Sanaa etsimässä

Meillä on vierashuoneessa Ikean laveri, joka on normaalisti päiväpeiton alla piilossa, mutta juuri silloin, kun on vieraita ja huoneen pitäisi näyttäytyä parhaalta puoleltaan, päiväpeitto on pois ja rumat jalat ja romut sängyn alla näkyvissä. Löysin ongelmalle hyvän ratkaisun: helmalakana, joka ulottuu lattiaan asti. MUTTA: en muistanut sanaa helmalakana, en suomeksi, enkä millään muullakaan kielellä. Miten etsiä netistä tavaraa, jonka nimeä ei tiedä. Aloitin etsimisen suomalaisten vuode- ja vuodevaateliikkeiden sivuilta ja jonkin ajan kuluttua tärppäsi ja jostain sivulta tuli vastaan sana helmalakana. Mutta mitä se on saksaksi? Jatkoin etsintää suomalaisilta sivuilta ja sieltä löytyi kuin löytyikin jonkun liikkeen englanninkielinen sivu ja sieltä sana "bed skirt". Bed skirt on sen verran harvinainen juttu, että sitä ei löytynyt isommistakaan englanti-saksa-sanakirjoista. Mitäs nyt? On olemassa aivan erinomainen saksalainen nettisanakirja http://dict.leo.org, jota käyttävät myös monet kääntäjät ja sieltä löytyy keskustelupalsta, josta voi kysyä vaikka mitä. Pistin sinne kyselyn ja sain alle kymmenessä minuutissa vastauksen: bed skirt on saksaksi Bettvolant. Sitten vain googlaamaan Bettvolant ja sieltähän löytyi heti Zara Home nettikaupasta mitä etsin.

Puhelinpalvelusta

En tiedä, miten on Suomessa tai muualla maailmassa, mutta Saksa on palvelujen suhteen kehitysmaa ja kaikista kamalinta on eri firmojen tai laitosten palvelunumerot, jossa ensimmäisenä vastaa joku Skylla tai Kharybdis, jonka tehtävä on päästä eroon soittajasta välittämättä puhelua sellaiselle ihmisellä, joka ehkä vähän voisi ymmärtää asian päälle.
Meillä kävi putkimies huoltamassa lämmitystä ja vaihtamassa pari reistailevaa termostaattia ja siinä yhteydessä hän sanoi, että meidän taloon tulevan vesiputken hana pitäisi välttämättä vaihtaa, kun siinä on paljon kalkkia ja voi syntyä vedenpaisumus, jos se alkaa vuotaa. Tällainen asia on vesilaitoksen hommia. Soitin palvelunumeroon ja kerroin ongelmasta, mutta Skylla ei ollut halukas tekemään mitään, haukkui vain putkimiehiä epäpäteviksi, puhuvat kuulemma aina pötyä. Minusta se hana näytti kyllä myös vähän epämääräiseltä ja oli suuri tarve saada asiaan korjaus. Otin hanasta valokuvan, lähetin sen sähköpostitse vesilaitokselle ja pyysin kirjallista vahvistusta, että hanalle ei tarvitse tehdä mitään. Kello yhdeksän samana iltana soi puhelin ja vesilaitokselta soitettiin ja kysyttiin, voivatko he heti tulla katsomaan hanaa ja parin päivän perästä se oli vaihdettu uuteen.

Eilen menin pankkiin hoitamaan kiinalaisystäväni asioita. Hänellä oli kaksi säästökirjaa, joiden rahat käytetään johonkin investointiin eli tilit lopetetaan ja kirjat piti viedä pankkiin. Asia oli sovittu pankkivirkailija Z:n kanssa puhelimitse, sillä ystäväni asuu Kiinassa. Kysyin neuvonnasta rouva Zetaa, mutta hän oli lomalla. Kerroin neuvontatädille, että tulin tuomaan pankkikirjat ja josko hän tai joku muu virkailija voisi ottaa ne ja antaa minulle kuitin, että olen ne jättänyt pankkiin. Kauhistus, rouva oli aivan kauhuissaan, eihän näin voi tehdä. Kutsui sitten avuksi herra M:n, joka vei minut ison pankin salin läpi huoneeseensa ja alkoi miettiä strategiaa. Hän tutki tietsikkaansa ja käänteli pankkikirjoja ja lähti niiden kanssa seuraavalle osastolle kysymään neuvoa. Jossain välissä hän oli sitä mieltä, että oikeastaan hän ei saisi enää antaa minulle niitä kirjoja takaisin, sillä minähän en olen tilinomistaja, mutta siinä tapauksessahan hänen olisi pitänyt ottaa ne kirjat vastaan ja sehän ei ollut mahdollista. Siinä sitten kysyttiin vaikka keneltä neuvoa, mutta ei löytynyt ratkaisua. Olin olevinani vitsikäs ja ehdotin, että lähden postiin lähettämään ne heille kirjattuna kirjeenä ja mitäs he sitten tekee. Loppujen lopuksi luovutin ja otin kirjat ja lähdin kotiin ja nyt yritän soittaa rouva Zetalle ja kysyä, mitä strategiaa voisin käyttää päästäkseni eroon niistä kirjoista.

Ja tämä on se vanha hana:

Nöyryys

Onnellinen ihminen ei tiedä
mitä onni on.
Siksi hän on onnellinen.
Onni on onnetonta varten.
Hän uurastaa löytääkseen sen eikä
siksi löydä sitä ikinä.
Vanhetessa onni kutistuu mutta vielä
en ole saanut tarpeeksi.
Siltä sisällä sydämessä kuulostaa.
Jos on jotain pahempaa kuin vanheta,
on se jäädä vanhenematta.
Nöyryys on valheista kurjin ja
välttämättömin.
- Claes Andersson

Nöyryydestä (=Demut) kirjoitti joku miehen esiäideistä vuonna 1892. Valitettavasti en osaa lukea tuota vanhaa käsialaa, ymmärrän vain lopussa "aamen" ja allekirjoituksen. Päiväyksessä lukee paikkakuntana St.Vith, joka on Belgiassa. Olisi kiva tietää, mitä tämä Maria teki silloin Belgiassa.

Kaksi passia

Kun joitakin vuosia sitten tuli mahdolliseksi saada Saksan kansalaisuus menettämättä Suomen kansalaisuutta, marssin heti kaupungintalolle anomaan Saksan passia. Siellä ei edes vielä tiedetty tästä mahdollisuudesta, mutta ottivat sitten selvää ja sain anomuskaavakkeet. Vaikka puhun sujuvasti ja ilman aksenttia saksaa ja osaan kieliopin paremmin kuin keskivertosaksalainen, piti antaa myös kirjallinen todistus saksan kielen taidosta. Silloin ei onneksi vielä joutunut kansalaistietotenttiin, joten pääsin vähällä. Kun kansalaisuus oli hyväksytty, minut ja kymmenisen muuta ulkomaalaista kutsuttiin kaupungintalolle tilaisuuteen, jossa virkailija juhlallisesti jakoi meille asiakirjan. Jokaisen piti kertoa jotain itsestään ja sanoa, miksi haluaa Saksan kansalaisuuden. Liikuttavin oli pieni kiinalaispoika, ehkä 10v, joka reippaalla äänellä kertoi, että on syntynyt Saksassa ja käy täällä koulua ja haluaa olla saksalainen. Hänen äitinsä oli mukana paikalla ja kun tämän kännykkä soi kolmatta kertaa, fiksu pikkupoika nappasi äidiltä kännykän ja pani sen kiinni.
Kun katsoin uutta kansalaisuusasiakirjaani, rupesi hymyilyttämään, sillä syntymäpaikkani oli eri paikan nimi kuin Suomen passissa. Aikanaan Saksaan tullessani passissani oli jostain syystä syntymäpaikkana sen seurakunnan nimi, jossa olin kirjoilla syntyessäni eikä paikkakunnan nimi. Myöhemmin se Suomen passissa muutettiin paikkakunnan nimeksi, mutta Saksan viranomaisten paperissa luki edelleen seurakunnan nimi ja se on nyt sitten Saksan passin mukaan syntymäpaikka. Eli minulla on kaksi syntymäpaikkaa. Virallista kansalaisuutta annettaessa virkailijan tehtäviin kuului huomauttaa, että Suomessa olen edelleen Suomen kansalainen eikä Saksan viranomaisilla ole mahdollisuuksia tulla minua sieltä pelastamaan. Eli jos Suomen talibanit ottaisivat minut vangiksi, en saa apua Saksasta. Sympaattinen naisvirkailija virnisti perään ja sanoi, että tuskin sellaista tilannetta tulee.
Tänään on Saksassa parlamenttivaalit ja tää lähtee nyt käyttämään äänioikeuttaan.

Patikkapäivä

Tänään oli patikkapäivä ja meitä oli 14 henkeä vaeltamassa 12km kauniina syyskuun päivänä (+23°C) lähistön kukkulamaisemissa.
Näimme kauniita taloja, kirkkoja ja luostarin ja hevosia ja lehmiä laitumella.

Yhteen taloon oli haikara juuri tuonut perheenlisäystä ja toisen talon omistajat olivat itse tehneet liikennemerkin hillitsemään autoilijoita.


Pikku toukka paksulainenkin oli matkalla tien yli. Pistimme sen lehden päälle kuljettaaksemme sen tien toiselle puolelle turvaan, mutta se pelkäsi ja veti itsensä heti pyöreäksi.


Sitten vain takaisin kotiin sillan yli joen sille oikealle puolelle.


Hieno ilma, mahtavat maisemat, kiva porukka ja last not least ongelmaton nilkka. Päivä saa täydet pisteet.

Ynnälaskua

Kun Carl Friedrich Gauß (s. 1777) meni aikanaan kouluun, luokan opettaja halusi itselleen vähän omaa aikaa ja pani luokan laskemaan yhteen kaikki luvut yhdestä sataan. Muut koululaiset alkoivat laskea (niinkuin minäkin olisin) 1+2+3+4 jne, mutta pikku-Kalle Gauß viittasi lähes heti ja sanoi tietävänsä tuloksen. Hän oli heti huomannut, että
1 + 100 = 101
2 + 99 = 101
3 + 98 = 101
4 + 97 = 101
··· ··· ···
··· ··· ···
49 + 52 = 101
50 + 51 = 101
5050

Minä en ollut paikalla, kun matemaattisia lahjoja jaettiin ja tarvitsen tuollaisiin hommiin laskukoneen. Niitä onkin tässä aikojen kuluessa kerääntynyt tähän huusholliin useampia malleja. Ja jos ne eivät pelaa, niin lottovoitolta voi aina pyytää apua, vaikka se sanoo, että matemaatikot ei osaa laskea.

Eiliset plussat

+ Gina leikattiin eilen uudelleen, toinen bypass ja jalkojen verenkierto lähti ilmeisesti kulkemaan ja jos kaikki menee hyvin (ilman tulppaa), pääsee ehkä jo tänään heräämään koomasta
+ vesilaitoksen miehet kävivät korjaamassa taloon tulevan päähanan ja kehuivat meidän kellaria siistiksi, siis meidän sekaista kellaria
+ ortopedi sanoi, ettei nilkalle tarvitse tällä hetkellä tehdä mitään, kun ei ole kipuja tällä hetkellä
+ ortopedi sanoi, että minulla nilkkavaiva ei johdu painosta, kun en ole hänen mukaansa ylipainoinen (olipa kohtelias)
+ lisävero, jonka joudun maksamaan, on vain 94 eurosenttiä
+ pääsin lähellä olevaan uuteen kylpylään ilman aikavarausta jalkahoitoon ja erikoistarjouksena sain vielä peelingin ja jalkahieronnan, kaikki hintaan 24 EUR
+ oli edelleen aurinkoinen päivä ja innostuin jopa tekemään pihatöitä
La vita è bella.

Suojelusenkeli

kuva täältä

Missä on ystäväni Ginan suojelusenkeli? Gina makaa harmittoman kystaleikkauksen komplikaatioiden takia teho-osastolla hengityskoneessa. Olivat vaurioittaneet valtimon leikkauksessa. Lääkäri sanoi sellaista tapahtuvan kerran kymmenessä vuodessa, mutta tuo tieto ei nyt lohduta. Pelkään aina kun puhelin soi.

Hankintoja

Spiegel-lehden bestsellerlistalla on saksalaisen Katharina Hagenan kirjoittama Omenansiementen maku, jonka ostin eilen.

Kirjakaupasta sattui löytymään myös Joel Haahtelan Elena, josta olen kuullut niin paljon positiivista, että tuli jo viime talvena kova tarve lukea se. Kolusin silloin Helsingin kirjakaupat ja divarit tuloksetta ja nyt sitten päätin lukea kirjan saksaksi, mikä on toisaalta ihan hölmöä, mutta minkäs teet.


Olkkariin tarvittiin pientä lisäpöytää ja tarkoitukseen löytyi ruotsalaisen Design Housen pöytä, joka on samalla tarjotin. Meidän yhdellä kaveripariskunnalla on täysin erilainen maku kuin meillä , ja kun he käydessään meillä katseillaan näyttivät, että eivät tykkää pöydästä yhtään, tiesin, että nyt tuli tehtyä oikea ostos! Onneksi kaikilla ihmisillä ei ole samanlainen maku.

Kännykkämeemi

Clarissan blogista nappasin kännykkämeemin.

1. Onko sinulla kännykkä?
- On
2. Minkä merkkinen?
- Nokia, sillä suosin aina suomalaista.
3. Mikä soittoääni?
- Kun täällä on aina sadoilla ihmisillä sama soittoääni, on mielestäni vaikeaa löytää sellainen, minkä heti tunnistaa omakseen. Siitä syystä minulla oli pitkään Maamme-laulu, sillä sitä ei ole Saksassa kenelläkään, mutta se oli sitten Suomessa käydessä niin noloa, kun ympäristö tunnisti kappaleen ja muutin äänen nyt tavallisen vanhan puhelimen pirinäksi.
4. Mikä kuva on kännykkäsi näytöllä?
- Taitaa olla vain Vodafonen mainos, mutta sitten siinä lukee CARPE DIEM.
5. Milloin jätät kännykän kotiin tai et pidä sitä päällä?
- Minun kännykkäni on hyvin usein pois päältä, kun asun täällä keskiaikaisessa Saksassa, jossa tunnetaan vielä sellainen juttu kuin lankapuhelin. Kun olemme
kotona, meille soitetaan lankapuhelimeen, koska se on huomattavasti halvempaa. Kännykän unohdan usein jonnekin ja jos etsin sitä kotoa, olen kiitollinen, jos se on päällä, sillä jäljitän sitä soittamalla siihen lankapuhelimesta. (Odotan sellaista keksintöä, että avaimellekin voisi soittaa.)
6. Kuinka mones kännykkä sinulla on nyt?
- Kolmas
7. Onko tilanteita, jolloin olet toivonut, että sinulla ei olisi kännykkää?
- Eipä tuo ole haitannut, saan niin vähän puheluita siihen.

Ja vaikka kännyssäni on jopa internetyhteys, en silti ole vielä tarvinnut kypärää liikkuessani ulkona.
http://www.youtube.com/watch?v=GdzUZDDi5aM

Syyskuinen lauantai

Kurpitsa-aika on alkanut ja meidän vihanneskaupan pihalla on vaikka minkä kokoista ja näköistä kurpitsaa ja olen jo kerran keittänyt taivaallista kurpitsakeittoani.


Eilen illalla meillä oli ystävämme Gina miehensä kanssa illallisella. Ginalla on maanantaina tämän vuoden kolmas leikkaus, kun kahden munasarjasyöpäleikkauksen jälkeen on ilmestynyt iso kysta, joka pitää poistaa. Gina toi ihanan kukkakimpun tuliaisiksi ja meillä oli kaikesta sairaudesta huolimatta hauska ilta.

Tarjosimme parmankinkun ja chilin kanssa paistettuja katkarapuja itse tehdyn peston ja pinaatti-tomaatti-härkäpapusalaatin kanssa.


Jälkiruokana oli lämmintä reblochon-juustoa viinirypälekastikkeessa, nam nam. (Kuva on keittokirjasta,kun unohdin ottaa valokuvan, mutta voin vannoa, että meidän lautanen oli aivan yhtä kaunis.

Perjantai 18.9.

Eilen oli 18.9. ja äitini äidin Hilma Fredrikan, ystäväni tyttären Anabellan ja kummipoika Been syntymäpäivä. Hilma Fredrikasta ei ole juuri muistoja, kun hän kuoli ollessani hyvin pieni. Hilma oli kamalan vanhana saanut lapsensa ja kun äitinikin sai minut vanhana, ikäeroa oli paljon. Muistan Hilmasta vain, että hän oli kovin ryppyinen. Hilma asui aikanaan Laatokan rannalla Metsäpirtissä.´, jossa mies oli tullivartija Venäjän rajalla. Kuvassa olen puolen vuoden vanhana Hilman sylissä.


Eilen menin ratikalla kaupunkiin ortopedin vastaanotolle, jonka organisaatiosta olen aina ihmeissäni. Jos on annettu aika 10:45, niin juuri sillä minuutilla ystävällinen tyttö tulee hakemaan odotushuoneesta ja vie lääkärin puheille. Sanoin päivää ja "ei sitten mitään röntgeniä kiitos", johon lääkäri naurahti ja kysyi, oliko hänellä muka röntgenkatse silmissä. Katsoi nilkkaa ultraäänellä ja sanoi heti, että rusto-ongelma kyseessä eli seuraavaan huoneeseen magneettikuvaan. Siellä taas ystävällinen tyttö tunki jalkani putkeen ja sitä sitten kuvattiin vajaa puoli tuntia. Onneksi olin ottanut kirjan mukaan ja aika kuluikin nopeasti. Tyttö huuteli vielä väliaikatietoja, että tiesin kuinka kauan vielä kestää, kun kello piti riisua ennen kuvausta. Magneettikuva vahvisti diagnoosin eli nilkkanivelen rusto on yhdestä kohtaa lähes kokonaan pois ja luut hankaavat toisiaan vasten. Ensi viikolla on uusi aika lääkärille, puhutaan jatkohoidosta, joka saattaa olla jonkunlainen tähystys. Positiivinen uutinen oli, että saan kävellä aivan normaalisti ja sauvakävellä, vain juoksu ja hyppiminen on kielletty.
Aivan peanuts nämä vaivat siihen verrattuna, mitä kuulin entiseltä työkaverilta, joka kyynärsauvan kanssa sattui samaan ratikkaan. Hän (vähän yli 50v) on ollut pitkään sairaseläkkeellä selkävikojen takia, monta kertaa leikattu, mutta edelleen kovia kipuja. Hän oli matkalla sairaalaan katsomaan miestään (myös entinen työtoveri), joka joutui selkävaivojen takia jo kauan ennen vaimoa sairaseläkkeelle. Tällä oli todettu viime vuonna munuaissyöpä, sitten leikattu, haava oli auennut, suolet menneet siinä täysin sekaisin, seurauksena suolen tukkeuma ja sitten lamaantunut suolisto. Nainen oli mielissään, että mies on vielä hengissä. Ei tässä kannata pienen nivelrikon takia valittaa. Ulkona on ihana syys- eikun kesäpäivä, luvassa +25C ja illalla tulee hyvät ystävät meille syömään eli kaikki on o.k.
Hauskaa viikonloppua!

Singing with the angels

Peter, Paul & Maryn Mary on kuollut leukemiaan ja minulle on yksi legenda vähemmän maailmassa. PPM ovat olleet minulle tärkeitä matkakumppaneita.
Requiescat in pace.

Sain sakot

Jalkaani on koskenut jo pitempään ja olen sitä yrittänyt hoitaa luonnon menetelmillä, mm. maitorahkalla ja kaalinlehtikäärönkin olen siihen pistänyt, vaan ei tahdo parantua ja taidan luovuttaa ja mennä huomenna ortopedille. Täytyy tässä vaan taas valmistautua taistelemaan, että ei ota röntgenkuvaa, mikä siellä yleensä jo heti kättelyssä yritetään ottaa. Oma diagnoosini on rasitus/tulehdus eikä siihen mitään röntgenkuvia tarvita.


Tänään olin pyörällä menossa apteekkiin. Jos olisin mennyt ne viimeiset 50m virallista reittiä, olisin ensin joutunut lähtemään väärään suuntaan , sitten liikennevaloista yli, sitten toisista valoista kadun toiselle puolelle, sitten taas liikennevaloista oikeaan suuntaan, mutta liian pitkälle ja sitten taas valoista yli ja paluu apteekin suuntaan. Päätin hurauttaa kadun väärällä puolella sen pikkumatkan, leveällä pyörätiellä, jossa ei ollut yhtään ihmistä liikkeellä, mutta kuinkas kävikään. Juuri tänään on poliiseilla on pyöräilijät tarkkailun alla ja tietenkin nappasivat minut ja sain 15 euron sakot. Piti maksaa heti, joko pankkikortilla tai luottokortilla. Pankkikortti on heille helpompi, päätin kiusallanikin maksaa luottokortilla. Menisivät Müncheniin vahtimaan väkivaltaisia nuoria asemilla, siellä sitä virkavaltaa tarvittaisi.


Lohduksi ostin itselleni syksyisen kranssin kukkakaupasta.

Viimeinen matka

... ja minä lähden. Mutta linnut jäävät ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu
ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita,
ja kellotornin kellot kaikaavat
niin kuin nyt, tänä iltapäivänä.
Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.
- Juan Ramón Jiménez/Carlos Castaneda: Matka Ixtlaniin

Nukkumatti

Nukkumatti on Saksassa Sandmännchen eli hiekkaukko, joka sirottelee hiekkaa lasten silmiin. Vuonna 1959 DDR:n televisio ehti pari viikkoa ennen luokkavihollisia lanseerata uuden lastenohjelman Sandmann, josta tuli niin suuri menestys, että se on yksi niitä vähiä asioita, joita Berliinin muurin kaatumisen jälkeen on jäänyt pysyvästi myös länteen. Tänä vuonna Sandmann täyttää 50v ja hänen kunniakseen posti on julkaissut nyt uusia postimerkkejä, joita sain eilen postista. Onnea hiekkaukolle♥
Sandmann-laulu löytyy tästä
ja Sandmann-lauluja eri kielillä löytyy tämän sivun oikeasta reunasta, tosin valitettavasti ei suomeksi mutta kokeilkaa vaikka latinaa.

Hiekkalaatikolla

Mä ittuin hiakkalaatikon leunalla,
mun valpaat oli ihan hiakkatet.
Mä töin muttaa lakua,
mä annoin tulle palaten ja
kuitkatin tun kolvaan:
Tä oot mun kaveli.
- tuntematon

Sirkus tulee kaupunkiin

Jos teidän kaupunkiin tulee sattumalta ranskalainen sirkus CirquePlume, niin menkää ihmeessä katsomaan. Muistaakseni he esiintyivät viime vuonna Helsingin juhlaviikoilla. Se ei ole mitään eläinsirkusta tai trapetsia vaan valojen leikkiä, runoa, taidetta.

Bretagne 3

Matka jatkui lounaaseen Finisterin maakuntaan, jolle muinaiset roomalaiset antoivat nimeksi Finis Terrae eli maan loppu. Asuimme ihastuttavassa hotellissa Odet-joen rannalla. Kuvassa hotelli, näkymät puutarhasta joelle ja näkymä meidän huoneemme ikkunasta.


Teimme hotellista käsin retkiä ympäristöön, mm.Quimperleen pikkukaupunkiin

ja Concarneaun kaupunkiin, jonka muurien sisällä oleva vanhakaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen

Pont Aven on tunnettu taiteilijoiden asuinpaikka. Siellä vaikutti mm. Paul Gauguin.

kuva Wikipediasta

Kotimatkalla yövyimme Rouenin kaupungissa Normandiassa, joka oli kaikin puolin miellyttävä tuttavuus, paitsi mitä nyt oli suuria ongelmia löytää tuomiokirkon vieressä oleva hotellimme, sillä GPS yritti lähettää meitä aina kävelykaduille, joita siellä oli runsaasti. Lopulta mies lähti kävellen hotellille ja sai sieltä tarkat ajo-ohjeet, ongelma oli heille tuttu. Jeanne d'Arc poltettiin aikanaan Rouenissa. Kaupungissa oli paljon vanhoja kauniita taloja ja komea tuomiokirkko. Kannattaa käydä!

Moro

Hesarissa oli joku päivä sitten mieleenkiintoinen artikkeli suomalaisten kohteliaisuudesta ja täytyy sanoa, että vähän samanlaisia kokemuksia on ollut tässä itse kullakin.
Aikamatkustaja kirjoittaa blogissaan samasta asiasta tässä ja tässä.
Sellainenhan minäkin varmaan olen ainakin ennen ollut, mutta suuressa maailmassa olen ehkä vähän muuttunut. Kun muutimme aikanaan tähän asuntoalueelle, oli aivan itsestään selvää, että sanottiin vastaantulijoille päivää, vaikka heitä ei tunnettukaan. Suomalaisille vierailleni olen aina tankannut päähän, että ulos mennessä täytyy sanoa naapureille Guten Tag, vaikka ette niitä tunnekaan. Vieraitani huvitti kovasti, että naapuriston pienetkin lapset tervehtivät minua Guten Tag Frau XYZ siinä missä suomalaislapsi olisi mennyt näkymättömäksi tekeytyneenä nopeasti ohitse. Saksassahan sanotaan tervehtiessä kohteliaisuudesta myös vastapuolen nimi kuten tuossa Janoschin kirjassa pikku tiikeri ja pikku karhu sanovat possulle "Päivää pikku possu". Tiistaina olimme sinfoniaorkesterin syyskauden ensimmäisessä konsertissa ja viereemme istahtava vanha pariskunta sanoi meille hyvin kohteliaasti Guten Abend. Ja metsässä tai vuoristossa vaellettaessa tervehditään jokaista vastaantulijaa, samoin useimmiten porraskäytävässä. Olisi kiva kuulla, miten muut suomalaiset ja ulkosuomalaiset näkevät tämän asian. Ovatko nuo artikkelit teidän mielestä liioiteltuja?
(P.S. Käytetäänkö suomen kielessä vielä sanaa moro? En muista sitä juuri kuulleeni.)

9/11

11.09.2001 olin ottanut iltapäivän vapaata töistä ja lähdin kotiin, sillä olimme päättäneet remontoida kylpyhuoneemme ja kylppäriliikkeen arkkitehti oli tulossa katsomaan paikkoja ja tekemään ehdotuksia. Myöhemmin iltapäivällä lähdin autolla meidän ostoskeskukseen ostamaan kaikenlaista pientä tavaraa, mitä tulisin tarvitsemaan 15.9. alkavalla Kiinan kiertomatkalla. Autoradio oli päällä ja siellä oli meneillään ihmeellinen kuunnelma, jossa jo toinen lentokone lensi World Trade Centeriä päin. Ostarissa tapasin sattumalta ystäväni D:n ja päätimme mennä italialaiseen kahvilaan jäätelölle. Siinä vieressä oli Bang & Olufsenin liike ja ikkunassa televisioita ja niiden edessä iso joukko ihmisiä. Mekin menimme uteliaina katsomaan mitä he siellä tuijottavat ja selvisi, että ei se ollutkaan mikään kuunnelma radiossa vaan karmea todellisuus. Ja se todellisuus muuttui jotenkin vieläkin kauheammaksi, kun sain sitten myöhemmin töissä kuulla, että liiketuttavia oli menehtynyt, sellaisia henkilöitä, joiden kanssa joku työkaveri oli muutama päivä sitten vielä puhunut puhelimessa, joiden nimet ja äänet tunnettiin, vaikka ei oltu koskaan tavattukaan. Tuo päivä on jäänyt muistiini niin, että se ei sieltä varmaan koskaan katoa.

Minut vietiin keskipäivän
kukinnan keskeltä.
Kalvajasirkka söi lehdet,
raekuuro yllätti hedelmätarhan,
jähmetti sydämen purot.
Yhdessä yössä puutarha
oli valkea ja hiljainen.
- Lassi Nummi

Bretagne2

Mitähän on suomeksi cloître/Kreuzgang/cloister=a covered passage on the side of a court usually having one side walled and the other an open arcade or colonnade? Tämä on sellainen, vielä Le Mont St.Michelin luostarista.

B&B:n madame lähetti meidät katsomaan Lehonin tyypillistä bretonilaista kylää

jossa etsittiin nuorelle kisulle kotia. Kisu tuli sopivasti poseeraamaan kuvaan.

St.Suliacin idyllisessä kalastajakylässä oli talojen seinille laitettu kalaverkkoja.

Matkalla luoteis-Bretagneen kävimme katsomassa - taas puuttuu suomalainen sana - ns. enclos paroissaux/umfriedete Pfarrhöfe/parish enclosure. Valitettavasti sinä päivänä sateli ja harmaat monumentit harmaassa säässä eivät olleet hyviä kuvauskohteita, mutta muuten St. Thegonnec ja Guimiliau olivat aika elämys. Ne ovat syntyneet hugenottien aikaan ja näillä komeilla sakraalirakennuksilla katolinen kirkko halusi näyttää asemaansa.

Onneksi Ranskan taloista löytyy harmaan päivän piristykseksi ihanan värisiä ovia


Matka jatkuu.

Bretagne 1

Ensimmäisestä majapaikasta käsin kävimme ensin katsomassa St.Malon. Koska oli viikonloppu, rannalla oli paljon ihmisiä

ja oli siellä lokkejakin

ja paljon sinistä taivasta ja merta


Maanantaina lähdimme katsomaan Le Mont St.Michel, joka on todella mahtava paikka, jos nyt unohtaa sieltä alhaalta ne turistimassat ja keskittyy ylemmäs kirkkoon/luostariin




Mont St.Michelin vuorovesi on maailman ihmeellisimpiä, lasku- ja nousuveden ero on 14m! Me olimme siellä laskuveden aikaan ja silloin voi paljan jaloin kävellä hiekalla, kunhan vain tarpeeksi ajoissa ennen nousuveden hurjaa tuloa palaa takaisin.


Dinanin pikkukaupunki oli lähellä majapaikkaamme. Lounasaikaan istuimme tuolla joen rannalla ulkoilmaravintolassa syömässä Chèvre chaud

ja Dinardin rannalla teimme pitkän kävelylenkin ja ihailimme näitä taloja aitiopaikalla


Bretagnen kansallisruoka on galette, crepe, joka tehdään tattarijauhoista. Pitihän sitäkin kokeilla ja sen kanssa pieni pullo roseeta, litran pullo kivennäisvettä ja tietenkin kupponen espressoa päälle

B&B kotona

Tuskin ehdittiin kotiin, kun oveen kolkutti jo B&B-asiakas. Kiinalainen ystävämme X. tuli yllättäen käymään Saksassa ja meille kahdeksi päiväksi. Vietimme kaksi hellepäivää (tänään +30C) ulkona istuen ja jutellen ja luumupiirakkaa ja salaattia syöden. En koskaan kyllästy kuuntelemaan X:n kertomuksia elämästään Kiinassa.

B&B Bretagnessa

3000km on ajettu yhdeksän päivän aikana ja paljon tuli nähtyä.En voi sanoa muuta kuin että Bretagne on näkemisen arvoinen. Meillä oli aika kivat ilmat ja vain yhtenä päivänä satoi lähes koko päivän. Onneksi se oli se päivä, jolloin vaihdoimme majapaikkaa ja ajelimme koillisesta luoteeseen ja suurin aika päivästä meni matkaan. Allu-miehen sitaatti sen päivän säästä: " Das ist ja wie in Finnland eli täähän on kuin Suomessa." Hän raukka kun ei ole kovin kauniita kesiä Suomessa nähnyt.
Ensimmäinen yöpymispaikka oli B&B St.Malon lähellä metsän keskellä. Isäntäpariskunta oli ostanut paikan 10v sitten ja kunnostanut hienosti. Mies on arkkitehti ammatiltaan, joten taitoa löytyy omasta perheestä.


Madame tarjoili aamuisin hyvän aamiaisen. Joka päivä oli pöytä katettu eri tavalla ja herkkuja oli tarjolla. Madame puhui ainoastaan ranskaa, joten tuli paljon sitä änkytettyä. Istuimme aamiaisella muiden vieraiden kanssa samassa pöydässä ja tutustuimme mm. oikein sympaattisen nuoreen pariisilaispariskuntaan ja lontoolaiseen nuoreen perheeseen. He kaikki puhuivat englantia ja olivat oikein mukavaa pöytäseuraa.