Sukulaisilla Suomessa on nätti mökki Mallasveden rannalla ja saksalaisilla ystävillä on pieni ja söpö talo Burgundissa ja Sveitsin serkku on ostamassa tätä loma-asuntoa Provencesta Grassen läheltä ja saksalaisilla ystävillä on loma-asunto tässä talossa Vierwaldstätter-järven rannalla Sveitsissä ja työkaverini on just ostanut tämän talon Floridasta mutta meillä ei ole mökistä tai loma-asunnosta tietoakaan ja siksi lähdemme tänään B&B-majoitukseen Bretagneen ja sitten vielä muutamaksi päiväksi hotelliin. Au revoir le 6 septembre dans ce théâtre.
Jiddišin kieli kehittyi keskiajalla Euroopassa ja on siitä erikoinen kieli, että sitä ei ole puhuttu jollain tietyllä alueella vaan yli monien rajojen. Kieli muistuttaa aika paljon saksaa. Vuonna 1933 Euroopassa puhui 10 miljoonaa ihmistä jiddisiä, holocoustin takia nykyään maailmasta löytyy vain vähän yli 2 miljoonaa jiddišin taitoista. Saksan kielestä löytyy paljon sanoja, jotka ovat tulleet jiddišin tai heprean kielestä ja itsekin käytän sellaisia kuten esimerkiksi sanaa "meschugge", mikä tulee alunperin heprean sanasta meschuga=hullu. Sana "petzen" (kannella, ilmiantaa) tulee heprean sanasta "pazah" = avata suunsa. Ennen uutta vuotta saksalaiset toivottaa toisilleen "Guten Rutsch", jonka useimmat luulee tarkoittavan hyvää liukumista uuden vuoden puolelle, mutta sanonta johtuu jiddišin sanasta "rosch" =alku ja sanonta tarkoittaa hyvään (uuden vuoden) alkua. Kansanmusiikkiyhtye Zupfgeigenhansel levytti 1970/1980-luvulla joitakin lauluja jiddišin kielellä kuten Dem milners trern eli Myllärin kyyneleet:
Lottovoitollani on tänään syntymäpäivä. Hän on saanut minulta hyvää hoitoa ja kasvanut jo pituutta 189cm ja ilmekin on muuttunut huomassani* paljon aurinkoisemmaksi kuin äidin luona. (*piti taas katsoa Nykysuomen sanakirjasta, että onko tuollaista sanaa olemassa.)
Meillä ei yleensä juuri osteta lahjoja, mutta nyt ostin omaa etua ajatellen navigaattorin. Me ei nimittäin muuten riidellä, mutta jos minä joudun lukemaan karttaa autossa, siitä syntyy usein kovinkin kiivas keskustelu. Kaveri nimittäin istuu autoon ja ajaa ensin ilman karttaa noin 457km ja sitten yhtäkkiä kysyy, että minnekäs nyt ja siinä mun pitää sitten sekunnissa 1)tajuta missä olemme 2) löytää se paikka kartasta 3) neuvoa miten ajetaan. Nyt TomTom vastaa puolestani.
Mennään bussilla oli hauska brittisarja, jota ammuvainaan aikaan katsottiin ahkerasti telkkarista. Tänään oli meidän paikallislehdessä artikkeli kaupungin suurimmasta vanhainkodista. Koska dementiapotilailla on tapana karata, vanhainkodin alueelle on tehty tällainen (pseudo)bussipysäkki. Hoitajien on helppo löytää karkurit tältä pysäkiltä, johon ei bussi koskaan saavu. Aika hieno idea.
Eilen soitti vanhin kummipoikamme ja ilmoitti menevänsä ensi vuonna naimisiin. Hän halusi varmistaa hyvin ajoissa, että pääsemme häihin, joita vietetään todennäköisesti Krakovassa. No sehän sopii, sillä Krakova onkin ollut pitkään toivelistalla, Unescon maailmanperintö sekin. Tänään menen ystäväni Ginan äidin hautajaisiin. Vanha rouva lopetti syömisen pari kuukautta sitten ja hoitotahdon ansiosta lääkärit eivät pakottaneet letkuruokintaan vaan antoivat vanhuksen kuolla rauhassa. Luin netistä, että saksalaisen, natsien teloittaman teologin Dietrich Bonhöfferin runosta "Von guten Mächten wunderbar geborgen" on tehty virsi Suomessakin. Bonhoeffer lähetti runon kihlatulleen ja perheelleen jouluksi keskitysleiriltä.
Von guten Mächten wunderbar geborgen erwarten wir getrost, was kommen mag. Gott ist mit uns am Abend und am Morgen und ganz gewiß an jedem neuen Tag.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.
Bonhoefferin tekstejä näkyy paljon kuolinilmoituksissa ja seuraavan lauseen kirjoitin minäkin kukkalaitteeni surunvalittelukorttiin:
Je schöner und voller die Erinnerung, desto schwerer ist die Trennung. Aber die Dankbarkeit verwandelt die Erinnerung in eine stille Freude. Man trägt das vergangene Schöne nicht wie einen Stachel, sondern wie ein kostbares Geschenk in sich.
Mitä kauniimpi ja rakkaampi muisto, sitä raskaampi on ero. Mutta kiitollisuus muuttaa muiston hiljaiseksi iloksi. Ei mennyt kaunis ole pistävä oka, vaan kallisarvoinen lahja.
Eilen veimme pohjoissaksalaiset vieraamme Aacheniin ja näimme siellä katumuusikkoja ja eläviä patsaita ja kivan lastenvaatekaupan mainoksen ja last but not least Aachenin fantastisen tuomiokirkon, joka on Unescon suojelun alla
Kamalalla helteellä banaanit kypsyivät mustiksi jo melkein matkalla kaupasta kotiin ja oli pakko kiireesti etsiä kakkuresepti, johon tulee ylikypsää banaania ja löysin netistä tämän:
Vatkaa voi, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Lisää rahka ja sekoita huolellisesti. Lisää jauhot, leivinjauhe ja sooda.
Voitele ja jauhota reiällinen kakkuvuoka. Laita 2/3 taikinasta vuokaan, lisää „täyte“ ja sen jälkeen lopputaikina. Sekoita taikinaa haarukalla, jotta saat raitoja. Paista +170°C noin 45 min.
Ihan hyvän näköinen siitä tuli ja mehevältä näyttää, mutta en ole vielä maistanut. Iltapäivällä tulevat yövieraat saavat olla koekaniineja.
Tänään on meillä tulossa vuoden kuumin päivä, jossain luvattiin jopa +37°C. Meidän varalapsi/kummipoika Bee harrastaa mäkihyppyä, mutta vähän erilaista kuin se perinteinen laji ja hän voi harrastaa hyppäämistä jopa näin kovalla helteellä.
Tämä video tehtiin Kölnin television lastenohjelmaan ja kuten näette, siinä on ylhäältä käsin filmattu lattialla makaavia näyttelijöitä. Bee on siinä numero 10 eli voitti kilpailun. On meillä taitava poika!
(Kirlah, jos satut lukemaan tämän. Tuossa tv-ohjelman nettisivulla voi klikata iconia ylhäällä toinen vasemmalla ja sieltä löytyy Sachgeschichten, joissa esitellään jotain arkista asiaa. Mulla ei ole kokemusta saksan opetuksesta, mutta voisin kuvitella, että nämä tarinat voisi hyvinkin sopia saksan lukijoille. Itsekin katson niitä joskus, kun siinä selitetään asioita todella hienosti.)
EDIT: -S- ilmoitti, ettei video näy. Kummallista, sillä meillä kyllä näkyy. Pistän tähän varmuuden vuoksi linkin http://www.youtube.com/watch?v=hxp3f9eL_u0
Maanantaina meillä päin alkoi taas koulu. Pitkään miettivät, jatketaanko kesälomaa vielä viikolla. Niin olisi toimittu sen takia, että koululaisten (matkalta tuoma) possuflunssa olisi puhjennut vielä kotona eikä koulussa. Kuitenkin päättivät aloittaa koulun ja opettavat nyt lapsille käsien pesua. Opettajaystävämme kertovat mitä ihmeellisempiä tarinoita kouluistaan ja erilaisista järjestelyistä siellä. Luulen, että suomalaisissa kouluissa asiat hoituu vähän vähemmän monimutkaisesti. Yhdessä koulussa keskulteltiin tunnin verran, kuuluvatko paperinenäliinat paperiroskiin vai muihin roskiin ja pitääkö paperikorissa olla nyt kansi vai ei. Olishan siinäkin taas hyvä teema väitöskirjaan.
Pätkikset vaihtuivat brikkeihin, jotka olivat yhtä suussasulavia kuin Pätkiksetkin ja niitä tarjosimme illalla alkupalaksi vieraillemme.
Kun talossa on vieraita, meikäläinen jopa viitsii aikaisin aamulla hypätä pyörän selkään ja ajaa muutama minuutti pappilan ja kirkon ohi leipomoon ostamaan aamupalaksi tuoretta sämpylää.
Nyt pesukone pyörittää lakanoita ja ne pistetään illalla taas vierassänkyyn odottamaan seuraavia vieraita, jotka tulevat perjantaina. Torstaiksi on luvassa +35°C, joten pitänee hoitaa kaikki hommat ennen sitä kamalaa hellettä.
Iltapäivällä tulee vieraita ja oli tarkoitus tarjota heille Clarissan pätkismuffinsseja, joita varten sukulaistyttö ystävällisesti lähetti Suomesta Pätkiksiä. Mutta kuinkas kävikään?! Olin laittanut Pästkis-pussin toisen muovipussin sisään kaappiin, ettei tule vahnigossa syötyä (perheessä on suklaa-addikti mieshenkilö), mutta kun aloin hakea pussia, näin ensi silmäyksellä, että sisällä oleva Pätkis-pussi oli auki ja siitä oli syöty paljon. Minulla oli lapsena englanninkielinen lastenkirja Goldilocks and the Three Bears, jossa joku oli syönyt puuroa, mutta kuka oli syönyt Pätkiksiä? Kun mies vannoi, ettei ollut koskenut niihin, tuli kysymykseen ainoastaan meidän tunisialainen siivousapu ja hänet pistin sitten inkvisiitioon, mutta nainen vannoi, ettei ollut syönyt. Sitten tajusin, että naisen mukana oli varmaan ollut hänen kauhukakaransa ja asia oli selvä, tytär oli ollut mukana ja avannut pussit äidin huomaamatta. Äiti soitti heti tyttärelle ja tämä myönsi syöneensä."Hän ei tiennyt, että niitä ei saa syödä." Tytär on vasta 23v!!!! Rangaistukseksi äiti pistää tyttären valmistamaan meille illaksi brick-piirakkaa. Pitänee tilata Pätkiksiä Suomikaupasta ja tehdä uusi yritys.
Eilen illalla soitti miljonääriystävämme, joka oli tyhjentämässä yhtä taloaan ja kysyi, olisinko kiinnostunut saviruukuista ja -palloista. No olinhan minä ja hyppäsin heti autoon hakemaan saalista. Painepesurilla ruukuista tulee kuin uusia, vaikka vähän patinaa niihin pitää jättää.
Vuoden 2008 alusta Saksassa saatiin vihdoin tupakointikielto ravintoloihin. Se, mikä Italiassa ja Ranskassa ja Irlannissa toimi ilman ongelmia, tuntui Saksassa olevan kovin vaikeaa. Alettiin pelätä, että ravintolat saisivat taloudellisia vaikeuksia, kun asiakkaat muka jäävät pois. Lakia alettiin kiertää siten, että perustettiin ns. tupakkaklubeja, joissa pitää muodollisesti olla jäsen ja siellä saa sitten polttaa kunnes ambulanssi tulee hakemaan keuhkosyöpäisten saattokotiin. Ystävämme M vietti eilen synttäreitään ja kutsui meidät syömään tuollaiseen klubiin. Siellä on isot ja halvat ruoka-annokset ja siksi säästeliäs M pitää paikasta ja kärsii mielellään savusta. Me olemme intohimoisia icke-rökare ja kauhulla ajattelin sellaista paikkaa, jossa ilmeisesti kaikki asiakkaat polttavat, mutta onneksi oli kiva ilma ja saimme istua ulkona emmekä joutuneet savustettavaksi. Ruokalistalla oli yksi Kölnin kansallisruoka Rievkooche. Ne ovat raastetuista perunoista paistettuja lättyjä, joita syödään joko omenasoseen tai siirapin kanssa ja hienommissa piireissä jopa graavi- tai savulohen kanssa. * 500 g perunoita * 1 muna * 1 rkl jauhoja * 1 pieni sipuli * suolaa, muskottipähkinää * öljyä paistamiseen Perunat ja sipuli raastetaan ja kaikki aineet sekoitetaan taikinaksi, josta otetaan lusikalla kokkareita paistinpannuun ja paistetaan öljyssä uiden kullanruskeaksi eli siis täysin kaloritonta ruokaa. Ja hyvin edullista hinnaltaan, varsinkin kun ei tarvitse muutamaan päivään syödä mitään, kun vatsa on edelleenkin täynnä. kuva Wikipediasta
Viikonloppuna saatiin vihdoinkin lyötyä lukkoon elo-syyskuun vaihteen lomaviikko. Pitkään oli mielessä Italian Friaul, mutta emme löytäneet sieltä sataprosenttisen kivaa majapaikkaa ja siirryimme sormella kartalla aika pitkän matkan päähän Ranskan Bretagneen, joka on ollut toivelistalla jo pitkään. Sieltä löytyi kaksikin kivaa majapaikkaa, aluksi Bed & Breakfast-paikka täältä, jonne lähti jo pankkitililtä käsiraha ja sen jälkeen siirrymme lounaaseen Quimperin lähelle hotelliin. St. Malosta käsin on tarkoitus käydä katsomassa Normandian puolella oleva Mont Saint-Michel, joka on Unescon maailmanperintöjen listalla ja varmaan tulee olemaan matkamme highlight. Pitänee ottaa taas ranskan kielen oppikirja esille, kun viime (työ)matkalla se puhuminen oli taas aika änkytystä. Hotellin vieraat taisivat luulla mua kielitaidottomaksi venäläiseksi siivoojaksi.
Olimme perjantaina ystävien luona illallisella. Kamalan helteen takia en uskaltanut ostaa kukkia ja niiden asemesta veimme pullon kuohuviiniä tällaisessa viinin jäähdyttimessä.
Vinoilen aina, että nämä ystävämme ovat ammatiltaan perijöitä, sillä molemmat ovat perineet miljoonia vanhemmiltaan. Parhaillaan he kunnostavat asunnokseen miehen entistä kotitaloa , jota kävimme nyt katsomassa. Aika palatsi siitä tulee ja tonttikin on 1000 neliötä ja täällä maksaa neliömetri 500EUR! Mutta on kiva huomata, että ei nuo rikkaat varmaan sen onnellisempia ole kuin me tavalliset pulliaisetkaan. Talouskriisin takia laskevat joka päivä, miten paljon arvopaperit ovat laskeneet ja miten paljon rahaa ovat taas menettäneet. Parempi olla köyhä, ei ole tuollaisia ongelmia. Aloin miettiä, että onko tuo sana "asemesta" oikein vain sanotaanko "asemasta"? Kirlah, wo bist du?
Mahdottoman kuuman kesäpäivän jälkeen oli ihana istuskella illalla ulkona ja sytyttää lahjaksi saatu soihtu. Mutta mitenkäs kävi? Olen aina väittänyt, että täällä ei ole hyttysiä, mutta aamulla oli viisi kutiavaa puremaa, joita nyt sitten hoidetaan Fenistilillä. Jokin aika sitten baijerilainen ystäväni E kertoi, että hänellä oli 80 (!) hyttysen puremaa ja heidän järviseudultaan oli apteekeista ja kemikalikaupoista loppunut hyttysvoiteet tämän vuoden hyttysennätysmäärän takia. Vieraita varoittaakseni pistin meille tällaisen taulun Pitänee lähteä ostamaan Autania
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen suomalainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy, kun toinen heittää kiukaalle vettä. Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. - Jorma Etto
Edit: pistänpä tähän vielä linkin, jonka sain hyvältä ystävältäni.
Harjoittelin eilen tehdä kiivistä ja sitruunasta konfityyriä, mausteena mm. vaniljasokeria. Laitoin huomattavasti vähemmän sokeria kuin netin resepteissä lukee ja ensi kerralla laitan ehkä vähän enemmän kuin nyt, mutta muuten on kyllä ihan syötävää, ainakin jos pitää sitruunasta ja minä pidän. Saavat elokuiset yövieraani maistella herkkuani paahtoleivän päällä.
elokuun öinä jolloin tuska on minä olen aina yksin katseeni eksyessä pimeyteen heijastuu lasista tuska joka on kuin loputon autiomaa jonka halki vaeltaa yksin vain saavuttaakseen hetkellisen keitaan ja uuden autiomaan
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin piristyksekseni poimimaan auringonkukkia maljakkoon. En tiedä, kuka tuon surullisen runon on kirjoittanut, mutta kuvan kuusta, Venuksesta ja Marsista on ottanut australialainen ystävämme Geoff jossain Patagonian seudulla.
Elokuuksi Matkustajakoti Allu on saanut aika hyvin varauksia. Vieraita tulee sekä pohjoisesta että eteläisestä Saksasta ja valmistelut ovat jo meneillään. Tänään on uunissa luumupiirakka tällä pohjareseptillä (jossa ei ole lainkaan munaa):
300g vehnäjauhoja 3 tl leivinjauhetta 75g sokeria 3 tl vaniljasokeria veitsenkärjellinen suolaa 150g rahkaa 1 dl maitoa 1 dl (rypsi)öljyä Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää kaikki muut aineet ja sekoita nopeasti sähkövatkaimella. Levitä taikina pellille ( noin 30x40cm) ja päällystä esimerkiksi luumuilla tai aprikooseilla. Paista noin 40 min. +180°C. (Tein itse vain puoli annosta pyöreään 26cm Ø vuokaan.)
Joskus yli 10v sitten, kun jalka oli kipsissä ja laiskottelin kotona sohvalla tutkien postimyyntikataloogeja, tilasin itselleni Manufactumista kaikenlaista tavaraa, mm. tämän lompakon. Olen oikeastaan aina ollut lompakkoaddikti, mutta nykyään palaan aina takaisin tähän lompsaan ja uudemmat lojuu laatikossa.
Lompakostani löytyy suomalainen ja saksalainen henkilökortti. En ole koskaan pitänyt isosta passista, jota on hankala kuljettaa ja olin iloinen, kun Suomessa otettiin käyttöön luottokortin kokoinen henkilökortti, jolla pääsee kaikkiin Euroopan maihin. Sieltä löytyy myös kuukausilippu, jolla voin ajella ympäri kaupunkia bussilla, ratikalla, metrolla ja lähijunalla ja auton rekisteriote ja ajokortti ja pankki- ja luotto- ja bonuskortit ja kaikenlaiset jäsenkortit. Olen ilmeisesti muuttunut tyypilliseksi saksalaiseksi, joka on sellainen "Vereinsmeier" eli jäsenenä vaikka kuinka monessa yhdistyksessä. Sairasvakuutuskorttikin on varmuuden vuoksi aina mukana.
Tavallisesti lompakkoni on täynnä kaikenlaisia tarpeettomia kuitteja, mutta nyt sieltä löytyi vain kaksi, toinen on mieletön summa uusista silmälaseista. Kävin korjauttamassa entisiä silmälaseja ja sorruin ostamaan uudet, vaikka vannon, että ei ollut tarkoitus ostaa. Ja mikäs nyt on vialla, kun käteistäkin löytyi tuon verran!? Ei auta muu kuin lähteä kauppaan ostamaan jotain. Eihän tästä maailman taloudellisesta tilanteesta mitään tule, jos ei ole kuluttajia.
