssa)

Saako olla raparperimarenkikakkua?

Paistoin pitkästä aikaa matalassa lämmössä raparperikakun ja kyllä kelpasi.
Kakkupohja on murotaikinaa, jossa ei ole leivinjauhetta. Päälle pilkoin raparperia, nettopaino taisi olla noin 600g, voisi laittaa vähän enemmänkin (vuoka oli 26cm) ja sen päälle marenki neljästä valkuaisesta ja 200g sokerista. Paistetaan +130C  KAKSI tuntia. Raparperiin itseensä ei laiteta lainkaan sokeria. Herkkua!
Vieraat söivät niin hyvin, että väsähtivät.

Tämän kevään parsahitti

Tämän kevään parsahitti on ehdottomasti tämä salaatti. Vähän kehno kuva ja lautasella liian iso annos, ei ole mun laittama vaan Allumiehen miehen annos.

Keitin kilon verran valkoista parsaa ad dente. Paistoin 50g ciabattaleivästä leikattuja kuutioita 60 grammassa voita ja maustoin suolalla. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty ciabattaa, toisella kerralla meillä oli vain ruisleipää ja sekin sopi oikein hyvin. Paistoin pieneksi pilkottuja (öljyssä säilöttyjä) aurinkokuivattuja tomaatteja noin 50g, nekin 60 grammassa voita, niin, että voi ruskettui eli siitä tuli - niinkuin saksalaiset sanovat - Nußbutter, onkohan sille suomen kielessä nimeä??? Keitin kaksi kananmunaa kovaksi ja pilkoin valkuaisen ja keltuaisen erikseen. Lautaselle tuli ensin parsaa (vielä vähän lämpöisenä), sen päälle leipäpalaset ja sitten pilkotut munat ja tomaattivoikastike. Sitten päälle nippu rukolaa, basilikaa ja raastettua parmesaania ja mustapippuria. Me laitoimme rukolan päälle vähän oliiviöljyä tai sen voisi myös kieritellä salaattikastikkeessa. Tätä on nyt syöty kovasti ja sitä saavat nyt illalla alkupalana vieraamme.

Wordless Wednesday

nähty Maastrichtissa

Naapuri 50v

Naapurimme juhli eilen 50v synttäreitään. Sinne oli kutsuttu 75 vierasta ja onneksi oli niin hieno kesäpäivä, että suuri osa ihmisistä pystyi olemaan pihassa, muuten olisi ollut pakko siirtää juhlat isoon kellarihuoneeseen.  Juhlista oli meille sekin hyöty, että sain vähän siivottua meidänkin pihaa, jotta eivät pidä meitä täysin asosiaalisina.
Kävin ostamassa marketan

ja pöydälle unikoita

ja halkokasakin sai kukan koristeeksi

ja terassin eteen ostin komean valkoisen hortensian

Vanha ukkolaukka tajusi aueta ennen juhlia

mutta pioniraukka on vielä nupussa, se on vähän kärsinyt kylmästä talvesta

Naapuri savusti pulled pork ja jouduimme laittamaan kaikki räppänät kiinni savun takia. Lisukkeena oli mm. Döppekooche, joka tehdään raastetuista perunoista, sipulista ja pekonista. Naapurin rouva on kotoisin Eifel-vuoristosta, jossa tämä ruoka on perinne kuten myös Reininmaalla. Tarkoitus oli valmistaa se valurautaisessa Dutch oven'issa, jonka he olivat tilanneet netin kautta ja jonka olisi pitänyt saapua ajoissa ennen juhlapäivää. Kun se ei torstaina ollut vielä tullut, he tilasivat A m a z o n  primen kautta toisen, toimitus (muka) seuraavana päivänä, mutta sekin meni pieleen. Loppujen lopuksi he joutuivat lainaamaan padan tuttavalta. Molemmat tilatut padat saapuivat tuntia ennen juhlan alkamista. Pata laitetaan hiilien päälle ja myös kannen päälle voi laittaa hiiliä. Hyvää se oli ja kätevä ruoka isolle porukalle.

Syntymäpäiväsankari toivoi rahaa sähköpyörää varten ja löysimme hänelle Pinterestistä kivan kuvankorttia varten

 Kesä jatkuu, tänään luvassa +27C.

Ulkomaanmatka synttärilahjaksi

Hyvä ystävämme, jonka tunnen jopa kauemmin kuin Allumiehen, täytti kuukausi sitten pyöreitä vuosia ja annoimme hänelle paremman idean puutteessa lahjaksi 100 kilometrin kaukomatkan naapurimaahan Hollantiin, kun emme muutakaan keksineet ihmiselle, jolla on kaikkea ja vähän enemmänkin. Olimme varanneet Maastrichtista huoneen yhdeksi yöksi ja illalla pöydän ravintola Umamista,jossa tilasimme Bib Gourmand-menyyn, johon sisältyi yhteensä kahdeksan pienikokoista ruokalaijia, mm. tonnikalatartaria, seesamjättikatkarapuja, kampasimpukoita, kultaotsa-ahventa, possua jne, kaikki todella herkullisia ja vaikka olimme sen jälkeen täynnä, ei tullut mikään ähky olo, sillä aasialainen ruoka on kevyttä.

Asuimme Crown Plaza-hotellissa, josta pääsi helposti sillan yli vanhaankaupunkiin ja toisaalta ravintolamme oli kivan iltakävelymatkan päässä. Sää oli täydellinen kuten kuvasta näkyy.

Otimme hotellihuoneen ilman aamiaista ja menimme läheiseen kahvilaan aamupalalle. Hinta oli o.k., tosin vähän ihmettelimme, että puolen desin kahvimaidosta (jota emme edes tilanneet) laskutettiin erikseen 20 centtiä.

Kiertelimme paljon kaupunkia ja ystäväni osti mm. kengät, Maastrichtissa on paljon kenkäkauppoja.
Tänään oli ohjelmassa vielä pieni lenkki Maastrichtin ympäristöön ja kävimme mm. katsomassa Neercannen linnan, joka oli meille itsellekin uusi tuttavuus. Sieltä oli hieno näköala kauniiseen luontoon.

Linnan pihaan oli katettu pöytiä ja kun oli lounasaika, keksimme kysyä saisimmeko pöydän, mutta kaikki pöydät oli varattu. Nyt kotona vasta huomasin, että paikkahan onkin Michelin tähden ravintola.

Ajelimme sitten vielä kauniissa maisemissa ja ystävämme sanoivat, että parin päivän ulkomaanmatka oli täydellistäkin täydellisempi synttärilahja.

Vapun värit

Huolimatta vähän viileästä tuulesta lähdimme pienelle lenkille raittiiseen ilmaan. Vapullahan ei ole täällä niin suurta merkitystä kuin Suomessa, jossa se ainakin minulle lapsena oli hyvin tärkeä päivä. Silloin sai laittaa polvisukat jalkaan ja sai ilmapallon ja vappuhuiskan. Tai siis, onhan täälläkin jonkinlaista vappuhuiskaa, kun nuoret miehet koristelevat vappuyönä mielitiettynsä ikkunan alle koivun kreppipaperilla.

Tämä talo ei kaivannut mitään vappukoivua, se oli täysin sinisateen peitossa.

Kaunis oli myös tämä voikukkapelto.

Meillä syödään illalla parsaa, kuinkas muuten ja ehkä juomme sitten kuplivaa vapun kunniaksi.
Kippis ja hauskaa vappua!