Oh, happy day

Päivä alkoi ihanalla auringonpaisteella ,ja etupihamme on saanut jo vähän väriä. Talvi on lähtenyt, toivottavasti ei palaa lähiaikoina. Pitkän sauvakävelyn jälkeen lähdin ostosmatkalle kaupungille, jossa oli leppoisa tunnelma, kun katukahvilat oli täynnä ihmisiä ja tuomiokirkon edustalla seisoi vaikka minkälaista elävää patsasta Charlie Chaplinista muskettisoturiin. Turistit ottivat valokuvia ja koululaisia oli hurjia määriä luokkaretkellä. Muistui mieleen oma luokkaretki aikanaan (olin kai 15v) meidän pikkukaupungista Helsinkiin. Kävimme mm. Suomenlinnassa ja kun sieltä palasimme lautalla Kauppatorille, opettaja kailotti kovalla äänellä, että "no niin lapset, me saavumme taas Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin", niin että varmasti kaikki muut huomasivat, että me olimme landepöpöjä ja meitä hävetti.
Sain hoidettua tuliaiset Kiinaan. Halusin välttämättä ostaa jotain suomalaista ja päädyin Marimekkoon ja Iittalaan. Unikkoon olen itse jo vähän kyllästynyt, mutta ajattelin, että se sopii nyt kiinalaiseen pääsiäispöytään Iittalan tuikkujen kanssa.Kiinalaisrouva saa lisäksi Gaultierin uutta Madame-hajuvettä, jota oli erikoistarjouksessa.

Kotiin tultua paistelin sitten vielä pikkuleipiä kiinalaisherralle, joka on oikea herkkusuu Double Chokolate Chunk Cookies.



Kun olin juuri saanut tuliaiset ostettua, alkoi kännykkä täristä ja tuli tekstiviesti:

Hyviä uutisia ystävältäni: labrakokeet ja magneettikuvat näyttivät hyvältä, syöpä ei ole ehtinyt levitä, jippii!!! Oh, happy day!!!!!!!!!!!! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tälle päivälle.

Leonid Andrejev

Leonid Andrejev oli venäläinen kirjailija, joka kuoli maanpaossa Suomessa 1919. Vuonna 1978 englantilainen venäläisen kirjallisuuden tutkija löysi sattumalta yli 300 levyä Andrejevin värikuvia. Tiedän, että Suomessa otettiin vielä 1960-luvulla mustavalkoisia kuvia ja olin aika yllättynyt, että Andrejev oli ottanut värikuvia jo vuodesta 1908. Sain joku vuosi sitten lahjaksi kirjan, jossa on muutamia hänen kuvistaan ja niitä on kiva katsella.

Sunnuntaina sinistä

Taidan olla vähän myöhässä sinisen kauden kanssa, mutta better late than never.

Baijerin alppien sinitaivaasta lähdetään portugalilaisten sardiinien kautta täkäläiseen ravintolaan juhlimaan ystävän synttäreitä ja jatketaan matkaa Ranskaan katsomaan vanhaa Dubonnet-mainosta ja ystäväni Erikan talvipuutarhan kaapin kautta Ligurian rannikolle ihailemaan Välimerta . Sitten mennään burmalaisella taksilla taas Ranskaan Chenonceau'n linnaan ihailemaan agapanthuksia ja lennetään sieltä Bostoniin. Näin siis taivaasta taivaaseen.

Kivaa sunnuntaita♥

Vote Earth for Earth

Meidän talossamme on tänään taatusti valot pois päältä puoli yhdeksältä, mutta mitähän tapahtuu meidän Philharmoniassa, kun olemme juuri silloin kuuntelemassa Haydnin Patarumpusinfoniaa??

Bulgurrisotto

Perjantaina tehdään tämän talon keittiössä bulgurrisottoa, joka menee näin:

2 dl bulguria
litra vettä ja kasvisliemikuutio

200 g tuoreita pitkiä vihreitä papuja
1 punasipuli
3 rkl oliiviöljyä
200 g fetakuutioita
1 dl mustia oliiveja
½ dl persiljasilppua
suolaa ja pippuria
(1/2 dl oliiviöljyä)


Keitä bulgur kasvisliemessä kypsäksi ja siivilöi vesi pois.
Leikkaa pavuista päät pois ja keitä pavut noin 10 min. erillisessä kattilassa.
Kuori ja pilko sipuli ja kuullota hetki öljyssä.
Lisää keitetty bulgur, kypsät pavut, fetakuutiot,oliivit ja persiljasilppu.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lorauta tarpeen mukaan ennen tarjoilua pintaan vähän oliiviöljyä.

Opin tuntemaan bulgurin, kun kävin ravitsemusterapeutin luona hakemassa oppia oikeaan ruokavalioon. Sen jälkeen se on kuulunut säännöllisesti ruokapöytäämme. Se kypsyy hyvin nopeasta ja on siksikin kätevä ruoka-aine. Bulguria saa Saksassa kaikista luontaistuotekaupoista ja isommista supermarketeista. Helsingissä etsimme ystäväni kanssa sitä tuloksetta. Kuulin jälkikäteen, että sitä saisi etnisistä kaupoista.

 

Chagallia ja kirkon ikkunoita

Kävin tänään tuomiokirkossa ja sytytin kynttilän sairaalle ystävälleni Ginalle ja kaikille muillekin, joilla on huolia.

Kölnin tuomiokirkkoa aloitettiin rakentaa 1248 ja se on kuin Iisakin kirkko eikä valmistu koskaan. Tai sanotaanko, että nykyään sitä pitää jatkuvasti korjata, kun saastunut ilma syö kalkkikiveä. Parisen vuotta sitten 113 neliömetrin kokoinen sodassa rikkoutunut ikkuna sai uuden asun, kun paikalle asennettiin Saksan nykytaiteilijoista kuuluisimman Gerhard Richterin suunnittelema värillinen ikkuna. Kölnin ultrakonservatiivinen kardinaali Meisner vastusti tätä ikkunaa, mutta onneksi kirkkoraati päätti toisin.

Ikkuna on ainakin minun mielestä erittäin kaunis, kun aurinko paistaa ja heijastaa värit kirkon lattialle. Ja onhan Chagallkin suunnitellut moneen kirkkoon ikkunan.
Meillä on muuten seinällä oma Chagall, Olavi Vaarulan maalaama taulu, joka minusta muistuttaa kovasti Chagallia. (En saa siitä kunnon kuvaa,kun lasi heijastaa pahasti.)


Ja, hihi, on minulla jotain yhteistä Gerhard Richterinkin kanssa: meillä on sama ihana kotilääkäri.

s a t a a

Täällä sataa, sataa, sataa ja tunnelma on kuin Hellaakosken runossa.


Taidanpa lähteä Burmaan, sillä siellä paistaa aina aurinko - tai sitten laskee:

Nykyajan pääsiäisongelmat

Uusi aika tuo mukanaan uusia ongelmia myös pääsiäisenä. Global warming sulattaa suklaat ja pupu joutuu säästämään kustannuksia ja ulkoistaa hommia lasten vanhemmille.

Meillä ei ole pupu käynyt enää vuosiin ja joudumme kaivamaan pääsiäiseksi esille vanhat koristellut kananmunat, joita on tullut vuosien mittaan osteltua Prahasta, Budapestista ja vaikka mistä.

Laukusta löytyi

Asetelma blogissa esiteltiin (käsi)laukun sisältöä ,ja otan haasteen vastaan. Tämä laukku oli 15 minuutin hätäostos Helsingistä, kun vanha (kiinalaista "laatutavaraa" oleva) laukku hajosi ykskaks osiinsa. Oli juuri treffit ystävien kanssa ravintolassa ja piti päättää, otanko muovikassin käsilaukuksi vai piipahdanko Stockalle ja ostan uuden laukun. Oli harmi, että ei ollut enempää aikaa, kun oli kerrankin syy ostaa uusi laukku. Nyt oli pakko ostaa ensimmäinen, johon aika ja rahat riitti.
Laukun sisältä löytyy lauantain oopperaillan jäljiltä Sala-ampujan esitelehtinen ja matkalukemiseksi ratikkaan ottamani Maata ja tuhkaa, jonka tosin olen jo kerran lukenut, mutta se osui kiireessä käsiin ja on sopivan ohut kirja laukkuun (suosittelen kirjaa).
Lompakko löytyy tietysti myös ja kännykkä, avain, Marimekon pussukka, moleskine-vihko ja paperinenäliinoja.

Edit: Salametsästäjä se suomeksi on eikä sala-ampuja. Viime aikojen kouluampumiset panee varmaan aina ajattelemaan ampumista.

Kantamukset Kiinaan

Olen miettinyt pääni puhki mitä tuliaisia voisin viedä kiinalaisille ystävillemme Shanghaihin. Helsingissä kävellessä osui silmään käsinkudottu suomalainen kaulahuivi ja ajattelin, että siinä onkin sopiva lahja kiinalaismiehelle, joka talvella usein joutuu matkustamaan kylmään Pekingiin. Huivi on nätti, lämmin ja kevyt kuljettaa, joten matkalaukku ei paina liikaa.


Mutta mitenkäs tässä kävi? Ystävämme, joiden poika asuu Kiinassa, lähtevät samanaikaisesti Shanghaihin ja kysyivät, olisiko meidän matkalaukuissa tilaa ja voisimmeko ottaa jotain heidän tavaraansa laukkuumme. Poika on lähettänyt pitkän toivelistan mitä haluaisi Saksasta. Kysyin, mitä he toivovat meidän kuljettavan ja vastaus oli ällistyttävä: Pojan kiinalaisen tyttökaverin perheen koira on ronkeli eikä syö kaikkea ja he ovat todenneet, että koira pitää saksalaisesta koiranruoasta. Eikä mistään kuivamuonasta vaan purkkiruoasta. Näin pitkälle on päästy, että kiinalaiset koiratkin ovat jo noin dekadentteja. Matkalaukkuni saa painaa 30kg. Pitääkö minun nyt tosiaan suostua laittamaan sinne 10kg koiranruokapurkkeja? Pidän koirista kovasti, mutta tämä taitaa mennä yli ymmärrykseni...

Fotos

Joku ihmeen virus näyttää olevan liikkeellä, kun sain kohtauksen ja teetätin viime syksyn lomamatkasta joitakin paperikuvia ja jopa liimasin ne kahteen albumiin.


Meillä oli kotona kamalat määrät valokuvia ja niistä vain harvat ja valitut pääsivät albumiin. Muut joutuivat pahvilaatikkoihin ja niitä sitten joskus kaivettiin esille ja ihmeteltiin ja ihailtiin kuten tässä kuvassa, jossa minä (oikealla) Päivin ja Ritvan kanssa.Isä otti kuvan, että saatiin taas täytettä niihin laatikoihin.

Matin muistolle

Enkelit hakivat eilen Matin. Rauha hänen sielulleen ja jaksamisia vaimolle ja kahdelle pojalle.




(off-topic: Noa edustaa yhdessä arabityttö Miran kanssa Israelia tämän vuoden Euroviisuissa)

tAgS

What is your current obsession? It’s mango time.
What are you wearing now? A red nightgown, a yellow bathrobe , grey woollen socks (and dirty hair).
Who was the last person you hugged? My husband, who just left for work.
If you were a tree, what tree that would be? Something between a Finnish birch and a German oak tree perhaps.
What's for dinner? I don’t know, maybe smoked salmon I bought at the Helsinki airport.
What was the last thing you bought? Garlic yesterday evening
What are you listening to right now? Herbert Grönemeyer’s Der Weg, a hommage to his wife, who died of cancer.
Favorite vacation spot? France, Italy and actually the whole world.
What are you reading right now? Kreetta Onkeli: Ilonen talo
What four words would you use to describe yourself? Lazy, faithful, happy,lucky.
What is your current guilty pleasure? Bar of licorice chocolate last night.
What will be the first spring thing you do? Cleaning our terrace
Where are you planning to travel next? China in April, France in June, Black Forest in July
What was the last thing you watched on TV? Channel hopping during ironing last night, nothing interesting in spite of about 40 channels
(Bongasin tämän Liivian talosta)

Viikon väri valkoinen

tulppaanit, Arabian lintu, vuohi pyörän satulan suojana, Wagenfeldin lamppu,
Mailegin hanhi, gerbera vieraskylppäristä, pähkinäteline linnuille, sanko kukkasipuleineen (kukahan istuttaisi ne?)

Olen sanaton

eilisten Jobin postien jälkeen

Eikä minun sydämessäni ole
enää ainoatakaan ehjää kohtaa,
se on läpikuultavan rikki,
se näkee kauas.
- Rakel Liehu

Why?

Lapsuuden kaverini sairastaa kymmenen vuoden päästä uudelleen puhjennutta syöpää, rintasyövän metastaasit ovat alkaneet jyllätä eri paikoissa. Samaan aikaan hänen mieheltänsä leikattiin pahanlaatuinen aivokasvain, ja jokainen puhelinsoitto saattaa olla tiedoitus miehen kuolemasta.
Tänään minä olen saanut kaksi puhelua:
Hyvä saksalainen ystäväni soitti, että viime viikkoisen leikkauksen tulos tuli tänään. Syöpäsoluja löytyi, uusi leikkaus vielä tällä viikolla ja sitten sytostaattihoito. Olen ensimmäinen, joka asiasta tietää. Hän ei uskaltanut vielä soittaa miehelleen ja kertoa kauhu-uutista.
Toinen hyvä ystävä soitti ja kertoi ex-vaimonsa kuolleen perjantaina 13.3, kaatui yllättäen kotona sohvalle, ilman mitään varoitusta. Tämä nainen hoiti täysin dementioitunutta äitiään kotonaan. Vanha äiti elää, nuori hoitaja on poissa.

Pissapojat

Satutteko tuntemaan sellaisia poikia, jotka eivät osaa oikein tähdätä pissatessaan seisoviltaan? Meillä ainakin käy silloin tällöin sellaisia, ja siitä syystä olen laittanut alakerran vierasvessaan monta kylttiä seinään, tarkoituksena pyytää miespuolista kävijää pissaamaan istuviltaan.

Ensin yritin tällaisilla hauskoilla korteilla:


Kun viesti ei mennyt perille, laitoin vähän isomman kokoisen liikennemerkin:

Mutta ei sekään auttanut, vaan päinvastoin joku vitsiniekka liimasi seinään protestinsa:

Yellow is the colour....

Ei taida meiltä sisältä löytyä paljonkaan keltaista, vaikka väristä pidänkin. Albumista kyllä löytyi jotain keltaista, mm. Snappertunan kirkko ja vastakohtana Ananda-Buddha ja herkullisia kanttarelleja meidän keittiöstä ja paprikaa Astin torilta Italiasta. Anost on kylä Morvanin luonnonpuistossa Burgundissa, jossa olemme viettäneet varmaan ainakin kymmenen pääsiäistä ystäviemme pienessä talossa.


Väriin sopivana musiikkina vanha rakas:

Kotona

Hengissä selvisin Helsingin keikasta, ihme kyllä, sillä monta kertaa oli se tunne, että jään suojatiellä(sic) auton alle , kun en muistanutkaan, että en ole Saksassa, jossa autoilijat aika kohteliaasti antaa tietä jalankulkijalle, USA:n autoilijoista puhumattakaan.
Heti ensimmäisenä päivänä menin elokuviin katsomaan Ikuistetut hetket http://www.youtube.com/watch?v=-ndhB2Z_YZg, joka muistutti jotenkin Bergmanin Fannya ja Alexanderia ja oli mielestäni aivan ihana. Elokuva kuvaa ruotsalaisperhettä 1900-luvun alussa ja kun tulin Kino Engelistä ulos Sofiankadulle, tuntui kuin olisin edelleen siinä ajassa, kun vastassa oli tämä näkymä:



Oli taas kiva nähdä, miten paljon Suomessa on lapsia ja lastenvaunuja, joita oli mm. Kiasman portaikossa kymmenittäin parkissa eli hyvin varhain tutustuvat suomalaislapset nykytaiteeseen.

Kiasmassa oli Maria Liulian näyttely Choosing my religion, erittäin mielenkiintoinen, kannattaa katsoa.
http://www.maritaliulia.com/fi/productions/cmr/index.php

Muuten oli ihanaa kierrellä talvista Helsinkiä ja tavata sukulaisia ja ystäviä. Kiitos kaikille, että jaksoitte tulla tapaamaan!♥

Lähdössä Suomeen

- tapaamaan sukulaisia
- tapaamaan ystäviä
- käymään konsertissa
- käymään Ateneumissa
- käymään Kiasmassa
- käymään Design-museossa
- katsomaan elokuvaa
- katsomaan ehkä toistakin elokuvaa
- shoppailemaan
- syömään suomalaisia herkkuja
- ostamaan kirjoja ja salmiakkisuklaata
- ja yksinkertaisesti moikkaamaan vanhaa ihanaa kotimaata
ja tämä kaikki viidessä päivässä.

Hyvää naistenpäivää

Kuusi asiaa minusta

Hannele haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Mitähän tässä nyt kehtaisi kertoa, ettei maine menisi. No, yritetään:

1) en voi vastustaa salmiakkisuklaata
2) nukun hotellissa aina sängyssä, joka on lähimpänä vessaa
(Sennie )
3) rakastan kirjakauppoja, jopa maissa, joissa en osaa kieltä, ja voisin viettää tuntikausia kirjoja katselemalla
4) kuulun naamakirjattomaan vähemmistöön
5) makuuhuoneen tuolillani on usein enemmän vaatteita kuin kaapissa
6) osaan aika hyvin olla osaamatta mitään, mutta olen silti ihan tyytyväinen

Haastan Clarissan ja kaikki muut, jotka eivät ole vielä paljastaneet salaisuuksiaan.

Tänään

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme
koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois
vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme
tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko loistavana
tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen
kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään.
Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.

www.positiivarit.fi

Ruskeaa

Vasemmalta ylhäältä myötäpäivään : kaksi vanhaa lasipulloa makuuhuoneen ikkunalla,
syntymäpäivälahjaksi saatu iso puinen enkeli, kiinalainen pahvipakkaus, makuuhuoneen kaapin ovi (Lloyd loom), lapsuudenkodin lipasto, Thonet-firman kirjoituspöydän tuoli,
vanha perintötuoli Lappeenrannan tädiltä, ihanasta pehmeästä nahasta tehty olkalaukku.
Mutta mitä on keskimmäisessä kuvassa????

Siellä on jalopuurasiassa



Amerikan tädin ikivanha halmapeli. Kun ennen vanhaan matkustettiin varmaan viikko laivalla Amerikan ja Suomen välillä, siellä pelattiin ajankuluksi erilaisia pelejä. Niiltä matkoilta oli jäänyt Rosa-tädin arkkuun mm. halma.

Vanhaa vaalittu

Serkkutytön "hoitamassa" pienehkössä hotellissa Côte d´Azurilla (meidän kämppä oikealla keskikerroksessa)

on vaalittu hienosti vanhaa. Talo on 1800-luvun lopulla rakennettu ja salin seinillä on edelleen senaikaiset oliivikuvioiset kangastapetit

ja vanhat koristeelliset lämpöpatterit on restauroitu saksalaisella ammattitaidolla (jos joku on lukenut Peter Maylen hauskan kirjan Vuosi Provencessa, tietää, että patterit eivät olisi edelleenkään valmiit, jos ne olisi jätetty ranskalaisten kunnostettavaksi)

Iltataivas huoneemme ikkunasta, kaukana taustalla Välimeri

Port Grimaud on lähistöllä oleva laguunikaupunki ja näkemisen arvoinen sekin.

9.5.2009 kello 15

saa meikäläinen astua Amsterdamissa van Gogh-museoon katsomaan näyttelyä Vincent van Gogh ja yön värit. Näyttely on niin ainutlaatuinen ja kysytty, että sinne annetaan tunnin aikaraja, jolloin pääsee sisään ja meille se on lauantaina 9.5.09 kello 15-16.
Lähdemme matkaan ystäväpariskunnan kanssa ja jäämme yhdeksi yöksi Amsterdamiin, joka on minusta aivan ihana kaupunki. Täytyy tässä taas ylistellä internetin tarjoamia mahdollisuuksia, kun kotoa käsin sain ostettua ja painettua museoliput.


Näin Liivian blogista, että hän oli lukemassa Tracy Chevalierin kirjaa Tyttö ja helmikorvakoru. Kanadalainen kirjeenvaihtokaverini kirjoitti noin kahdeksan vuotta sitten minulle lukeneensa pitkällä lentomatkalla ihanan kirjan nimeltä Girl with a Pearl Earring ja aloin heti höristämään korviani. Kun kirja sitten ilmestyi Saksassakin, luin sen ahmimalla. Se on fiktiivinen tarina Vermeerin samannimisen taulun synnystä ja kuvaa loistavasti sen ajan elinehtoja, värien ja valon merkitystä ja taiteilijan ja mallin välistä suhdetta. Jos on kiinnostunut historiasta, taiteesta ja kirjallisuudesta, suosittelen. Vuosia myöhemmin kirjeenvaihtokaveri kirjoitti nähneensä kirjasta tehdyn elokuvan ja senkin halusin nähdä. Siitä syntyi sitten kamala himo nähdä alkuperäinen taulukin, joka on Mauritshuisin museossa Den Haagissa. Ystäväni Mariakin piti kirjasta ja annoin sitten hänelle syntymäpäivälahjaksi retken Den Haagiin. Lähdimme ihanana kesäaamuna autolla kohti Den Haagia, ajoimme kauniissa maisemissa tuulimyllyjen maassa ja löysimme jopa parkkipaikan kanaalin varrelta. Museo oli oikein kiva, taulu itse tuntui vähän pieneltä ja mitättömältä, mutta niinhän se Mona-Lisakin minusta tuntui, kun odotin jotain suurta. Muutenkin tässä Vermeerin taulussa on jotain salaperäistä Mona-Lisaa.

Maaliskuun kolmas

Tänään oli niin hieno kevätpäivä, että sain itsestäni irti ja lähdin parin tunnin sauvakävelylle, vaikka kaikki viisi kaveria lakkoilivat ja jouduin kävelemään yksin. Suurin osa suomalaisista tutuista on talvilomalla Suomessa.

Paikallinen Bundesliga-joukkuekin oli tullut treeneihin

ja joutsenet joko pyllistelivät järvellä tai nauttivat rannalla auringosta

ja Metsäkääpiöiden lastentarhan lapset nauttivat risukasoista

Kotipihassa odottivat krookukset ja toinenkin keltainen kukka

Kevät on tullut!