Joku roisto on varastanut autostani antennin enkä voi enää kuunnella radiota. Siksi ajaessani pyörii jatkuvasti ikivanha kasetti, ja tätä olen kuunnellut viime aikoina joka päivä:
Samstag, 31. Oktober 2009
Diplomi
Kun niin kehuin tuota lokakuista kultaa luonnossa, sain siitä hyvästä Nurkkalinnulta kultadiplomin. Kiitos Nurkkalintu!
Freitag, 30. Oktober 2009
Ekat farkut
Levi Strauss patentoi vuonna 1873 farmarihousut ja siitä kaikki alkoi. James Deanin elokuva Nuori kapinallinen 1955 antoi sitten lopullisen sykäyksen, ja nuoriso innostui farkuista. Suomeen oli tuontilisenssien takia vaikea saada ulkomaisia farkkuja ja Mattisen Teollisuus ja Beavers alkoivat valmistaa farkkuja Suomessa. Kysyntä oli kova. Mattisen farkkuja markkinointiin nimellä James (ks. James Dean), ja jamesit oli ihan yleinen nimitys farkuille. Mattisen mainosslogan oli "James päällä, joka säällä".
Minun ekat farkut oli kummitädin lahja New Yorkista ja taisin olla uranuurtaja naapuristossa.
Saksassa oltiin paljon vanhoillisempia ja vuonna 1956 syntynyt työkaverini kertoi, että he eivät saaneet käyttää housuja (saati sitten farkkuja) koulussa tai jos halusi käyttää, piti laittaa hame housujen päälle.
Donnerstag, 29. Oktober 2009
Kultaa
Eilinen päivä näytti toteen, että lokakuu on todella Der goldene Oktober kuten Saksassa sanotaan. Ajelin pyörällä lämpöisessä syyssäässä keskikaupungille näissä maisemissa, kastanjoiden ja lehmusten lehdet kahisi romanttisesti pyöräni alla. (Kuvat pitää klikata suuremmaksi, ei ne muuten näytä miltään eivätkä sittenkään vedä vertoja sille todelliselle maisemalle.)
Toisenlaista kultaa on odotettavissa, kun lähdemme reilun viikon päästä kahdeksi viikoksi Egyptiin. Matkareittiimme kuuluu Kairo, pyramidit, Niilin risteily, Luxor, Nasser-järvi, Assuan jne. BLOGitse on lähettänyt ystävällisesti sähköpostitse jo ison listan hyödyllisiä ohjeita, joten olemme hyvin varustautuneet matkaa varten. Suomesta on hommattu maitohappobakteereja taistelemaan egyptiläisiä bakteereja vastaan.
Olemme kerran käyneet Tutankhamonin näyttelyssä ja sitä luetteloa olen tuossa silloin tällöin vilkaissut. Useimmat eksponaatit löytyy nimittäin Kairon museosta.
Nefertiti ei olekaan Egyptissä, jonne se oikeastaan kuuluisi, vaan nykyään Berliinin uudessa museossa, joka avattiin reilu viikko sitten. Sitä ennen se oli eräässä toisessa Berliinin museossa ja meille tuttu rouva sieltä. Kuva Wikipediasta.
Toisenlaista kultaa on odotettavissa, kun lähdemme reilun viikon päästä kahdeksi viikoksi Egyptiin. Matkareittiimme kuuluu Kairo, pyramidit, Niilin risteily, Luxor, Nasser-järvi, Assuan jne. BLOGitse on lähettänyt ystävällisesti sähköpostitse jo ison listan hyödyllisiä ohjeita, joten olemme hyvin varustautuneet matkaa varten. Suomesta on hommattu maitohappobakteereja taistelemaan egyptiläisiä bakteereja vastaan.
Olemme kerran käyneet Tutankhamonin näyttelyssä ja sitä luetteloa olen tuossa silloin tällöin vilkaissut. Useimmat eksponaatit löytyy nimittäin Kairon museosta.
Nefertiti ei olekaan Egyptissä, jonne se oikeastaan kuuluisi, vaan nykyään Berliinin uudessa museossa, joka avattiin reilu viikko sitten. Sitä ennen se oli eräässä toisessa Berliinin museossa ja meille tuttu rouva sieltä. Kuva Wikipediasta.
Mittwoch, 28. Oktober 2009
Kehtolaulu
Tuutilainen, tuutilainen,
Leväele lapsukainen;
Levon lainaja leppyinen,
Jesus sinua siunatkoon!
Nuku, nuku nukkeroisen,
Makaele maidon juoja.
Kuin on maitokin makoinen,
Unes olkohon suloinen.
Kuin on kätes kiinitetty,
Kupehaises vyöllä vyötty,
Niin sun Jesus itseheensä
Uskon nuoralla niveli.
Jumala sun itse otti
Liittoonsa, lapseksensa,
Jesus vioista virutti.
Elä itke Engelisen’,
Vaikeroitsi vaiveroisen’;
Jesus kaunis kumpaninas,
Pyhät vartiat vaussas.
Nuku, nuku nukkeroisen,
Makaele maidon juoja
Itse liikun kintuistani,
Ainoata armastani,
Kehtos käärin kukkaisilla,
Kasvos peitän kaunihisti.
Koskas olet kyllä saanut,
Hopeaisen, hienoisesti,
Heräele, hertukaisen’
Ilman itkutta isolta;
Palkkas pantuna povessa,
Maito mesi mieluhinen.
- Henrik Lilius: Maamiehen ystävä 1845
Toinen kehtolaulu tässä
Dienstag, 27. Oktober 2009
Kölnin vettä
Kävin tänään keskikaupungilla virastoasioilla ja satuin tulemaan yhden aikaan tämän talon ohi. Kännykuva näyttää aika tummalta ja taivas olikin pilvessä, vaikka oli +16C lämmintä.
Vuonna 1794 ranskalaiset valloittivat Kölnin ja numeroivat talot. Siltä ajalta on muistona tämä talo, joka sai numerokseen 4711. Määrättiin, että sikojen ei saanut antaa juosta kaduilla, kun Napoleon tuli 1804 Josephinensa kanssa kaupunkiin, taisi olla aikaansa edellä ja pelätä possutautia. Talo on edelleen 4711 firman käytössä ja turistit ostavat sieltä Kölnin vettä, jota minä en välitä haistella. Appiukkoni käytti sitä lääkkeenä siinä mielessä, että jos tuli huono olo, hän avasi pullon ja haisteli. Minulla on päinvastoin eli tulee huono olo, jos haistelen. Tasatunteina kellopeli alkaa soittaa mm. marseljeesia ja siellä pyörivät Napoleon ja hänen husaarinsa. (Terveisiä Müncheniin, siellähän oli juuri blogissa kellopeli!)
Ja ihan niinkuin ei olisi kotona tarpeeksi lukemista ja katsomista, en voinut olla poikkeamatta matkan varrella aivan sattumoisen olevaan (kuka uskoo?) suureen kirjakauppaan ja ostin kälyn suositteleman kirjan "Nainen Berliinissä", jossa tuntematon nainen kertoo kokemuksistaan sodan lopussa, kun puna-armeija marssi kaupunkiin ja väkivalta kukoisti. Kirjan ostaminen oli oikeastaan senkin takia tarpeellista, kun menomatkalla sain ratikassa luettua Joel Haahtelan Elenan loppuun, joka oli muuten aivan ihana kirja. Käteen osui kaupassa myös varalapsen suosittelema dokumenttifilmi, jossa dokumenttifilmaaja Katarina Peters filmasi "hengissäselviämisstrategianaan" sellistimiehensä sairastarinan aivohalvauksen jälkeen.
Vuonna 1794 ranskalaiset valloittivat Kölnin ja numeroivat talot. Siltä ajalta on muistona tämä talo, joka sai numerokseen 4711. Määrättiin, että sikojen ei saanut antaa juosta kaduilla, kun Napoleon tuli 1804 Josephinensa kanssa kaupunkiin, taisi olla aikaansa edellä ja pelätä possutautia. Talo on edelleen 4711 firman käytössä ja turistit ostavat sieltä Kölnin vettä, jota minä en välitä haistella. Appiukkoni käytti sitä lääkkeenä siinä mielessä, että jos tuli huono olo, hän avasi pullon ja haisteli. Minulla on päinvastoin eli tulee huono olo, jos haistelen. Tasatunteina kellopeli alkaa soittaa mm. marseljeesia ja siellä pyörivät Napoleon ja hänen husaarinsa. (Terveisiä Müncheniin, siellähän oli juuri blogissa kellopeli!)
Ja ihan niinkuin ei olisi kotona tarpeeksi lukemista ja katsomista, en voinut olla poikkeamatta matkan varrella aivan sattumoisen olevaan (kuka uskoo?) suureen kirjakauppaan ja ostin kälyn suositteleman kirjan "Nainen Berliinissä", jossa tuntematon nainen kertoo kokemuksistaan sodan lopussa, kun puna-armeija marssi kaupunkiin ja väkivalta kukoisti. Kirjan ostaminen oli oikeastaan senkin takia tarpeellista, kun menomatkalla sain ratikassa luettua Joel Haahtelan Elenan loppuun, joka oli muuten aivan ihana kirja. Käteen osui kaupassa myös varalapsen suosittelema dokumenttifilmi, jossa dokumenttifilmaaja Katarina Peters filmasi "hengissäselviämisstrategianaan" sellistimiehensä sairastarinan aivohalvauksen jälkeen.
Montag, 26. Oktober 2009
Lokakuu lopullaan
Lokakuun viimeinen viikko on alkanut. Lokakuu ei ole mikään LOKAkuu, vaan se on kultainen kuukausi ja täynnä värejä. ( Hassua muuten, että roomalaisten kalenterin perintönä lokakuun eli vuoden kymmenennen kuun nimi on Oktober/october eli kahdeksas kuukausi.)
Kun eilen aamulla heräsin, kiva valo pilkisteli kylppärin pienestä ikkunasta ja kutsui aamiaisen jälkeen kävelylle ulos. Terassilla kukkii vielä ahkerasti punainen dipladenia. Se on ollut tämän vuoden paras ostos, maksoi keväällä 19 euroa ja on siitä asti kukkinut ilman taukoa. Valitettavasti se ei tule selviämään hengissä talvesta, mutta eipä tuo nyt niin iso investointi ollut eli ostetaan keväällä taas uusi. Korkea kiinalaiskaisla on muuttanut värinsä jo melkein keltaiseksi ja odottaa kohta leikkaamista ja pääsemistä bioroskikseemme. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä meiltä on golfkenttä ja siellä olikin kauniin ja lämpimän sään takia paljon pelaajia. Hevosia oli haassa ja juurikkaita oli kerätty isoiksi vuoriksi peltojen reunalle. Vanhan talon edessä oleva madonna oli näköjään putsattu juhlakuntoon. Joillakin pelloilla kasvoi kirkkaan vihreää kasvia, jota emme tunnistaneet, ilmeisesti se oli jotain typpi/lannoitekasvia.
Hyvää viikon alkua kaikille!
Kun eilen aamulla heräsin, kiva valo pilkisteli kylppärin pienestä ikkunasta ja kutsui aamiaisen jälkeen kävelylle ulos. Terassilla kukkii vielä ahkerasti punainen dipladenia. Se on ollut tämän vuoden paras ostos, maksoi keväällä 19 euroa ja on siitä asti kukkinut ilman taukoa. Valitettavasti se ei tule selviämään hengissä talvesta, mutta eipä tuo nyt niin iso investointi ollut eli ostetaan keväällä taas uusi. Korkea kiinalaiskaisla on muuttanut värinsä jo melkein keltaiseksi ja odottaa kohta leikkaamista ja pääsemistä bioroskikseemme. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä meiltä on golfkenttä ja siellä olikin kauniin ja lämpimän sään takia paljon pelaajia. Hevosia oli haassa ja juurikkaita oli kerätty isoiksi vuoriksi peltojen reunalle. Vanhan talon edessä oleva madonna oli näköjään putsattu juhlakuntoon. Joillakin pelloilla kasvoi kirkkaan vihreää kasvia, jota emme tunnistaneet, ilmeisesti se oli jotain typpi/lannoitekasvia.Hyvää viikon alkua kaikille!
Sonntag, 25. Oktober 2009
Valkoinen nauha
Olin eilen elokuvissa katsomassa Das weisse Band (Valkoinen nauha), joka voitti Cannesin Kultaisen palmun ja pääsee varmaan Oscar-ehdokkaaksi. Havahduttava tutkielma ihmiselle luontaanomaisesta pahuudesta.
Pohjoissaksalaiseen pikkukylään vuonna 1913 sijoittuva elokuva alkaa oudosta onnettomuudesta: kylän lääkäri lentää hevosen selästä törmätessään tien poikki viritettyyn naruun, ilkein seurauksin. Tapaus unohdetaan pian, mutta muutaman kuukauden kuluttua eräs pikkupoika ruoskitaan ja ripustetaan narusta pää alaspäin. Elokuvan edetessä kylässä sattuu muitakin mystisiä pahoinpitelyjä, joista nähdään aina vain jälkiseuraukset.
Hahmoista löytyy joka kastiin. Henkilöinä löytyvät mm. paroni, pappi, opettaja, lääkäri, talonpoika ja kätilö - sekä tietysti kaikkien lapset. Opettaja hillityn koskettavasti kehittyvän rakkaussuhteensa kera nousee keskeiseksi samaistumisen kohteeksi muiden aikuisten hallitessa ja rangaistessa lapsia, toisiaan sekä itseään. Elokuva nostaa esille yläluokan tekopyhyydet ja alaluokan pikkumaisuudet. Kuului kumpaan kastiin tahansa, ei kukaan oikeastaan kykene kontrolloimaan elämäänsä tai noudattamaan puhtoisen julkisivun ylläpitoon vaadittuja sääntöjä. Rikkomuksista ei vain puhuta tai ne lakaistaan maton alle, kunnes selvittämätön molemminpuolinen valtasuhdeviha ruokkii vaivatta itseään. Halujensa ja jumalallisen siveellisyytensä ristiaallokossa kärvistelevät aikuiset purkavat suoraan traumansa lapsiin, joiden viattomuus kasvaa kieroon elämää rajoittavien pakotteiden absurdiuden ja järjestelmän ylläpitämiseen vaaditun tekopyhyyden paljastuessa askel askeleelta.
Mustavalkojälki ja verkkaisesti rytmitetyt kuvat niin ihmisten kasvoista kuin vaihtuvista luonnonolosuhteista hivelevät silmää samalla kun pinnan alla kytevät jännitteet kalvavat mieltä. Myös musiikin jättäminen pois tukee kylän hiljaisen kytevää ilmapiiriä.
www.elitisti.net
Aivan mahtavia, teräviä mustavalkoisia kuvia, jotka tänäänkin vielä näen silmieni edessä ja mielestäni erinomaisia näyttelijöitä, nimenomaan myös filmin lapset. Elokuva sai meidän paikallislehdessä kaikilta viideltä arvostelijalta täydet pisteet ja ne annan minäkin.
Pohjoissaksalaiseen pikkukylään vuonna 1913 sijoittuva elokuva alkaa oudosta onnettomuudesta: kylän lääkäri lentää hevosen selästä törmätessään tien poikki viritettyyn naruun, ilkein seurauksin. Tapaus unohdetaan pian, mutta muutaman kuukauden kuluttua eräs pikkupoika ruoskitaan ja ripustetaan narusta pää alaspäin. Elokuvan edetessä kylässä sattuu muitakin mystisiä pahoinpitelyjä, joista nähdään aina vain jälkiseuraukset.
Hahmoista löytyy joka kastiin. Henkilöinä löytyvät mm. paroni, pappi, opettaja, lääkäri, talonpoika ja kätilö - sekä tietysti kaikkien lapset. Opettaja hillityn koskettavasti kehittyvän rakkaussuhteensa kera nousee keskeiseksi samaistumisen kohteeksi muiden aikuisten hallitessa ja rangaistessa lapsia, toisiaan sekä itseään. Elokuva nostaa esille yläluokan tekopyhyydet ja alaluokan pikkumaisuudet. Kuului kumpaan kastiin tahansa, ei kukaan oikeastaan kykene kontrolloimaan elämäänsä tai noudattamaan puhtoisen julkisivun ylläpitoon vaadittuja sääntöjä. Rikkomuksista ei vain puhuta tai ne lakaistaan maton alle, kunnes selvittämätön molemminpuolinen valtasuhdeviha ruokkii vaivatta itseään. Halujensa ja jumalallisen siveellisyytensä ristiaallokossa kärvistelevät aikuiset purkavat suoraan traumansa lapsiin, joiden viattomuus kasvaa kieroon elämää rajoittavien pakotteiden absurdiuden ja järjestelmän ylläpitämiseen vaaditun tekopyhyyden paljastuessa askel askeleelta.
Mustavalkojälki ja verkkaisesti rytmitetyt kuvat niin ihmisten kasvoista kuin vaihtuvista luonnonolosuhteista hivelevät silmää samalla kun pinnan alla kytevät jännitteet kalvavat mieltä. Myös musiikin jättäminen pois tukee kylän hiljaisen kytevää ilmapiiriä.
www.elitisti.net
Aivan mahtavia, teräviä mustavalkoisia kuvia, jotka tänäänkin vielä näen silmieni edessä ja mielestäni erinomaisia näyttelijöitä, nimenomaan myös filmin lapset. Elokuva sai meidän paikallislehdessä kaikilta viideltä arvostelijalta täydet pisteet ja ne annan minäkin.
Samstag, 24. Oktober 2009
Perunaporkkanakeitto
Meillä oli täällä eilen illalla hammasimplanttipotilas, joka ei voinut lähteä mukaani syömään ystäviemme kanssa ravintolaan (jonka nimi on muuten Tappo!) ja keitin hänelle lohdutukseksi herkullisen ja helppotekoisen keiton:
Peruna-porkkana-keitto
300g perunoita
300g porkkanoita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 chilipalko
2-3 cm pala inkivääriä
2 rkl öljyä
6 dl kasvislientä
2 dl maitoa
2 rkl soijakastiketta
2 tl currya
suolaa
1 rkl seesaminsiemeniä
1 dl creme fraiche
krassia
Kuori ja pilko perunat, porkkanat, sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja pilko chilipalko pieneksi ja paista kaikki ainekset jonkun aikaa öljyssä. Lisää liemi ja anna kiehua hiljaisella tulella kunnes pehmeää. Soseuta keitto ja lisää maito, soijakastike ja mausteet. Paahda seesaminsiemenet pannulla. Jaa keitto lautasille ja koristele seesamilla, creme fraichella ja krassilla.
Peruna-porkkana-keitto
300g perunoita
300g porkkanoita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 chilipalko
2-3 cm pala inkivääriä
2 rkl öljyä
6 dl kasvislientä
2 dl maitoa
2 rkl soijakastiketta
2 tl currya
suolaa
1 rkl seesaminsiemeniä
1 dl creme fraiche
krassia
Kuori ja pilko perunat, porkkanat, sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja pilko chilipalko pieneksi ja paista kaikki ainekset jonkun aikaa öljyssä. Lisää liemi ja anna kiehua hiljaisella tulella kunnes pehmeää. Soseuta keitto ja lisää maito, soijakastike ja mausteet. Paahda seesaminsiemenet pannulla. Jaa keitto lautasille ja koristele seesamilla, creme fraichella ja krassilla.
Donnerstag, 22. Oktober 2009
Onni
OLEN MINÄ ONNELLINEN
On tuota onnea minulla.
Syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä.
Onni on ystävän näköinen;
ruska silmissä kytevi,
pienet siivet kantapäissä,
tanssi varpaiden nenässä.
Onni on aikainen aamu,
kun se tuo sinut minulle,
onni on hiipuva ilta,
kahden kun istumme tuvassa,
vieraita odottelemme,
tai ne jo saatoimme salolle.
Olen minä onnellinen,
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.
Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty,
vaikka se polttaisi tulena.
En minä onnea hakenut,
onni saapui etsimättä,
elämän suuressa puvussa,
kirjavissa kankahissa;
työn se tarjosi minulle.
Paljon on onnea polulla,
kummat mutkat kiertävällä;
onni työssä, onni meissä,
yhteisessä aatteessamme.
runo: Matti Rossi
kuva: Mike
Mittwoch, 21. Oktober 2009
Robbie & Bert
Luin lehdestä, että Robbie Williams on palannut estradille. Jokin aika sitten etsin Brechtin runoja netistä ja siinä yhteydessä törmäsin Robbien esittämään Puukko-Mackie-lauluun. Olen nähnyt Kerjäläisoopperan kaksikin kertaa teatterissa, oli loistava ohjaus ja hyvät näyttelijät ja menisin kolmannenkin kerran katsomaan.
Kauan sitten, kun kummipoika/varalapsi oli ehkä neljän vanha, hän oli taas tapansa mukaan meillä kuten melkein joka päivä. Allumies paistoi kalaa keittiössä ja lauloi Puukko-Mackietä, jonka teksti alkaa saksaksi "Und der Haifisch, der hat Zähne" eli "Haikalalla on hampaat". Pikkupoika tuli luokseni olohuoneeseen ja sanoi: "Allumies laulaa Kerjäläisoopperaa." Vähän siinä suuni loksahti auki, että pieni poika tiesi, että laulu on Kerjäläisoopperasta. Luulin, että mies oli pojalle kertonut laulun olevan Kerjäläisoopperasta, mutta ei ollut. Meillä on vaan niin sivistynyt varalapsi.
Kauan sitten, kun kummipoika/varalapsi oli ehkä neljän vanha, hän oli taas tapansa mukaan meillä kuten melkein joka päivä. Allumies paistoi kalaa keittiössä ja lauloi Puukko-Mackietä, jonka teksti alkaa saksaksi "Und der Haifisch, der hat Zähne" eli "Haikalalla on hampaat". Pikkupoika tuli luokseni olohuoneeseen ja sanoi: "Allumies laulaa Kerjäläisoopperaa." Vähän siinä suuni loksahti auki, että pieni poika tiesi, että laulu on Kerjäläisoopperasta. Luulin, että mies oli pojalle kertonut laulun olevan Kerjäläisoopperasta, mutta ei ollut. Meillä on vaan niin sivistynyt varalapsi.
Dienstag, 20. Oktober 2009
Berliini III
Itäsaksalaisten liikennevalojen herttaiset ukot on yksi niitä harvoja asioita, joita läntinenkin Saksa halusi ottaa perinnöksi DDR:ltä, ja osa Länsi-Berliiniä on jo siirtynyt "Ampelmännchen"-aikakauteen. Tulen aina hyvälle mielelle näistä ukoista ja niistä on tullut vähän niinkuin ikoni.
Lauantaina meillä oli treffit kummipoika/varalapsen kanssa Kreuzbergin kaupunginosassa, joka on tunnettu "huonompana" kaupunginosana ja jossa siitä syystä asuu paljon maahanmuuttajia, eniten turkkilaisia. Berliinihän taitaa olla Istanbulin jälkeen Euroopan suurin turkkilainen kaupunki. Kreuzberg on nykyään tosin jo pidettyä seutua opiskelijoiden asuinpaikkana ja siellä asuu meidänkin kummipoika yhdessä kahden muun meedia-alaa opiskelevan kaverin kanssa kivassa, joskin vähän kunnostuksen tarpeessa olevassa talossa. Menimme sinne kävellen Potsdamer Platzilta, joka on Berliinin moderni keskus. Hotellimme oli aivan Sony Centerin lähellä.
Kuvassa vasemmalla futuristinen Sony Center, oikealla idyllistä Kreuzbergiä, josta tykkään paljon enemmän kuin Sony Centeristä.
Kävelimme kivojen kauppojen ja bistrojen ohi eikä vain ohi, sillä veimme pojan syömään tukevan aterian, johon hänellä köyhänä opiskelijana ei itsellä ole varaa. Hänelle oli tullut muutenkin ylimääräisiä kustannuksia, kun yhden asuinkaverin sängystä löytyi - uskokaa tai älkää - lutikka. Kukaan ei tiedä, mistä se oli tullut ja koko asunto jouduttiin myrkyttämään ja pojille tuli 240 euron lasku maksettavaksi.
Berliinille on tyypillistä takapihat, sillä hyvin usein kadulla olevan talon takana on vielä toinen talo, jonne mennään ensimmäisen talon läpi. On aina kiva kurkkia takapihoille, sieltä löytyy usein idyllisiä nurkkia.
Lauantaina meillä oli treffit kummipoika/varalapsen kanssa Kreuzbergin kaupunginosassa, joka on tunnettu "huonompana" kaupunginosana ja jossa siitä syystä asuu paljon maahanmuuttajia, eniten turkkilaisia. Berliinihän taitaa olla Istanbulin jälkeen Euroopan suurin turkkilainen kaupunki. Kreuzberg on nykyään tosin jo pidettyä seutua opiskelijoiden asuinpaikkana ja siellä asuu meidänkin kummipoika yhdessä kahden muun meedia-alaa opiskelevan kaverin kanssa kivassa, joskin vähän kunnostuksen tarpeessa olevassa talossa. Menimme sinne kävellen Potsdamer Platzilta, joka on Berliinin moderni keskus. Hotellimme oli aivan Sony Centerin lähellä.
Kuvassa vasemmalla futuristinen Sony Center, oikealla idyllistä Kreuzbergiä, josta tykkään paljon enemmän kuin Sony Centeristä.
Kävelimme kivojen kauppojen ja bistrojen ohi eikä vain ohi, sillä veimme pojan syömään tukevan aterian, johon hänellä köyhänä opiskelijana ei itsellä ole varaa. Hänelle oli tullut muutenkin ylimääräisiä kustannuksia, kun yhden asuinkaverin sängystä löytyi - uskokaa tai älkää - lutikka. Kukaan ei tiedä, mistä se oli tullut ja koko asunto jouduttiin myrkyttämään ja pojille tuli 240 euron lasku maksettavaksi.
Berliinille on tyypillistä takapihat, sillä hyvin usein kadulla olevan talon takana on vielä toinen talo, jonne mennään ensimmäisen talon läpi. On aina kiva kurkkia takapihoille, sieltä löytyy usein idyllisiä nurkkia.
Montag, 19. Oktober 2009
Berliini II
Berliinissä on parhaillaan valofestivaalit.
Unter den Linden-kadun lehmukset näyttävät illalla tällaiselta
Brandenburger Tor'in värejä tässä
ja konserttitalo näytti näin upealta
Unter den Linden-kadun lehmukset näyttävät illalla tällaiselta
Brandenburger Tor'in värejä tässä
ja konserttitalo näytti näin upealta
Sonntag, 18. Oktober 2009
Berliini I
Yli 1200km tuli taas mittariin Berliinin keikasta. Oikeastaan inhoan ajamista moottoriteillä tai siis mies meillä useimmiten ajaa ja minä jarrutan niin että jalat tulee melkein konepellistä ulos. Kuvan 178kmh on minulle liikaa
ja usein toivon, että tulisi niin kova ruuhka, että kuskin on pakko ottaa jalkaa kaasulta, vaikka ei tuo paluumatka kovassa liikenteessäkään mitään kivaa ollut.
Mitä lähemmäksi Berliiniä saavuimme, sitä huonommaksi sää muuttui. Berliini on kaukana idässä ja aika pohjoisessakin meiltä katsoen. Siellä oli inhottava syyssää ja aina vaan sateli. Ajelimme alussa metrolla ja ihailimme asemilla vanhoja kaakeleita.
Huonolla säällä voi hyvällä omalla tunnolla mennä ostoksille KaDeWe:n tavarataloon, joka on Lontoon Harrodsin jälkeen Euroopan suurin. Siellä käyn aina ihmettelemässä ruokatavaraosastoa.
Näin paljon erilaisia suklaalevyjä oli tarjolla jo yhdeltä valmistajalta.
ja usein toivon, että tulisi niin kova ruuhka, että kuskin on pakko ottaa jalkaa kaasulta, vaikka ei tuo paluumatka kovassa liikenteessäkään mitään kivaa ollut.
Mitä lähemmäksi Berliiniä saavuimme, sitä huonommaksi sää muuttui. Berliini on kaukana idässä ja aika pohjoisessakin meiltä katsoen. Siellä oli inhottava syyssää ja aina vaan sateli. Ajelimme alussa metrolla ja ihailimme asemilla vanhoja kaakeleita.
Huonolla säällä voi hyvällä omalla tunnolla mennä ostoksille KaDeWe:n tavarataloon, joka on Lontoon Harrodsin jälkeen Euroopan suurin. Siellä käyn aina ihmettelemässä ruokatavaraosastoa.
Näin paljon erilaisia suklaalevyjä oli tarjolla jo yhdeltä valmistajalta.
Mittwoch, 14. Oktober 2009
Downsizing
Meillä on Berliinin matkalla aika tiukka aikataulu eikä oikeastaan ole aikaa käydä kuuntelemassa Berliinin philharmonikkoja, mutta kun kuulin, että heillä on käynyt McKinseyn konsulttifirma antamassa ohjeita, kahden tunnin konsertti kestää enää vain 20 min. eli kyllä meidän aika siihen riittää.
McKinsey ratkaisi asian näin:
The four oboe players do not have much to do for quite a long period. This part should be shortened and the work should be equally distributed on all members of the orchestra in order to avoid peak loads. The twelve violins play all the same melody. That is an unnecessary parallel work. This group should be made drastically smaller. In case a higher volume of sound is preferred this can be achieved also by an electronic amplifer. To play parts which include 1/32 notes requires a large work effort. It is recommended to condense all these notes to 1/16 notes. Then even students of music and less qualified musicians could be employed. In some passages there is too much repetition. The full score should in this respect be thoroughly revised - what is the use of it if the horn repeats a passage which has been played already by the violins?
If all those unnecessary passages are eliminated then the concert, which now takes up to two hours in time, will last approximately twenty minutes. This implies that the intermission can be omitted. If all these measures do reduce demand, then part of the concert hall could be closed which saves money for personnel, electricity, heating etc.
McKinsey ratkaisi asian näin:
The four oboe players do not have much to do for quite a long period. This part should be shortened and the work should be equally distributed on all members of the orchestra in order to avoid peak loads. The twelve violins play all the same melody. That is an unnecessary parallel work. This group should be made drastically smaller. In case a higher volume of sound is preferred this can be achieved also by an electronic amplifer. To play parts which include 1/32 notes requires a large work effort. It is recommended to condense all these notes to 1/16 notes. Then even students of music and less qualified musicians could be employed. In some passages there is too much repetition. The full score should in this respect be thoroughly revised - what is the use of it if the horn repeats a passage which has been played already by the violins?
If all those unnecessary passages are eliminated then the concert, which now takes up to two hours in time, will last approximately twenty minutes. This implies that the intermission can be omitted. If all these measures do reduce demand, then part of the concert hall could be closed which saves money for personnel, electricity, heating etc.
Dienstag, 13. Oktober 2009
Mischpoke
Mischpoke on jiddisin kieltä, sana tulee heprean sanasta mischpacha = perhe. Saksassa käytetään nykyaikana mischpoke-sanaa tarkoittamassa sukua, vähän negatiivisessa mielessä. Me lähdemme torstaina neljäksi päiväksi Berliinin tapaamaan kummipoikaa, (itä)berliiniläistä ystäväpariskuntaa ja miehen mischpokea, sillä Berliinissä asuu lankoni vaimonsa ja tyttärensä (12v) kanssa, hyvin erikoinen perhe, josta voisi kirjoittaa varmaan kirjan. Harvoin näkee pariskuntaa, jolla on niin vähän sanottavaa toisilleen kuin nämä kaksi, ja varmaan tämänkin vierailun jälkeen sanomme taas paluumatkalla autossa, että onneksi me emme ole sellaisia. Kummipoika on rahaton filmialan opiskelija ja iloitsee meitä nähdessään ehkä eniten siitä, että kutsumme hänet syömään. Ei vaan, kyllä se meistä muutenkin tykkää ja pitää yhteyttä. Itäberliiniläiset ystävät on sellaisia oikeita alkuperäisiä berliiniläisiä, joiden puheesta kuulee heti, että ollaan Berliinissä. Berliini on hieno kaupunki, sinne on aina kiva mennä.
Hitlerillä oli Berliinissä bunkkeri, jossa hän myrkkykapselinsa kanssa kökötti viimeiset viikkonsa, ennenkuin sitten tappoi itsensä. Saksalainen pilapiirtäjä Walter Moers on tehnyt hassun, lyhyen videon Hitlerin viimeisistä ajoista. Siinä Hitler istuu koiransa Blondien kanssa kylpyammeessa ja laulaa " En antaudu, en". Se löytyy täältä saksaksi ja englanniksi.
Hitlerillä oli Berliinissä bunkkeri, jossa hän myrkkykapselinsa kanssa kökötti viimeiset viikkonsa, ennenkuin sitten tappoi itsensä. Saksalainen pilapiirtäjä Walter Moers on tehnyt hassun, lyhyen videon Hitlerin viimeisistä ajoista. Siinä Hitler istuu koiransa Blondien kanssa kylpyammeessa ja laulaa " En antaudu, en". Se löytyy täältä saksaksi ja englanniksi.
Montag, 12. Oktober 2009
Herta ja Amos
Sunnuntain lehdessä oli kirjoitus Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneesta Herta Mülleristä. Lehtimiehet piirittivät heti hänen talonsa, kun tieto palkinnosta julkaistiin. Herta ei näyttänyt olevan kotona ja siinä he sitten odottelivat kameroineen, kunnes talon eteen ajoi Volvo ja siitä astui ulos tummatukkainen nainen. Joku esitti kysymyksen, miltä tuntuu saada Nobelin palkinto, ja kävikin ilmi, että nainen olikin Ruotsin suurlähettiläs eikä suinkaan Herta Müller. Tämä tapaus kuvaa hyvin sitä, miten tuntematon Herta Müller on. Minulle hän oli nimeltä tuttu ja olen lukenut joitain haastatteluja ja ehkä pari arvostelua, mutta en koskaan mitään hänen kirjoittamaansa. Ehkä henkilönä kiinnosti, sillä ystäväni Deen isän perhe on myös Romanian saksalaista sukua, saattaa kuulemma olla jopa samaa sukuakin kuin Herta. Dee on opiskellut ja opettaa saksan kieltä ja lukee niin paljon, että hänelle ei voi missään tapauksessa ostaa kirjaa lahjaksi, sillä hän on taatusti sen jo lukenut. Mutta ei, ei edes hän ole lukenut Herta Mülleriä. Müllerin painokset ovat niin pieniä, että kirjoja ei löydä nyt mistään kaupasta. Saksan kirjallisuuspaavi Marcel Reich-Ranicki ei halunnut kommentoida Müllerin palkintoa, joten tiedetään, mitä hän pitää kirjailijasta.
Lauantaina kirjakaupassa Allumies tuli yhden pokkarin kanssa luokseni ja sanoi, että tässä on kirja, josta varmaan pitäisit. Hän tuntee makuni aika hyvin ja ostinkin sen kirjan. Se on israelilaisen Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, yli 800 sivua lukemista, joten kahden viikon Egyptin lomalle ei varmaan tarvitse ottaa muita kirjoja mukaan. Oz oli Günter Grassin ja monen muunkin suosikki Nobel-palkinnon saajaksi, mutta Herta nappasi täysin yllättäen palkinnon. Kaipa sitä Hertaakin sitten pitää lukea, kunhan saavat painettua lisäpainoksia.
Lauantaina kirjakaupassa Allumies tuli yhden pokkarin kanssa luokseni ja sanoi, että tässä on kirja, josta varmaan pitäisit. Hän tuntee makuni aika hyvin ja ostinkin sen kirjan. Se on israelilaisen Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, yli 800 sivua lukemista, joten kahden viikon Egyptin lomalle ei varmaan tarvitse ottaa muita kirjoja mukaan. Oz oli Günter Grassin ja monen muunkin suosikki Nobel-palkinnon saajaksi, mutta Herta nappasi täysin yllättäen palkinnon. Kaipa sitä Hertaakin sitten pitää lukea, kunhan saavat painettua lisäpainoksia.
Sonntag, 11. Oktober 2009
Ahkeraliisa
Sateisesta syyspäivästä on se hyöty, että on pysyteltävä sisällä ja voi vaikka innostua tekemään kotitöitä. Meidän autotalliimme mahtui ennen miehen isohko Audi, mutta sitten sinne alkoi kertyä niin paljon tavaraa, että sinne mahtui ainoastaan minun pikkuinen Yaris ja lopuksi sekään ei enää mahtunut. Eilen sain kuin sainkin jonkunlaisen energiasysäyksen ja sain heitettyä yhden jätesäkillisen tavaraa roskikseen ja järjestettyä muut kamat ja nyt talliin mahtuu jopa auto. (Tuo pyörätuoli on anopin perintöä emmekä ole heittäneet sitä pois, vaikka ei ole onneksi itse tarvittu.)
Energiaa oli niin paljon, että tein pullataikinan ja leivoin muutaman pellillisen pakastimeen.
Iltapalaksi pikapizzaa ja lasi kylmää valkoviiniä. Pizzapohja on voitaikinaa, päälle tomaattimurskaa, sipulirenkaita,valkosipulia, rucolaa, mozzarellaa, vuohenjuustoa ja kirsikkatomaatteja (ja mausteeksi suolaa, pippuria, timjamia, rosmariinia ja oreganoa). Oli hyvää, mutta en valuttanut tomaattimurskaa tarpeeksi, joten pohja oli vähän liian kostea.
Illalla katsottiin yläkerran takkahuoneessa sateen ropistessa kattoikkunaan Australia, jossa näyttelee Nicole Kidman ja "the sexiest man alive" Hugh Jackman. Minä tykkäsin, Allumiehen kommentti: Kitsch as Kitsch can.
Energiaa oli niin paljon, että tein pullataikinan ja leivoin muutaman pellillisen pakastimeen.
Iltapalaksi pikapizzaa ja lasi kylmää valkoviiniä. Pizzapohja on voitaikinaa, päälle tomaattimurskaa, sipulirenkaita,valkosipulia, rucolaa, mozzarellaa, vuohenjuustoa ja kirsikkatomaatteja (ja mausteeksi suolaa, pippuria, timjamia, rosmariinia ja oreganoa). Oli hyvää, mutta en valuttanut tomaattimurskaa tarpeeksi, joten pohja oli vähän liian kostea.
Illalla katsottiin yläkerran takkahuoneessa sateen ropistessa kattoikkunaan Australia, jossa näyttelee Nicole Kidman ja "the sexiest man alive" Hugh Jackman. Minä tykkäsin, Allumiehen kommentti: Kitsch as Kitsch can.
Samstag, 10. Oktober 2009
Yhden sanan meemi
Vastaa yhdellä sanalla:
1. Missä kännykkäsi on? – käsilaukussa
2. Puolisosi? - vessassa
3. Hiuksesi? - vaaleat
4. Äitisi? - taivaassa
5. Isäsi? - taivaassa
6. Suosikkisi? - Allumies
7. Unesi viime yönä? - unohdin
8. Mielijuomasi? - vesi
9. Unelmasi/tavoitteesi? - terveys
10. Missä huoneessa olet? - työhuoneessa
11. Harrastuksesi? - lukeminen
12. Pelkosi? - syöpä
13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? - kotona
14. Missä olit viime yönä? - sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? - laiha
16. Muffinssit? - pakastimessa
17. Toivelistalla? - matkoja
18. Paikka, missä kasvoit? - Hämeessä
19. Mitä teit viimeksi? - silitin
20. Mitä sinulla on ylläsi? - vaatteita
21. Televisiosi? - olohuoneessa
22. Lemmikkisi? - olematon
23. Ystävät? - tärkeitä
24. Elämäsi? - kunnossa
25. Mielialasi? - tasapainoinen
26. Ikävöitkö jotakuta? - joskus
27. Auto? - on
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? - sukkahousut
29. Lempikauppasi? - Manufactum
30. Lempivärisi? - musta
31. Milloin nauroit viimeksi? - tänään
32. Milloin viimeksi itkit? - hautajaisissa
33. Kuka lähettää tämän edelleen - joku
34. Paikka minne menet yhä uudelleen ja uudelleen? - Suomi
35. Henkilö, joka s-postittaa sinulle säännöllisesti? - Rita
36. Lempiruokapaikka? - Sorgenfrei
37. Unelmalomasi? - Egypti
38. Mikä ei ota sinussa syntyäkseen? - siivooja
39. Mistä nautit? - elämästäni
40. Miten voit? - loistavasti
1. Missä kännykkäsi on? – käsilaukussa
2. Puolisosi? - vessassa
3. Hiuksesi? - vaaleat
4. Äitisi? - taivaassa
5. Isäsi? - taivaassa
6. Suosikkisi? - Allumies
7. Unesi viime yönä? - unohdin
8. Mielijuomasi? - vesi
9. Unelmasi/tavoitteesi? - terveys
10. Missä huoneessa olet? - työhuoneessa
11. Harrastuksesi? - lukeminen
12. Pelkosi? - syöpä
13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? - kotona
14. Missä olit viime yönä? - sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? - laiha
16. Muffinssit? - pakastimessa
17. Toivelistalla? - matkoja
18. Paikka, missä kasvoit? - Hämeessä
19. Mitä teit viimeksi? - silitin
20. Mitä sinulla on ylläsi? - vaatteita
21. Televisiosi? - olohuoneessa
22. Lemmikkisi? - olematon
23. Ystävät? - tärkeitä
24. Elämäsi? - kunnossa
25. Mielialasi? - tasapainoinen
26. Ikävöitkö jotakuta? - joskus
27. Auto? - on
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? - sukkahousut
29. Lempikauppasi? - Manufactum
30. Lempivärisi? - musta
31. Milloin nauroit viimeksi? - tänään
32. Milloin viimeksi itkit? - hautajaisissa
33. Kuka lähettää tämän edelleen - joku
34. Paikka minne menet yhä uudelleen ja uudelleen? - Suomi
35. Henkilö, joka s-postittaa sinulle säännöllisesti? - Rita
36. Lempiruokapaikka? - Sorgenfrei
37. Unelmalomasi? - Egypti
38. Mikä ei ota sinussa syntyäkseen? - siivooja
39. Mistä nautit? - elämästäni
40. Miten voit? - loistavasti
Donnerstag, 8. Oktober 2009
Syksy
Foto: Mike
Jos minä olen syksy. Ja sinä olet kevät.
Niin minä odotan sinua.
- Saarikoski/ En soisi sen päättyvän
Kotikatu
Ihmeellinen tämä lokakuu. Eilen oli meillä +23°C, lounais-Saksassa jopa +30°C ja tänä aamuna kahdeksalta näytti mittari meillä jo +16°C.
Tässä kuitenkin varmaan vuoden viimeiset kesäkuvat meidän ympäristöstä, kaikki korkeintaan 500m päästä talostamme.
Täältä löytyy kyyhkyslakka
ja vanhoja taloja
ja lisää vanhoja taloja
ja kirkko
ja pappila
ja on täällä uudempaakin arkkitehtuuria
ja ihan fiksuja kerrostalojakin
Tässä kuitenkin varmaan vuoden viimeiset kesäkuvat meidän ympäristöstä, kaikki korkeintaan 500m päästä talostamme.
Täältä löytyy kyyhkyslakka
ja vanhoja taloja
ja lisää vanhoja taloja
ja kirkko
ja pappila
ja on täällä uudempaakin arkkitehtuuria
ja ihan fiksuja kerrostalojakin
Mittwoch, 7. Oktober 2009
Tänään Birgitta
kuva täältäTänään viettää nimipäiväänsä mm. Birgitta. Olen tutustunut elämässäni kolme kertaa Birgittaan. Ensimmäisenä Vadstenan luostarissa Ruotsissa, sitten Tallinnan luostarin raunioilla ja viimeisenä ruotsalaiseen kämppäkaveriini opiskeluajoilta Heidelbergista. Birgitta oli hienon aatelisen ruotsalaisperheen tytär ja satuimme yhtä aikaa opiskelijoiden asuntovälitykseen, ja kun tarjolla oli ainoastaan yksi huone ja se kahdelle hengelle, sovimme spontaanisti, että muutamme yhteen. Asuntomme lähellä oli kansainvälinen opiskelijakerho, jossa voi käydä lukemassa ulkomaalaisia sanomalehtiä, mm. Hesaria ja kävimme usein siellä lukemassa päivän lehdet. Siellä oli pääasiassa arabipoikia, joille Birgitta lähetteli signaaleja, ja pojat olivat tietysti kiinnostuneita ruotsalaisblondista. En muista, kuinka moneen poikaan tyttö oli ihastunut jo ennen kuin kuvaan astui jordanialainen H., joka vei Birgitan sydämen täysin. Itse en pitänyt tästä kaverista lainkaan ja hän huomasi sen ja kerran mainitsikin tietävänsä, etten pidä hänestä. Ei kestänyt kauan, kun Birgitta oli raskaana, mutta kaveri ei paljon välittänyt hänen tunteistaan ja lähti ilman varoitusta pitemmäksi aikaa kotimaahansa ja jätti raskaana olevan naisen kuin nallin kalliolle. Yhtäkkiä Birgittakin oli hävinnyt ja aloin etsiä häntä toisen ruotsalaistytön kanssa ja menimme jopa tekemään katoamisilmoituksen poliisille. En ikinä unohda, miten kuvailimme poliisille Birgittaa, mm. hänen ranneketjuaan. Pian saimme tietää, että hän oli yrittänyt itsemurhaa tableteilla ja joutunut psykiatriseen sairaalaan, jonne menimme sitten häntä katsomaan. Häneltä oli otettu kaikki vaaralliset esineet pois, mm. aamutakin isokokoiset napit oli poistettu. Birgitta katui siinä vaiheessa tekoansa ja hänen sympaattinen äitinsä tuli Ruotsista tyttären tueksi. Olin jo palannut Suomeen, kun B. sai lapsen ja myöhemmin hän muutti miehen kanssa muualle Saksaan. Seuraavana vuonna kävin häntä moikkaamassa läpikulkumatkalla Pariisiin , mutta tilanne oli jotenkin kiusallinen, kun siinä oli se epäsympaattinen mies paikalla ja sen jälkeen en kuullut Birgitasta vähään aikaan mitään. Muutama vuosi myöhemmin tuli kortti, jossa hän ilmoitti saaneensa tyttären nimeltä Muna=toivottu. Sitten tuli taas vuosien yhteyskatko. Kun sitten kerran menin viikoksi Tukholmaan työmatkalle, päätin etsiä Birgittaa ja löysinkin hänet puhelinluettelosta. Hänellä on niin hieno sukunimi, että olin varma, että hän ei naimisiinkaan mentyään sitä vaihtaisi. Soitin hänelle ja sovittiin tapaamisesta hänen asunnossaan. Sieltä löytyi aika kehnossa kunnossa oleva nainen, jolla oli taas rakkaussuruja, nyt jonkun ruotsalaisen miehen takia. Aivan selvästi Birgitalla oli aika pahoja psyykkisiä ongelmia. Sain kuitenkin jonkun verran selville hänen menneisyydestään. H:n kanssa tuli avioero ja Birgitta lähti lasten kanssa Ruotsiin. H. kävi silloin tällöin lapsia katsomassa ja teki heidän kanssaan pieniä retkiä tai matkoja. Yhdeltä matkalta lapset eivät sitten tulleetkaan takaisin ja poliisi sai selville, että H. oli vienyt lapset risteilylle Suomeen kuten oli sovittukin, mutta lentänyt sitten Helsingistä Ammaniin ja vienyt lapset sinne perheensä luokse. Poliisi ja asianajajat sanoivat, että ainoa mahdollisuus Birgitalle oli lentää sinne ja leikkiä olevansa halukas jatkamaan suhdetta miehen kanssa ja siten voittaa hänen luottamuksensa. Ja niin siinä sitten kävi, että monien mutkien kautta Birgitta pääsi Ruotsin suurlähetystön avulla salakuljettamaan lapset takaisin Ruotsiin. Internetin kautta sain nyt selville, että Birgitta asuu edelleen Ruotsissa, mutta se viime tapaaminen oli niin omituinen tilanne, että en taida enää ottaa yhteyttä.
Dienstag, 6. Oktober 2009
Roosa lokakuu
Lokakuussa on taas aika pitää yllä tietoisuutta rintasyövästä. Koska sekä äitini että hänen siskonsa kuolivat rintasyöpään, kuulun minäkin riskiluokkaan ja käyn säännöllisesti ultraäänessä ja mammografiassa.
The best protection is early detection.
粉红丝带 = roosa nauha
The best protection is early detection.
粉红丝带 = roosa nauha
Montag, 5. Oktober 2009
Entisessä pääkaupungissa
Olimme eilen Bonnissa, joka on muuten oikein viehättävä kaupunki, katsomassa varmaan Saksan parhaan huumorimiehen näyttelyä Haus der Deutschen Geschichte-museossa. Loriot on todella monipuolinen taiteilija ja humoristi ja niin pidetty, että näyttelyssä oli turhan paljon ihmisiä eikä oikein hyvin päässyt katsomaan kaikkia piirroksia, esineitä, kirjoja tai kuulemaan/näkemään hänen sketsejään. Tämä makaronisketsi ,jossa Loriot yrittää kosia, on yksi hänen klassikoistaan ja siitä on syntynyt meidän ystäväpiirin taikasana: jos jollakin on ruokaa suupielessä, ei tarvitse sanoa muuta kuin "Loriot" ja toinen tietää heti, että pitää pyyhkiä suu. Toinen klassikko on tämä. Tai jodlauskoulu.
Ostin museon kaupasta pari ulkomaalaisvihanvastustuspostikorttia (mikä olikaan suomen kielen pisin sana?). Jokainenhan on jossakin ulkomaalainen.
Museosta ajelimme Reinin toiselle rannalla ja teimme kivan kävelylenkin. Siellä tuli vastaan mm. tämä nätti talo, jonne Ludwig van Beethovenkin on kuulemma aikanaan piipahtanut.
Bonnissa on kiva systeemi vanhoille kirjoille. Niitä voi viedä ns. avoimiin kirjakaappeihin ympäri kaupunkia ja sieltä voi jokainen hakea ilmaiseksi lukemista.
Ostin museon kaupasta pari ulkomaalaisvihanvastustuspostikorttia (mikä olikaan suomen kielen pisin sana?). Jokainenhan on jossakin ulkomaalainen.
Museosta ajelimme Reinin toiselle rannalla ja teimme kivan kävelylenkin. Siellä tuli vastaan mm. tämä nätti talo, jonne Ludwig van Beethovenkin on kuulemma aikanaan piipahtanut.
Bonnissa on kiva systeemi vanhoille kirjoille. Niitä voi viedä ns. avoimiin kirjakaappeihin ympäri kaupunkia ja sieltä voi jokainen hakea ilmaiseksi lukemista.
Sonntag, 4. Oktober 2009
Syyspäivä
Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Pakota jo hedelmät, viimeisetkin kypsymään!
Niille vielä kaksi hellepäivää suo,
valmistumaan kiirehdi ja lämmössä luo
viimehetken makeus viiniin väkevään.
Ken nyt on vailla taloa, ei enää rakenna.
Ken nyt on yksin, pitkään olla saa,
hän valvoo, lukee, kirjeitänsä kirjoittaa
ja pitkin puistokatuja,
leijaillessa lehtien, rauhatta vaeltaa.
♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦
Herr, es ist Zeit. Der Sommer war sehr groß.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Befiehl den letzten Früchten, voll zu sein;
gib ihnen noch zwei südlichere Tage,
dränge sie zur Vollendung hin, und jage
die letzte Süße in den schweren Wein.
Wer jetzt kein Haus hat, baut sich keines mehr.
Wer jetzt allein ist, wird es lange bleiben,
wird wachen, lesen, lange Briefe schreiben
und wird in den Alleen hin und her
unruhig wandern, wenn die Blätter treiben.
Rainer Maria Rilke, 21.9.1902, Paris
käännös: Eve Kuismin/Rehn
Samstag, 3. Oktober 2009
Juku mikä suku
Yksi meidän kummipojista on aatelissukua ja esi-isät taidetaan tuntea ainakin 1500-luvulle asti. Minun sukuni on kaukana aatelista ja meidän tietomme loppuvat suunnilleen isovanhempien vanhempiin. Veljeni innostui joku aika sitten sukututkimuksesta ja nyt sitten odotan jännityksellä, mitä kaikkea löytyy.
Löysin Amerikan tädin arkusta aikanaan vanhat kehykset, jossa oli kuivattuja kukkia ja valokuvia hänen sisaruksistaan. Jos muistan oikein, neljä heistä muutti ruotsalaisen nimensä suomalaiseksi ja neljä säilytti ruotsinkielisen nimen. Jostain syystä suvussamme on aina ollut paljon naimattomia täti-ihmisiä ja siksi ei ole paljon lapsiakaan ollut. Serkkujakin minulla on vain kaksi.
Muistan Australiassa kuulleeni, että sellainen ihminen on oikea australialainen, jonka esi-isä on tullut aikanaan ensimmäisillä laivoilla (first fleet) eli siis ollut sellainen rikollinen, joka on karkotettu Euroopasta. Siellä ollaan siis ylpeitä tuollaisesta taustasta. Muistan myös hämärästi, että isäni olisi kertonut kuulleensa, että Hallin Janne olisi meille sukua. En tiedä, oliko vitsi. Kun mainitsin asiasta minua 20v vanhemmalle ja paljon minua vanhoillisemmalle veljelleni, hän tuumasi, että "ei kai meidän tarvitse niin kovin pitkälle tutkia". Katsotaan nyt sitten, mitä rikollisia taustalta löytyy tai jos vaikka löytyisi toinenkin Amerikan täti, joka etsii perillisiä.
Löysin Amerikan tädin arkusta aikanaan vanhat kehykset, jossa oli kuivattuja kukkia ja valokuvia hänen sisaruksistaan. Jos muistan oikein, neljä heistä muutti ruotsalaisen nimensä suomalaiseksi ja neljä säilytti ruotsinkielisen nimen. Jostain syystä suvussamme on aina ollut paljon naimattomia täti-ihmisiä ja siksi ei ole paljon lapsiakaan ollut. Serkkujakin minulla on vain kaksi.
Muistan Australiassa kuulleeni, että sellainen ihminen on oikea australialainen, jonka esi-isä on tullut aikanaan ensimmäisillä laivoilla (first fleet) eli siis ollut sellainen rikollinen, joka on karkotettu Euroopasta. Siellä ollaan siis ylpeitä tuollaisesta taustasta. Muistan myös hämärästi, että isäni olisi kertonut kuulleensa, että Hallin Janne olisi meille sukua. En tiedä, oliko vitsi. Kun mainitsin asiasta minua 20v vanhemmalle ja paljon minua vanhoillisemmalle veljelleni, hän tuumasi, että "ei kai meidän tarvitse niin kovin pitkälle tutkia". Katsotaan nyt sitten, mitä rikollisia taustalta löytyy tai jos vaikka löytyisi toinenkin Amerikan täti, joka etsii perillisiä.
Abonnieren
Posts (Atom)